Nyt seuraa ensimmäisten päivien puuhailua uudessa tallissa! Arki on alkanut luistamaan ihan mukavasti, vaikkakin huonohkot bussiyhteydet ovatkin vähän haitanneet tallilla käymistä. Onneksi mulle löytyi jo ensimmäinen oma auto, joten kulku tallillekin helpottuu huomattavasti!

Muuton jälkeisenä päivänä kävimme vain kävelyttämässä ruunaa ja katsomassa reitin kentälle. Meillä on käytössä kenttä tallinomistajan toisella tallilla, jonne on noin kilometrin verran matkaa. Siinä saa samalla hyvät alkukäynnit, kun sinne kävelee! Jimppa oli oikeastaan aika rauhallinen, vaikka vähän jännittikin ja kulki turhan reippaasti. Ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen, kun alkuaikoina se jyräsi vaikka sitä talutti kahdelta puolelta! Nytkin päässä oli vain naruriimu, ja paluumatkalla ruuna jo kulki rauhassa löysällä narulla.

Maanantaina lähdimme porukalla käymään kentällä. Koin parhaaksi vielä pysyä itse maan pinnalla ja vain juoksuttaa ruunan, jos se olisi yhä kovin jännittynyt. Mutta mitäpä vielä! Alkumatkasta Jimpan piti vähän kiirehtiä, mutta viimeistään puolivälissä se rauhoittui. Varmasti kaverihevoset auttoivat asiaan, kun niillä ei ollut minnekään kiire. Kentällä Jimppa oli kuin kotonaan, juoksuttaessakin se oli todella rento ja rauhallinen, vaikka olikin ihan uudessa paikassa. Paluumatka tallille sujui meidän osalta entistäkin rauhallisemmin, Jimpan mielestä siinä ei ollut enää mitään ihmeteltävää (vaikka mentiinkin eri reittiä takaisin)!

Tiistaina olin suunnitellut lähteväni katsastamaan uusia maastoja, mutta suunnitelmat muuttuivat järkyttävän tuulen takia. Koko päivän tuuli noin 9 metriä sekunnissa ja puuskissa vielä enemmän, joten en viitsinyt lähteä sellaisella säällä ensimmäistä kertaa tuntemattomille teille. Siispä menimme Jimpan tarhan viereiselle peltokaistaleelle ratsastamaan. Laitoin varmuuden vuoksi ruunalle vielä korvahupunkin päähän, jottei kova tuuli yllyttäisi riehumaan. Ja taas kerran Jimppa toimi niin hyvin! Se ravasi alusta asti rennon rauhallisesti, vaikka vähän piti katsella tuulen heiluttelemia postilaatikon kansia ja liehuvia muoveja.

Onneksi tuuli laantui yön aikana, ja keskiviikkona vastassa oli ihanan keväinen sää! Sen kunniaksi suuntasimme maastoon. Minulle oli kehuttu alueen maastoja todella paljon, joten odotin innolla reittien testausta. Alkumatka piti kulkea asutusalueen läpi, mutta sitten pääsimme mukavalle metsäautotielle, joka kiersi noin 10 km lenkin. Jimppaakin vähän jännitti alkuun kulkea talojen reunustamaa tietä, ja etenkin pihoilla komeilevat veneet olivat sen mielestä kummallisia (ja niitähän ei ollutkaan kuin joka toisella pihalla...), mutta kun pääsimme metsäautotielle, niin Jimppa oli elementissään! Olin niin yllättynyt, kuinka hienosti ruuna uusissa maastoissa menikään! Pakko myöntää, että olin itse epäillyt sitä, miten eka maastoreissumme menisi. Mutta mitäpä vielä, Jimppa oli niin kuulolla, rauhallinen ja varma, etten voisi ylpeämpi olla. Olisihan se pitänyt arvata, kun matkakisoissakin se on aina ollut niin varma menijä.

Niin reippaana!

Tällaista uuteen paikkaan tutustumista meidän ensimmäinen viikkomme sisälsi. Nyt Jimppa on jo tottunut tallin tavoille, eikä matka kentälle jännitä enää niin hirveästi yksinkään. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut pahasti jumiin mennyt selkä, jota hieroja kävi pari päivää sitten avaamassa. Kova tuuli, yöllä koppuralle jäätyvä maa ja kylmä talli ovat aika varmasti syyllisiä kipeään selkään, vaikka ulos Jimppaa onkin loimitettu aina tarpeen tullen ja sisälläkin sillä on ollut öisin yleensä villaloimi. Selän takia olen kuitenkin pitänyt sillä nyt tallitoppaa öisin pakkaselle mentäessä, joten toivottavasti se alkaisi siitä taas notkistumaan! Kengittäjäkin saatiin tilattua perjantaille, Jimpan kaviot kaipasivatkin jo huoltoa. Joko sitä uskaltaisi laittaa kesäkengät alle, vai vieläkö se talvi tulee uudestaan?