perjantai 30. syyskuuta 2016

Pallokonkari ja -amatööri pallottelemassa

Mää tykkään palloista!

Tässä eräänä päivänä huomasin, että olin kokonaan unohtanut kirjoittaa loppukesästä tehdystä maastakäsittelystä, jossa oli kuvaajakin mukana. Sillä viikolla hoidin Jimpan lisäksi tallikaverimme issikan liikutuksen, mutta koska sinä päivänä raviradalla oli astetta suuremmat ravit, päätimme yhteistuumin jäädä tallin kentälle maastakäsittelemään.

Ensiksi oli Jimpan vuoro, joka tuhansista ötököistä huolimatta jaksoi keskittyä ainakin jonkun aikaa. Testasin samalla sen uutta naruriimua, jonka ostin kirpputorilta. Siinä on hieman kasvunvaraa, mutta toimii kakkosriimuna hyvin.

Tällä kertaa keskityimme lähinnä palloiluun, Jimpan suosikkipuuhaan. Olin kantanut kentälle meidän punaisen pallon lisäksi isomman sinisen jumppapallon, kartioita ja tynnyrin, ja näillä kaikilla oli tarkoitus pelata. Oletin tietenkin rämisevän tynnyrin olevan kaikista pelottavin, mutta jälleen kerran Jimppa yllätti rohkeudellaan! Siitä on kuoriutunut jo melko reipas hevonen, vaikka se on silti etenkin jaloistaan tarkka.



Tähän väliin on pakko todeta, että koske-käsky on ollut yksi järkevimmistä käskyistä, mitä olen Jimpalle opettanut. Sen avulla esimerkiksi paikallaan olevan trailerin tai traktorin ohittaminen on helpottunut huomattavasti, kun niihin voi mukavissa merkeissä käydä tutustumassa. Liikkuvan trailerin ohituskin on selätetty jo aiemmin, vaikka vielä välillä Jimppaa voi hieman jännittää.

Jimppa oli enemmän kuin innoissaan pelaamassa kaikella, mitä kentälle oli tuotu. Se vaihteli pallojen välillä ihan itsekseen, mutta tuuppasi aina pyynnöstä sitä oikeaakin esinettä. Tynnyriin ruuna oli heti tunkemassa turpaansa, kun se oli pystyasennossa. Silläkin oli silti kiva pelata, kun sai paljon herkkuja!

Linkki videoon

"Mikä toi on?"
Toisella on vessatauko menossa, mutta silti pallo hiplaa...

Brannin kanssa tarkoituksena oli tehdä perusmaastakäsittelyä ja lopuksi tutustua myös palloihin ja tynnyriin. Ruunasta on kuoriutunut jo paljon herkempi kaveri, ja varsinkin peruutukset onnistuu jo pienestäkin pyynnöstä. Tynnyri oli tämän mielestä vähän jännittävämpi tapaus, mutta rauhallinen tutustelu auttoi. Brannin kanssa ei palloteltu, sillä se ei sitä käskyä osaa enkä ilman lupaa opeta temppuja toisten hevosille, mutta tutustuimme esineisiin ja uskalsimme kävellä lopuksi tynnyrin ja aidan välistä ihan rennosti.

Tässä ihmetellään tynnyriä. Käsittelijää puolestaan naurattaa
Tällaiset rentoilupäivät tekevät hyvää niin itselle kuin hevosellekin. Aivot saavat vähän erilaista tehtävää, eikä kaikki pyöri vain treenaamisen ympärillä. Vaihtelu virkistää - kumpaakin osapuolta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti