Heippa!

Nyt on meidän ensimmäiset matkaratsastuskisat takana! Olin jo pitkään haaveillut kyseisen lajin kokeilemisesta, mutta kun lähimmät kisat olivat aina vähintään 300 kilometrin päässä... nyt meitä kuitenkin onnisti, kun Kokkolassa järjestettiin harjoitusmatkaratsastuskisat Lucky-tallilla yhteistyössä K-GR:n nuoristotoimikunnan kanssa. Ja hyvin järjestettiinkin! Maastot olivat mahtavat, toiminta sujuvaa ja kisat kaikinpuolin hyvin suunnitellut.

Tallille suuntasimme yhdeksän aikaan laittamaan Jimpan valmiiksi matkaa varten. Tien päälle pääsimme lähtemään puoli kymmeneltä, eli täysin aikataulussa. Jimppa mennä sujahti traileriin, vaikka viime kerralla se oli ruunalle jostain syystä ongelmallista...



Kisapaikalla Jimppa sai mussuttaa heiniään tarilerissa vielä jonkin aikaa, kun kävin ilmoittautumassa, reittiselostuksessa ja valmistelin muutenkin itseäni starttiin. Olimme toisen luokan kolmannessa ryhmässä, joten meillä oli reilusti aikaa ennen lähtövuoroamme.

Kumpaahan jännitti enemmän? :D

Eniten minua jännitti eläinlääkärin tarkastus, sillä Jimppa oli aika täpinöissään päästyään ulos kopista. Syke oli kuitenkin 48, joten siitä ei kisaaminen jäänyt kiinni. Vasemmassa takajalassa oli kyllä nestettä, mutta liikunta auttoi siihenkin, ja turvotus laski kokonaan.

Taluttelin Jimppaa vielä tarkastuksen jälkeen, kunnes oli aika varustaa poni ja hypätä kyytiin! Jimppa tuntui siltä, kuin se olisi voinut lähteä lentoon hetkenä minä hyvänsä, joten vähän huolestutti, miten matka sujuisi. :D Matkana oli siis 15 kilometriä, joka näin jälkikäteen oli turhan lyhyt. Olisimme hyvin voineet mennä pitemmän matkan (24 km), mutta se jääköön sitten ensi kerralle ;)



Jättäydyimme alussa vähän kauemmaksi muista, kun Jimppa kävi niin kuumana, eikä meinannut pysyä käynnissä ollenkaan. Laukkasimme aika paljon (koska Jimppa ei omasta mielestään osannut enää ravata...), ja Jimpalle nousi hieman hikikin pintaan säheltäessään miten sattuu. Mutta sitten kun otimme edellä menevät kiinni ja lyöttäydyimme samaan porukkaan, Jimppakin jaksoi rauhoittua. Olisi siis kannattanut heti aluksi vain kulkea muiden mukana, eikä alkaa sooloilla ollenkaan. :D


Selvitimme lenkin yhdessä ja puolessa tunnissa, keskinopeutena 10 km/h, mihin olinkin tähdännyt. Minulla oli Sports Tracker päällä, joten saatoimme siitä tarkistaa välillä, missä mentiin ja pitikö vauhtia nostaa/laskea. Loppumatka mentiinkin rauhallisesti hölkäten ja kävellen, eikä maaliin tullessa Jimpasta huomannut ollenkaan, että se oli juuri käynyt heittämässä 15 kilometrin lenkin.

Maalissa!

Menimme eläinlääkärin tarkastukseen varmaan 5-10 minuutin kuluttua maaliin tulosta. Syke oli vain 44, mikä oli aika huvittavaa, kun ennen lenkkiä se oli korkeampi kuin sen jälkeen. :D Kun suoritus oli päästy hyväksytysti läpi, kävelytin Jimppaa vielä ennen lastaamista. Heitin sille villaloimen päälle, kuljetussuojat jalkaan ja pissatauon jälkeen Jimppa pääsi taas koppiin syömään. Ja taas kerran se meni sinne tuosta vain sen enempiä miettimättä!



Odottelimme sitten palkintojenjakoa, johon piti mennä jalan ilman hevosta. Kaikki palkittiin ruusukkein ja jokainen sai myös pienen tavarapalkinnon. Minun pussukastani paljastui pipo, muistilappuja ja avaimenperätaskulamppu :) Palkintojenjaon ja erittäin vauhdikkaan kunniakierroksen jälkeen pääsimmekin lähtemään kotiin vähän neljän jälkeen.


Jimppa pääsi kotona jaloittelemaan ja piehtaroimaan hetkeksi kentälle, jonka jälkeen laitoin sen kylmäysletkuihin ja siitä sitten karsinaan herkuttelemaan porkkanoilla, jotka se todellakin oli ansainnut!

Kyllä tuo poni osaa vain yllättää - ja hyvällä tavalla! Yllättävää oli myös se, miten vähän jännitin koko kisaa, vaikka olen aina luullut olevani järkyttävä jännittäjä :D Nyt syttyi kuitenkin kova halu päästä uudestaankin matkaratsastuskisoihin, joten pois alta risut ja männynkävyt - täältä me tullaan! ;)

P.S. Meidän lenkkejämme voi seurata myös Sports Trackerin sivuilta täältä.

True länkkäheppa?

Heippa!

Saimme kokeilla tuttumme lännensatulaa Jimpalla viime maanantaina. Olin itse ratsastanut kyseisellä satulalla aiemmin Pastori-ruunalla, mutta silti se tuntui ihan uudelta ja jännittävältä Jimpan selässä. Kävimme ensiksi vähän käveleskelemässä kentällä, jotta saisin jotain tuntumaa satulaan, mutta pian jatkoimmekin matkaa hiittisuoralle!



Jimppa oli mukavan helppo ratsastettava. Se hidasti äänellä, eikä lähtenyt omin luvin lujempaa. Laukkasin myös ensimmäistä kertaa lännensatulalla, ja se oli vaikeaa! Tuntui, että pompin monta metriä ilmaan joka askeleella ja jarrutin koko ajan istunnallani. En osannut olla siinä ollenkaan, vaan istuin liikettä vastaan ja nojasin taakse. :D En päässyt testaamaan, pysyisinkö länkkäsatulalla paremmin pukeissa, mutta ei se oikeastaan edes haitannut. ;)


Oli kuitenkin hauskaa mennä eri satulalla, ja tulemme varmasti kokeilemaan sitä uudelleenkin jossain vaiheessa! Jos ei muuta, niin ainakin kuvissa satula näyttää aina kivalta ;)

  

Linkki videoon

Perjantai 13 oli meille tuiki tavallinen perjantai. Minulla oli vapaapäivä, joten ajattelin tehdä yhden ehdotuksen erikoispostauslistasta. Tällä kertaa se oli päiväni kuvina! :)

Matkalla tallille puoli viiden aikaan.

Linkki videoon

Heippa!

Torstaina 5.9. oli Mervin valmennus. Aloitimme valmennuksen juoksutuksella, sillä halusin saada vähän neuvoja siihen, miten saisin Jimpan kuuntelemaan paremmin etenkin ravinostoissa. Mervi neuvoi ottamaan ravikäskyksi vain yhden merkin, eikä miljoonaa eri ääntä, kuten olen aiemmin tehnyt. :D Nyt pitää muistaa käyttää aina samaa ääntä, eikä vaihdella käskyä joka juoksutuskerralla...


Jätimme ratsastuksen tältä kerralta pois, koska Jimppa tahditti ravissa vasenta etustaan, ja menimme koko valmennuksen maasta käsin. Harjoittelimme ympyrätyöskentelyä, joka alkoi sujumaan aika hyvin loppua kohden! Aluksi Jimppa ei edes tajunnut pyyntöäni lähteä ympyrälle, se vaan seisoi paikallaan, vaikka kuinka yritti köydellä naputella liikkeelle... mutta sitten kun se sen tajusi, seuraava kerta menikin jo paremmin! :)

Ympyrätyöskentelyn harjoittelua

Jimpan valmennuksen jälkeen nousinkin Pastorin selkään, ja menin sillä heti perään toisen valmennuksen. Ruuna oli aluksi vähän häslä, kun kentällä oli niin paljon porukkaa yhtä aikaa ja vielä esteitäkin, mutta sitten se rauhoittui ja menikin oikein hyvin! Ravia sai aluksi vähän hakea, sillä Pastori ei olisi millään jaksanut juosta kovin pitkästi. :D Lopuksi se kuitenkin ravasi todella nätisti ympyrällä, otti rauhallisesti käyntiin ja pysähtyi herkästi. Hieno poika! :)



Eilen juoksutin Jimppaa irtona kentällä katsoakseni, onko se vielä epäpuhdas. Helpotuksekseni se ravasi taas puhtaasti, ja taipuikin nyt paremmin kuin eilen! Luulen torstain epäpuhtauden johtuneen keskiviikkoisesta laukkaamisesta, sillä menimme pitkästä aikaa pitemmän matkaa reipasta laukkaa.


Sitten ostoksiin! Olen juuri aloittanut uudessa työpaikassa, ja sen huomaa. :D Jo ennen ensimmäistä palkkaa laitoin Horzelle tilauksen, josta olin jo pitkän aikaa haaveillut. Tilasin uudet, nylonilla vahvistetut jalustinremmit (hyvästi itsestään pitemmäksi venyvät jalustimet! Toivottavasti :D), jalustinkumit ja D-rengasnivelen, joka oli näistä ostoksista se halutuin. :) Racesafen turvaliivin ostin yksityishenkilöltä, ja siitäkin olen hyvin iloinen! Vihdoin löytyi minulle sopivan kokoinen, hyvä palaturvaliivi edullisesti. Tätä oikein haluaa käyttää ratsastaessa, kun se ei tunnu niin tönköltä ja ahdistavalta kuin edellinen turvaliivini.

Nyt kun puhelimeni netti saatiin toimimaan, pystyn vihdoin tallentamaan lenkkimme Sports Trackeriin. Tässäpä nyt kaksi kuluneen viikon maastolenkkiä kaikkine tietoineen:

3.9. Löysimme uuden, täydellisen metsälenkin, josta löytyi niin pikkumäkiä, maastoesteitä, lampia kuin kinttupolkujakin. Se olisi jatkunut vielä vaikka mihin, mutta käymme tutkimassa lisää paremmalla ajalla :)

4.9. Lyhyt maastolenkki ja muutama kierros hiittisuoralla.

Heippa!

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä hevonen on kauneimmillaan varusteetta. Sen uljas ulkomuoto ja ymmärtäväiset, viisaat silmät pääsevät oikeuksiinsa, kun hevosella ei ole mitään yllä. Silloin muistan aina uudestaan, miksi pidän hevosta yhtenä maailman kauneimmista eläimistä.


Siksi riisuinkin Jimpalta eilen riimun, talutin sen narulla kentälle ja päästin vapaaksi. Aluksi Jimppa kiersi koko kenttää, mutta jäi sitten toiseen päätyyn ympyrälle, ja pysyi siinä koko loppuajan. Se kuunteli hyvin, nosti ravin ilman ylimääräisiä vastalauseita ja liikkui todella kauniisti.

Nätti nakuna - oli sitten selluliittia pakarassa tai ei ;)

Juoksutus oli kevyt, mutta täysin riittävä meille. Lopetuksen jälkeen Jimppa seurasi minua rentona irti ja oli erittäin hellyydenkipeällä tuulella karsinassa. Se painoi turpansa olalleni ja puhisi korvaani, hieroi ylähuulellaan käsivarttani ja pyysi nätisti rapsuttamaan. Ja kun rapsutin, se nautti siitä nostamalla päänsä kattoon, sulkemalla silmänsä ja rentouttamalla huulensa täysin.



On varmasti sanomattakin selvää, että eilinen talleilu jätti minulle niin hyvän mielen, että olin yhtä hymyä koko loppuillan. :)

Jimpan liikutuksen jälkeen siirryin toiselle tallille, jossa minua odotti länkkärisatulaan puettu nuorukainen. Pääsin ratsastamaan 4-vuotiaalla Pastori-ruunalla, joka on vielä aivan opetteluvaiheessa ratsunhommissa, mutta toimii jo yllättävän hyvin. Kapusin siis täysin erilaiseen satulaan, johon ihastuin heti! Siinä oli niin mukava istua, ettei edes Pastorin kauhukohtaukset tuntuneet missään.

Hui, ravuri!

Isot traktorit ja radalla kiitävät ravurit vähän jännittivät Pastoria, joten pari kertaa sain astetta vauhdikkaampaa kyytiä kentän toisesta päädystä toiseen. Lännensatula piti minut kuitenkin selässä kuin liimattuna! Ruuna ei ollut muuten mikään vauhtihirmu, vaan ravasi hyvää vauhtia. Jarrutkin pelittivät, ja vaikka välillä ei olisi kiinnostanut kääntyä ihan joka suuntaan, ohjaus toimi silti riittävän kevyesti.


Ehdinkin jo siinä ratsastaessa miettiä, että miten onnistun tulemaan alas selästä, mutta onneksi Pastori auttoi siinäkin! Loppukäyntien viime metreillä ruuna päätti pysähtyä ja alkoi laskeutua makuulle. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, mitä tapahtui, mutta ehdin kuitenkin hyvin potkaista jalustimet pois ja astua Pastorin yli sen viereen pitelemään ohjista kiinni. Pojalle tuli niin yhtäkkinen halu piehtaroida, ettei siinä ehditty muuta ajatella! :D Siitä se sitten nousi tyytyväisenä ylös, kun oli ensiksi vähän käynyt toisella kyljellään piehtaroimassa, ja ihmetteli, miksi sille naurettiin niin kovasti. Hauska kaveri!

Linkki videoon

Heippa!

Taas on vierähtänyt viikko ilman päivittelyjä. Olemme Jimpan kanssa aloitelleet taas vähän rankempaa liikkumista satulattoman, kevyen viikon jälkeen. Pääasiassa olemme maastoilleet, välillä yksin, välillä Jennan ja Nestorin seurassa. Mikäs siinä lenkkeillessä, kun sääkin on taas palannut lämpimän aurinkoiseksi! Käväisin myös viime sunnuntaina poninäyttelyissä ihastelemassa söpöjä shettiksiä. Näin siellä myös entisen hoitoponini Luumun, joka tätä nykyä elelee ruunana.

Luumu

Maastolenkit ovat olleet pituudeltaan 6-7 km. Kävimme pitkästä aikaa laidunlenkin (7 km) Jennan ja Nestorin kanssa muutama päivä sitten, kulutimme siihen aikaa 45 minuuttia. Jimppa meni ihan hyvin, se ei hermostunut jäädessään Nestorin jälkeen ja ravasi yllättävän rauhallisesti, vaikka kaveri laukkasi kauempana edellä.

6,3 km ja 40 min jälkeen takaisin tallilla

Toissapäivänä valjastin Jimpan kärryjen eteen, ja lähdimme pitemmälle maastolenkille. Ravi sujui hyvin reippaassa vauhdissa, niin kuin yleensäkin, mutta loppuajasta Jimppa jaksoi hölkätä rauhallisemmin. Menimme aina Ouluntielle asti (13 km), ja paluumatkalla päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos ravissa napautan ohjilla lisää vauhtia. Ja sitä tuli lisää oikein kunnolla! En ole varmaan koskaan ajanut niin lujaa, ja Jimppa vei takajalkojen levityksenkin aivan uudelle tasolle. :D Onneksi oli aurinkolasit päässä, sillä muuten olisin saanut silmien täydeltä pikkukiviä ja hiekkaa mukaani (sitä löytyi vielä kotonakin jopa korvista...).


Reippaan lenkin jälkeen huuhtelin enimmät hiet pois ja kylmäsin hetken aikaa jalkoja. Talutin Jimpan lopuksi kentälle piehtaroimaan, sillä se haluaa aina ajolenkin jälkeen käydä vähän pyörimässä. Karsinassa hieroin vielä arnikaa selkään sekä jalkoihin ja venyttelin Jimppaa porkkanavenytyksillä (tosin alkusyksyn editionilla omenalla).

Eilen liikutin Jimpan kentällä ajatuksena verrytellä eilisen ajolenkin jäljiltä. Laitoin sivuohjat löysästi kiinni ja aloittelin ensiksi käynnissä ympyröillä yrittäen saada ponia taipumaan. Jimppa muuttuu aina tahmeaksi, kun sille laittaa apuohjat. Käsijarru jää päälle, eikä kääntäminenkään ole enää yhtä kevyttä puuhaa. En muutenkaan tykkää ratsastaa apuohjilla, mutta näin ajon jälkeen olisi parempi, että se kulkisi kunnolla oikein päin ja käyttäisi selkäänsä, tai muuten Jimppa menee jumiin.

Ravi sujui käyntiä paremmin, siis sitten kun Jimpan sai liikkumaan edes vähän eteenpäin. Askel oli nyt lyhyempää ja suuntautui enemmän ylöspäin, mutta siinä oli myös vähän mukavampi istua. Kevennyskin sujui helpommin, kun askeleet tuntuivat kaikki samanlaisilta myös oikeaan kierrokseen, jossa Jimpan ravi on huonompaa.

Kun ravi alkoi toimimaan, siirryimme seuraavaan tehtävään. Pitkille sivuille tein isot voltit ja lyhyeltä sivulta siirryin lävistäjälle lisäämään ravia. Se oli Jimpan mielestä hauskaa vain kentän porttia kohti, pois päin porttipäädystä poni ei jaksanut liikkua yhtään reippaammin.

Kuva raviharjoituksesta

Laukka olikin sitten vaikeampi asia. Vasempaan se nousi aika hyvin, välillä jo pelkästään siitä, kun valmistelin meitä molempia laukkaan sanomalla "ja sitten laukka!". Yritin nostaa myös oikeaan, mutta se ei onnistunut kertakaan. Jimppa sai kyllä aikaiseksi kahden isohkon pukin sarjan, mutta laukka ei noussut. Idean poni ymmärsi kuitenkin, joten otimme sitten vielä pari nostoa vasempaan.

Jimppa odottaa raspausta

Jimpan hammaskalusto pääsi huollettavaksi viime perjantaina, kun se raspattiin. Edellisestä kerrasta alkoikin olla jo vuosi, joten joitakin piikkejä suusta löytyi. Nyt on sekin asia hoidettu pois alta!

Pakolan Mervi on tulossa taas pitämään meille valmennusta syyskuun ensimmäisellä viikolla. En tiedä otanko silloin laukkatyöskentelyä ollenkaan, sillä voisin joskus varata maneesin ja mennä itsenäisesti harjoittelemaan oikeaa laukkaa vailla huolta siitä, että jos satun tulemaan vasten tahtoani selästä alas, Jimppa ei pääse kirmaamaan suorinta tietä kotiin yksin. Voisimme keskittyä tällä kertaa vain taipumiseen ja oikein päin kulkemiseen, ja jättää laukka paremmalle ajalle. :)