Olen palannut takaisin koto-Suomeen nauttimaan näistä tuulisista alle kymmenen lämpöasteen kesäpäivistä... Jimppaa ei viileät ilmat ole haitanneet, sillä kylmä sää pitää myös hyönteiset poissa ja helpottaa siten rauhassa laiduntamista huomattavasti.

11.6.

 Ennen reissua kävin illasta vielä tallilla harjaamassa ja maastakäsittelemässä. Jimppa oli, kuten joka vuosi, aivan hädissään jouduttuaan eroon laidunkaveristaan. Se kiintyy aina laitumella ollessaan kovasti kaikkiin muihin hevosiin, eikä ensimmäiset maastoretkelle lähdöt ole helppoja. Ruuna huutelee alkumatkan, eikä keskity muuhun kuin kuuntelemaan mahdollisia vastauksia. Onneksi se tajuaa nopeasti, ettei kaverit katoa maailmasta, vaikka hetkeksi lähteekin pois. :) Tai sitten se vain ehtii jo unohtaa, että sillä ylipäänsä oli kavereita...

Tukholma!

Linkki videoon Suosittelen laittamaan ääntä pienemmälle välillä 0:37-1:55 (kamerani ei kyennyt tallentamaan muuta kuin kirkumista :D)

Eilen, 16.6.

Pääsin katsomaan Jimppaa vasta eilen, vaikka tulin kotiin jo sunnuntaina. Siellä se tyytyväisenä söi vihreää, eikä ehtinyt kuin vähän nostaa päätään minut huomatessaan, kunnes turpa oli taas hamuamassa ruohoa. Koska oli tuulinen päivä, ja Jimpalla takana useampi vapaa, päätin aloittaa kevyesti juoksutuksella. Jimppa oli laiska, mutta se kuunteli varsinkin käynnissä todella hyvin ja toimi siinä pelkällä kehonkielellä.


Kentällä oli kaksi puomia, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin toisen niistä mukaan juoksutusympyrällemme. Jimppa ei tajunnut puomin ideaa ravissa, vaan se joko pysähtyi ennen puomia tai sitten heittäytyi sen yli omalla tyylillään. Juoksutuksen jälkeen teimme vielä temppuja, ja kävin hevosen läpi kevyesti hieroen. Tuntui ja näytti siltä, kuin se olisi näinä parina päivänä jo vähän pyöristynyt! Jalat eivät olleet keränneet nesteitä, mistä olin hyvin iloinen, ja selkä tuntui yllättävän joustavalta. Miniloma oli siis tehnyt vanhalle ruunalle hyvää!

Pöhkö jäi paikalleen keskelle kenttää seisomaan, kun kävin tallissa

Hommat jatkuvat taas tavalliseen tapaansa, vaikka laidunaika jatkuukin. Ehkä pääsemme lähiaikoina taas valvovan silmän alle treenaamaan - näillä näkymin kuun lopussa on ainakin Mervi Pakolan valmennus. Ja jos säät sallivat ja satumme saamaan auton, kopin ja kuskin lainaan, saatamme päästä käymään tuttujen maisemien ulkopuolellakin!