maanantai 11. heinäkuuta 2016

Mätsäreissä

Sanoiko joku ravuri?


Kävimme Jimpan kanssa lauantaisessa Keskisen ravinuorten järjestämässä match showssa. Ne järjestettiin raviradan varikkoalueella, mistä aiheutuikin meille hieman ongelmia sitten kehässä.

Jimppa oli puunattu päästä häntään: vuohiskarvat, korvakarvat sun muut siistitty, kaviot öljytty, harja letitetty ja turpa pyyhitty vauvaöljyllä. Suitsetkin oli kuolaimia myöten puhdistettu oikein kunnolla. Ainoa miinus oli oikeasta takajalasta klinikalla ajeltu kohta, mutta se ei meitä haitannut. Valkoiset kisahousutkin pääsivät pitkästä aikaa käyttöön kun minäkin laittauduin vähän siistimmän näköiseksi.

Aamulla laittelin vielä Jimpan letit kuntoon, vaikka ne aukesivatkin jo matkalla ja toisen kerran juuri ennen kehään menoa. Jimppaa ei puunaus kiinnostanut ollenkaan, vaan se hamusi takkiani ja heilutteli päätään, kun yritin saada sen otsatukan sykerölle.


Nenän niisto vielä ennen kehään menoa
Paikan päällä Jimppa oli ihan rauhallinen, sitä ei haitannut kehän koristeet tai taustamusiikki. Mutta sitten radalle saapuivat ravurit, ja alamäki alkoi.

Jimppa hermostuu ravureista melkoisesti, ja nyt lähiaikoina liikutuksen ollessa kevyempää se on jännittänyt niitä entistä enemmän. Kun oli meidän vuoromme mennä kehään, se kävi jo sellaisilla kierroksilla, että tiesin, ettei se suostuisi kävelemään saatika ravaamaan rauhassa. Aluksi se kävelikin ihan hyvin, vaikkakin jännittyneesti, mutta yhden ravurin poistuttua radalta ja seuraavien luokkien osallistujien ravatessa sivummalla Jimpalla keitti hieman yli.

Joitakin nämä söpöt kukkakoristeet pelottivat, mutta Jimpalla oli muuta ajateltavaa!

Ruuna oli aivan kauhuissaan, ja säikkyi ihan kaikkea liioitellun paljon. Joku ystävällinen sielu yleisöstä taisi huutaa sitä hulluksi, kun se pyöri ja pomppi peloissaan. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan sen verran, että tuomari saattoi arvostella sen. Yllätyksekseni saimme punaisen ruusukkeen ja jäimme odottelemaan luokkavoittajan valintaa.

Viime mätsäreissä saimme sinisen ruusukkeen, eikä arvostelussa ollut kauheasti kehumista, joten olin oikeasti yllättynyt. Viimeksi Jimppa kuitenkin käyttäytyi edes jotenkuten, kun nyt se oli aivan paniikissa. Onneksemme sitä ei valittu luokkavoittajaksi, sillä ruunaparka tuskin olisi rauhoittunut enää kisapaikalla. Nuoruusvuosien raju treenaus ja kilpailutus on jättänyt jälkensä, ja vaikka jokin aika sitten Jimppa oli edistynyt ravurien kohtaamisen kanssa hienosti, sen jännittyminen on viime vuoden aikana taas palannut jostain syystä.




Kotimatkalle lähdimme aika vauhdikkaasti, mutta heti, kun kisapaikka oli jäänyt nurkan taakse, Jimppa alkoi rauhoittumaan. Loppumatkan se käveli rennosti täysin löysällä narulla, pärskähteli pari kertaa ja oli taas normaali itsensä. Se pääsi laitumelle nauttimaan permanenttiharjansa kera harmaasta kesäsäästä. Illalla se oli jo ehtinyt saada itselleen kaulaansa leuan lähelle verisen reiän, eikä harjakaan ollut enää siisti tai takuton...

Arvostelu oli mielestäni hyvä, varsinkin kun otetaan huomioon, miten Jimppa kehässä käyttäytyi. Tuomari arvosteli ruunan näin: "Sopusuhtainen runko, ryhdikäs, hieman alakaulainen, voimakas säkä. Melko hyväasentoiset jalat. Tänään hieman jännittynyt. Rytmikäs, melko matkaavoittava käynti, takaa epävakaa kinner. Kevyet, väljät raviliikkeet. Hyväkuntoinen veteraani."


P.S. Oli aikamoinen järkytys ilmoittaa Jimppa veteraaniluokkaan! Tuntuu, että se vuosi vuodelta vain nuorenee ja silmät tuikkivat vain entistä enemmän. Pakko kai se on hyväksyä, että ikinuori vauhtivaari on jo seniori-ikäinen, kun sillä on poskessakin jo ainakin viisi valkoista karvaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti