lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesäillan ratsastus sileällä kera maapuomien


Vaikka Jimpalla onkin nyt uusi, sopiva satula, aina silloin tällöin tekee mieli vaihtaa lännensatula selkään sileällekin. Maastossahan se on omiaan pitkilläkin matkoilla, mutta sileälläkin se on toiminut mukavasti varsinkin laukan treenauksessa - nupin ansiosta siinä on vakaa "kauhukahva" minunlaiselleni, jolle jo pelkkä laukan mainitseminen aiheuttaa jännitystä.

Suuntasimme seuran kentälle, jolle oli rakennettu esterata seuraavan päivän harjoituksia varten valmiiksi. Menimme Jimpan kanssa maasta käsin puomeja käynnissä ja ravissa ennen ratsastusta, ja ruuna oli jo siinä vaiheessa niistä kovin innoissaan. Aiemmin puomit ovat olleet sille turhia kompastuskiviä, eikä se ole koskaan välittänyt hyppäämisestä. Nyt se on kuitenkin alkanut lämpenemään puomeille niin juoksuttaessa kuin näemmä myös ratsastaessa, eikä jokaisen puutikun eteen tarvitse enää pysähtyä ihmettelmään maailman menoa.

Pohkeenväistön harjoittelua
Keskittyneenä maapuomille



Mitään tarkkaa suunnitelmaa en ollut tehnyt tälle ratsastuskerralle, joten aika meni lähinnä pyöriessä ympäri kenttää ja ylittäessä silloin tällöin puomin tai kaksi. Suurin osa ratsastuksesta kului ravatessa, sillä käynnissä kaikki lähistön paarmat olivat heti kimpussamme. Jimpalta irtosi ihan kivaa ravia ja reippauttakin löytyi puomien ansiosta tavallista enemmän. Sillä on nyt ollut aivan erilainen motivaatio työskennellä sileälläkin saikkuilun jälkeen, ja varsinkin laukka on sille enemmänkin herkkua kuin pakkopullaa. Laukannostoissa se vetää yhä korvat ikävästi luimuun, mutta itse laukkaaminen on sen mielestä tosi kivaa ja sitä voisi tehdä koko ajan, vaikkei saisi. Vanha kipu on vielä vahvasti muistissa, mutta ehkä jonain päivänä nostot onnistuvat ilman, että korvat kääntyvät niskaan.


Laukassa pyrin saamaan sen vain rentoutumaan edestä edes hetkeksi. Myös nostoissa pyrin täsmällisyyteen, mikä ei ollut tällä kertaa ongelma, koska Jimppa odotti jatkuvasti pienintäkään vinkkiä siitä, että saisi nostaa laukan. Oikean kierroksen laukka on Jimpalla laadukkaampi, mutta siinä se lähtee herkästi kaatumaan sisälle. Vasempi jää herkästi nelitahtiseksi, jos siihen ei saa vauhtia, mutta siinä pystyy kuitenkin tekemään vähän enemmän kuin oikeassa. Vasempaan olemme toki laukanneetkin enemmän jo alusta asti, kun oikea laukka oli Jimpalle mahdottomuus.



Jee! Kivaa!

Oli huvittavaa ratsastaa hevosella, joka jopa imi maapuomeille ja oli aina menossa korvat tötteröllä niitä kohti! Jimppa lisäsi vauhtia heti, kun huomasi, että olimme menossa puomille, ja hypähteli välillä kömpelösti niiden yli. Ihanaa huomata, että papalla riittää niin paljon yritystä ja intoa! Se on kyllä yksi yritteliäimmistä hevosista, joihin olen törmännyt. Jimpasta voi valehtelematta sanoa, että se yrittää aina parhaansa, jopa silloin, kun se ei ihan osaa tai ymmärrä. :)

Ratsastaja nauttii menosta autuaasti silmät kiinni
"Kaikki mun pitääkin kestää..."

Linkki videoon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti