lauantai 8. huhtikuuta 2017

Maisemanvaihdos

Perillä!

Miten paljon tavaraa pieni hevonen voikaan tarvita? Kuun vaihteessa oli aika muuttaa Jimppa Vaasaan. Ennen muuttopäivää aika menikin mukavasti ruunan omaisuutta pakkaillen. Ja sitä omaisuuttahan oli hevoselle kertynyt aikamoinen määrä...

Saimme onneksi vuokralle saman tutun hevosauton, jolla olemme viime matkatkin kulkeneet, joten Jimpan muuttokuorma mahtui hyvin kyytiin. Paitsi kärryt, jotka jouduimme jättämään vielä jälkeemme. Ihan kaikkea en raahannut mukanani uudelle tallille, vaan muun muassa ylimääräiset huovat ja paksuimmat talviloimet sain jättää vanhempieni varastoon. Oman kämppäni varastotila kun on niin säälittävä, ettei sinne mahtuisi sekä Jimpan että minun tavarat millään säilöön.

Lähtöaamuna heitimme tavarat kyytiin ja valmistelimme Jimpan matkaa varten. Se tajusi heti, että tänään lähdetään jonnekin, kun se näki hevosauton pihassa odottamassa. Sen jälkeen ruuna tuijottelikin korvat tötteröllä tallinovesta pihalle, eikä millään olisi malttanut odottaa kyytiin pääsyä. Kun lastauksen aika vihdoin tuli, Jimppa olisi voinut juosta yksinään sisälle koppiin. Jouduin narun päässä jopa vähän himmaamaan sitä, kun lähestyimme lastaussiltaa, että ehtisin itse mennä edeltä sisälle. Hirveän innokas matkustaja!

Matka sujui Jimpalla mukavasti heinää syöden, eikä se kahdella kahvitauollakaan alkanut hermoilla. Perille päästyämme Jimpan upea sisääntulo uuteen kotiin meni pieleen, kun yhden jalan kuljetussuojan alin tarra oli auennut ja suoja päässyt valumaan kavion alle. Niinpä jäiselle pihamaalle lastaussillalta astuessaan Jimppa liukastui ja kävi melkein polvillaan - onneksi kaverit eivät ehtineet nähdä, muuten olisi ollut todella nolo tilanne.

Jimppa pääsi suorinta tietä omaan tarhaansa tallikavereidensa tarhan viereen. Pitkän kuljetusmatkan jälkeen oli hyvä, että se pääsi jaloittelemaan. Ruuna oli aika rauhallinen, vaikka uusi paikka jännittikin ja normaaliin verrattuna vauhtia oli enemmän. Se pääsi aidan yli tutustumaan uusiin kavereihinsa, ja parin vinkaisun jälkeen kaikki tuntui olevan OK ja ruuna siirtyi heinäkasan kimppuun.

Me puolestamme ryhdyimme purkamaan muuttokuormaa. Ruuvasimme satulatelineet seinään, kannoimme ruokasäkit komeroon ja tungimme kaiken muun sinne minne mikäkin sattui mahtumaan. Tavaraa oli paljon, mutta onneksi tilaa oli riittävästi! Tallilaiset olivat ystävällisesti laittaneet Jimpan karsinan valmiiksi, joten siitä ei tarvinnut huolehtia.

Tallikäytävää, Jimpan karsina & varustehuone

Uusi talli on pieni ja todella rauhallinen kolmen hevosen maalaistalli. Tällä hetkellä siellä asuu Jimpan lisäksi puoliveriruuna ja issikkaruuna. Tallia pyörittää pääaiassa samassa pihassa asuva nuori nainen, joka hoitaa useimmat aamuvuorot ja käy aina silloin, jos kukaan muu ei pääse. Itse tallinomistaja hoitaa kaiken muun, kuten heinien, pellettien ynnä muiden tuomisen ja huolehtii siitä, että meillä on kaikki tarvittava. Me vuokralaiset sitten jaamme tallivuorot keskenämme. Mielestäni tämä on hyvä systeemi, sillä tarvittaessa on aina joku, joka voi laittaa hevoset ulos tai ottaa sisälle, jos itse ei pääse. Mutta kaikista parasta paikassa on se, että ympärillä on kuulemma todella loistavat maastot!

Arki on lähtenyt meillä hyvin sujumaan, ja Jimppakin sopeutunut mukavasti uuteen paikkaan. Sekä kenttä että maastot on jo päästy kertaalleen testaamaan, mutta siitä lisää myöhemmin!


Jimppa tarhassaan, Jimppa välikössä & Jimppa pellolla

2 kommenttia: