Kuva © Katja K.

Vihoin ehdin istahtaa koneen ääreen kertomaan viime viikkoisista agilitytreeneistä. Rakensin Jimpalle ja toiselle ratsukolle pienen radan, joka koostui yksiaskelmaisesta sillasta, autonrenkaasta, pujottelusta, pressusta ja kapeasta välistä, johon lisäsin pelokkeeksi mustat roskasäkit tolppien päähän. Näiden lisäksi paikalle saapuivat lisäpelokkeiksi jumppapallo sekä suuri ja värikäs sateenvarjo.

Agilitytreenit alkoivat esteisiin tutustumisella. Suurin osa oli Jimpalle ennestään tuttuja, mutta kävimme kaikki läpi useampaan kertaan. Silta, joka on ollut Jimpalle yksi hankalimmista esteistä, oli tänään meillä huomion keskipisteessä. Jimpan mielestä on aivan kamalaa astua sillan päälle kaikilla jaloillaan, eikä se vieä kertaakaan ollut suostunut kävelemään normaalisti sillan yli. Nytkin se esitteli mitä mielikuvituksellisimpia tapoja ylittää silta ilman, että takajalat koskivat sen pintaa.

Viime kerralla opetin Jimpalle "kiipee"-käskyn, jossa sen pitää nousta etujaloillaan sillalle. Muistelimme ensiksi tätä käskyä, ja kun se alkoi sujumaan hyvin, aloin lisäämään vaikeusastetta. Pelkän kiipeämisen sijasta pyysin sitä astumaan ensiksi edes etujaloillaan eteenpäin sillan päällä. Jo pienestä liikkeestä edestä tai takaa tuli palkinto, peruutus alas sillalta ja nami suuhun.

Pikkuhiljaa pääsimme siihen pisteeseen, että Jimppa uskalsi kävellä sillan yli! Se oli yhä vähän varovainen jalkojensa kanssa, mutta enää ei tarvinnut kiertää takajaloilla sillan sivulta tai kinkata nopeasti sen ylitse, vaan sillan yli käveltiin reippaasti jalka kerrallaan. Kohta siihen voinee lisätä askelmankin!

Autonrengas on ehkä siltaakin hirvittävämpi tehtävä, sillä Jimppa pelkää jalkansa jäävän renkaan kitaan. Se ei ymmärrä nostaa kaviotaan kunnolla ulos renkaasta, vaan se tarttuu matkalla reunaan kiinni, ja sitähän ruuna sitten säikähtää. Nyt harjoittelimme vain sitä, että autonrenkaaseen uskaltaa koskea jalalla ja käyttää kaviota vähän sisälläkin, eikä hevonen tai edes jalka kuole siihen.

Kuva © Katja K.

"Pelottavimmaksi esteeksi" nimeämäni kahden tolpan muodostama kapea väli osoittautui helpoksi. Pidin välin ensiksi vähän leveämpänä, mutta nopeasti sen saattoi kaventaa niinkin kapeaksi, että tolpissa olevat muovipussit hivelivät Jimpan kylkiä. Jimpasta pussit olivat syötävän hienoja, ja välillä sen piti ensiksi maistella niitä ja kävellä vasta sitten tolppien välistä. Kun väli oli tarpeeksi kapea, piti Jimpankin pujahtaa siitä välillä vauhdilla, mutta todella rohkeasti se kuitenkin esteen suoritti.

Lopuksi totutin Jimppaa sateenvarjoon ja teimme hyvän mielen pallottelua. Sateenvarjo oli Jimpasta ihan ookoo, kunhan ruunan pään ei tarvinnut olla sen alla. Pallo oli tietenkin pojan lemppari, ja se kävi pelaamassa sillä välillä ihan omasta halustaankin. Huippua, että Jimppa on innostunut tekemään oppimiaan asioita itsekseenkin! Vastakin se tarjosi oma-aloitteisesti espanjalaista käyntiä molemmilla jaloillaan, vaikkei se ollut vielä kertaakaan harjoituksissa saanut otettua kahtaa askelta heti peräjälkeen. Onnea on motivoitunut ja oppivainen hevonen. :)


Linkki videoon