Kevät yrittää kovasti tulla myös Vaasaan, mutta Jimpan luona sen edistyminen on hidasta. Perjantain kengityksessä päädyimme vielä laittamaan hokkikengät, sillä maastot ovat yhä osittain lumisia ja sekä tarha että pelto aika liukkaita. Kaiken lisäksi vähän väliä taivaalta tulee räntää ja miltei lunta, joten saa nähdä, vieläkö takatalvi tulee uudestaan...
Jokin aika sitten äitini oli käymässä luonani ja kävimme silloin kentällä pyörähtämässä. Matkalla kentälle pari lasta halusi vähän silittää, ja ruuna seisoi nätisti paikoillaan nauttien huomiosta (ja tarkastaen lasten kädet herkkujen varalta). Tallilta kentälle on siis noin kilometrin verran, ja ainakin vielä osa matkasta taittuu pyörätietä pitkin. Kesällä kentälle pääsee kuulemma poikkeamaan metsikön kautta, jolloin ei tarvitsisi kulkea ollenkaan pyöräteillä, mikä tietenkin on parempi ja turvallisempi reitti.
Itse ratsastus ei ollut kovin kummoinen. Jimppa oli kentällä laiska ja vähän liiankin rento. Jään sulamisen ja sateiden jälkeen kentän pohja oli märkä ja upottava, minkä takia tyydyin vain vähän ravailemaan, sillä kumpikaan meistä ei oikein luottanut pohjaan. Jo käynnissä Jimpan jalka upposi sen verran syvälle yhdessä kohtaa, että kevyestä sileän treenistä tuli entistäkin kevyempi. Pääasia kentällä käymisessä olikin lähinnä vain näyttää reittiä ja kenttää Jimpalle, sillä tämä oli vasta toinen kerta siellä päin.
Jimpan muuttaminen Vaasaan oli iso muutos molempien elämään, mutta ainakin tähän asti kaikki on sujunut todella mallikkaasti. Varsinkin nyt, kun sain oman auton käyttööni, elämä helpottuu entisestään. Jimppa on tottunut hienosti uuteen paikkaan ja ollaan päästy hommissa taas siihen entiseen rutiiniin. Ihanaa päästä joka päivä tallille!
