youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Möröt ei paljoa kiinnosta
Milloinkohan viimeksi on Jimpan kanssa harrastettu maastakäsittelyä? Molempien mielestä varmasti liian kauan. Siispä yhtenä päivänä, kun sää ei ollut otollinen ratsastukselle tai ajolle, kaivoin naruriimun esiin ja tuunasin pari raippaa kammotuksiksi.

Mun mielestäni siedätystä ei voi koskaan tehdä liikaa, siis siinä mielessä, että maailmasta löytyy aina lisää jännittäviä juttuja, joihin voihevosta totuttaa. Siedätystä voi taas tehdä liikaa silloin, jos yrittää haukata liian ison palan kerralla ja etenee liikaa liian nopeasti.

Koska tämänkertainen maastakäsittelytuokio oli melko spontaani idea, ei käsillä ollut kauheasti materiaaleja useampien pelokkeiden tekemiseen. Niinpä jouduimme tyytymään muovipressuun ja kahteen raippamörköön, joista toisessa roikkui muovisuikaleita ja toiseen oli kiinnitettynä Ikea-kassi. Kuskasimme Jimpan kanssa pelokkeet kottareissa laitumelle, ja Jimppa oli yllätyksekseni ihan täysillä mukana maastakäsittelytuokiossa. Voisin sanoa, että silläkin oli ollut ikävä maastakäsittelyä!

Alkuun ruuna jaksoi keskittyä hommaan vähän paremmin, mutta jossain vaiheessa se alkoi ehdottelemaan kaikkia mahdollisia temppuja palkkion toivossa. Ainakin se kertoi siitä, ettei nämä möröt olleet tarpeeksi pelottavia, kun herra ei niihin jaksanut keskittyä!

Tuokio kesti vaivaiset kymmenen minuuttia, mutta se riitti hyvin. Jimppa ei malttanut jäädä laitumelle syömään sen jälkeen, kun otin siltä riimun pois ja lähdin viemään välineitä takaisin tallille, vaan se seurasi laitumen toisesta päästä portille asti (ja varmaan uloskin, jos en olisi sitä sulkenut). Hetken aikaa se jaksoi odottaa, jos me vielä puuhailtaisiin jotain kivaa, mutta sitten ruuna luovutti ja lähti vaeltamaan takaisin toiseen päähän.

Tämä maastakäsittelykerta sytytti taas sen maastakäsittelyn palon, mikä mulla oli joku aika sitten, ja nyt tekisi mieli vain mennä maasta käsin joka päivä! Ratsastus ei ole tainnut koskaan olla mulle se ykkösjuttu, vaan olen aina tykännyt tehdä paljon muutakin. Tästä se taas lähtee! Jospa sitä keksisi lisää temppujakin opeteltavaksi, niin Jimppa saisi jotain uutta materiaalia kerjäysyrityksiinsä. :D


Linkki videoon
Tunnelmallinen kesäillan maasto


Kuukauden postaustauko vierähti ihan vahingossa. Mitään sen kummempia ei tämän hiljaisuuden aikana ehtinyt kuitenkaan tapahtua, vaan Jimppa on elänyt tavallista arkeaan tyytyväisenä.

Syksy tuo mukanaan pimenevien iltojen ja kylmenevien ilmojen lisäksi myös monet tärkeät päivämäärät. Sekä auto että hevonen vaativat alkusyksystä huomiota, kun toinen pitää katsastaa ja toinen vähintäänkin rokottaa. Jimpan syyshuoltoon kuului tällä kertaa rokotuksen lisäksi raspaus ja hieronta. Hampaiden tarkastus olikin aiheellinen, sillä olin jo jonkin aikaa tuumannut, että siellä saattaisi olla jotain hoidettavaa. Piikkejä löytyikin sen verran, että ne olivat haitanneet syömistä, mutta muuten hammaskalusto on ikään nähden hyvässä kunnossa. Eläinlääkäri kehotti varaamaan uuden raspausajan kahdeksan kuukauden päästä, jottei pahoja piikkejä ehtisi syntyä. Samalla Jimppa sai myös rokotteen.

Tällaista mäkeä kelpasi kiivetä!

Hieroja puolestaan totesi, ettei hierottavaa juuri ollut. Edes Jimpan ainainen ongelma ristiselän kohdalla ei tällä kertaa vaatinut sen kummempaa avaamista. Osasyynä siihen on varmasti sopivaksi topattu satula, mutta ehkäpä myös tavallista ahkerampi sileän treeni sukulaistyttöni käydessä liikuttamassa vanhaa herraa sillä aikaa, kun olin reissussa. Pitäisi itsekin innostua tuuppailemaan useammin, niin saisi ruuna jumppailtua lihaksistoaan!

Tällaisia väliaikakuulumisia tällä kertaa. Syksyllä saattaisi olla mahdollisuus käydä taas matkakisoissa, jos kyytiasiat sun muut eivät aiheuta ongelmia. Odotan syksyä ja talvea normaalia innokkaammin, sillä etenkin talven tullen tallin maastoreitit lisääntyvät ja paranevat!

Onkohan olemassa mitään vihreää parempaa?



Tälle kesälle en ollutkaan suunnitellut Jimpan kanssa mitään ihmeellistä tehtävää, vaikka yleensä kesäkuukausille on jonkinnäköisiä haaveita viriteltynä. Niinpä tuumasin, että pitäähän sitä kerran kesässä jotain erilaista tehdä, kun poikaystäväni ehdotti eväsretkeilyä - Jimpalla ajaen!

Pakko myöntää, että pienellä varauksella pakkasin eväät mukaan ja suunnittelin sopivan paikan, jonne Jimppa parkkeerata. Jimppa ei ole ajaessa niin helppo ja lunki kuin vaikka ratsain, jolloin se voisi jäädä tauolle jokaisen ruohotupsun ääreen. Kun kärryt ovat perässä, tehdään lenkki yhden pysähdyksen taktiikalla, ja se yksi pysähdys tapahtuu lenkin päätteeksi takaisin tallilla. Niinpä luotto siihen, että saisimme syödä eväät rauhassa Jimpan odotellessa ei ollut aivan niin hyvä kuin haluaisin, mutta ajattelin, että kokeilemallahan se selviää. Päätin kyllä heti alkuun, että kärryt on otettava pois tauon ajaksi, sillä muuten Jimppa ei kyllä kauaa suostuisi pysymään paikallaan.

Niin me sitten lähdimme kolmestaan kärryttelemään suuntana Öjbergetin parkkialuetta, jolla olisi riittävästi tilaa kärryille sekä syömistä Jimpalle. Tienylityksen ajaksi hyppäsin pois kärryiltä, jotta Jimppa jaksaisi paremmin odotella ohi ajavat autot. Sen mielestä suojatiellä odottelu on niin typerää, että se varmasti kävelisi auton alle, jos sen vain antaisi.

Taukopaikalla Jimppa oli heti valmis vain kääntymään takaisin kotiin, mutta kunhan saimme kärryt irrotettua, se malttoi jäädä nyhtämään vihreää. Paluumatkalla poikaystävä oli oikeastaan koko matkan ohjaksissa, ja kohtasimme jopa yhden traktorin, jolloin varmistelin Jimpan vierellä, ettei se hemostu siitä liikaa. Ihan hirviön kohdalla ruunan piti vähän tanssahdella, mutta heti sen ohitettuaan se rauhoittui. Pyörätiellä kävellessämme ohi ajeli niin pyöräilijöitä, mopoja, autoja kuin moottoripyöriäkin, mutta niistä herra ei jaksanut välittää. Edes kuorma-autot eivät enää jännitä niin paljon kuin aiemmin, mutta traktorit, rekat ja bussit ovat vielä aika kamalia. (Ihme ja kumma joku aika sitten kolme rekallista tuulivoimaloiden runkoja ei ollut läheskään niin pelottavaa kuin tämä tällä kerralla vastaan tullut pikkutraktori...)

Retkestä suoriuduttiin kunnialla, ja voin nyt todeta, että Jimpan kanssa voi kärryilläkin tehdä tällaisia reissuja. Ilman apukäsiä ei tällainen välttämättä onnistuisi, jos ruuna ei malttaisi varusteiden riisumisessa tai laitossa seistä paikallaan - mutta kukapa sitä eväsretkelle yksin lähtisikään!

Linkki videoon


Jo useamman kuukauden ajan koulusatulamme on ollut enemmän tai vähemmän poissa pelistä. Olin pohtinut toppauksen tarvetta, sillä satula oli ollut meillä piakkoin vuoden verran käytössä, ja ratsutuksessa sitten huomattiinkin, että toppaukset ovat muuttuneet muhkuraisiksi. Muutenkin satula näytti muuttaneen muotoaan, eikä enää sopinut Jimpan selkään, vaikka ostovaiheessa se olikin sovitettu useamman ihmisen toimesta. Niinpä oli aika etsiä kunnollinen toppaaja, joka katsoisi samalla, sopiiko satula enää ruunalle.

Välissä ehdimme muuttaa uudelle tallille, minkä takia homma siirtyi myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Lopulta sain tietää, että alueelle olisi tulossa satulaseppä ja ilmottauduin mukaan. Harmillisesti satulaseppä joutui perumaan tulonsa auto-ongelmien takia, joten satulan toppaus siirtyi taas myöhemmäksi. Mutta nyt, vihdoin, meidän Kiefferimme on taas hengissä!

Satulan kävi toppaamassa Satula Eki, joka sovitti satulan ja teki työn paikan päällä, juuri niin kuin olin halunnutkin. Itseäni epäilyttää lähettää satulaa topattavaksi vain mittojen ja kuvien perusteella, joten sen takia etsinkin meille sellaista toppaajaa, joka kävisi paikan päällä katsomassa hevosen selän.

Jimpan satulan toppaukset olivat valuneet yhteen kasaan ja paakkuuntuneet ikäviksi paakuiksi keskelle satulaa. Ei ihme, että ennen ongelmien huomaamista Jimpan selkään tuli juuri näille kohdille jumeja. Villojen valuminen selitti myös satulan sopivuuden muutoksen, sillä edestä kadonneet toppaukset saivat satulan keikahtamaan eteen ja säkätilan pienenemään olemattomaksi. Nyt uusilla villoilla satula on taas Jimpan selkään sopiva, säkätila vihdoin riittävä, ja sekä omistaja että hevonen tyytyväisiä!

Nyt kelpaa taas treenata sileällä, kun on kunnon koulusatula käytössä. Sen kunniaksi lähdimmekin kentälle pyörimään pitkästä aikaa, ja kuinka hyvältä Jimppa tuntuikaan! Selkeästi uudet toppaukset tuntuivat senkin mielestä hyviltä, sillä ruuna kulki ravissa alusta asti pyöreänä ja pehmeänä. Tietenkään silloin ei ollut kukaan edes näkemässä saati ikuistamassa tapahtumaa videolle, joten joudun tyytymään vain omiin tuntemuksiini.



Seuraavalle kerralle sain houkuteltua poikaystäväni kuvaamaan siinä toivossa, että Jimppa tuntuisi (ja näyttäisi) yhtä hyvälle kuin edellisellä kerralla. En tiedä, onko muilla sama ongelma, mutta heti kun joku on kuvaamassa, ei mikään suju niin hyvin kuin aiemmin. Liekö sitten alan yrittämään liikaa, eikä ratsastuksesta tule mitään, tai sitten vain kohdalle sattuu aina huono päivä, kun joku pääsee mukaan kuvaamaan.

Aloitin ravissa tavalliseen tapaan volteilla ja ympyröillä. Jimppa tuntui heti ihan rennolta ratsastettavalta, mutta nojaili vähän turhan paljon ohjille. Siinä mummoravissa oli kuitenkin mukava istua alas satulaan, mitä en ikinä olisi Jimpan kohdalla uskonut. Ravityöskentely hoidettiin pääasiassa ympyröillä, mutta myös loivaa kiemurauraa tuli ratsastettua.



Käynnissä otimme muutamat pohkeenväistöt voltilla ja kesihalkaisijalla. Tällä kerralla ne eivät sujuneet niin hyvin kuin yleensä, mutta osasyynä saattoivat olla sinnikkäät ötökät, jotka eivät jättäneet ketään rauhaan (varsinkaan kuvaajaa, joka joutui seisomaan paikallaan). Laukkaa en tällä kentällä ole juurikaan ottanut, sillä pohja on tuntunut olevan Jimpalle liian kova, eikä laukka ole päässyt pyörimään. Maastossa se on taas tuntunut oikein hyvältä ja rullaavalta, mutta tälläkin kertaa se jäi nelitahtiseksi räpellykseksi. Yhden lyhyen pätkän sain laukan rullaamaan sen verran, että pystyin tuntemaan myös liitovaiheen, mutta siihen se sitten jäikin.

Loppuravit keventelin pitkin ohjin Jimpan venytellessä turpa melkein maata viistäen. Koko ratsastus kesti varmaan alle puoli tuntia, mutta ainakin minä olin joutunut tekemään sen verran töitä, että olin ihan tarpeeksi poikki tullessani alas selästä.

Ehkä nyt voisi alkaa miettimään tunneille tai valmennuksiin osallistumista, kun satula on kunnossa. Mieli tekisi kovasti päästä valvovan silmän alle treenaamaan, jotta päästäisiin taas edistymään. Toki itsenäisesti ratsastaessakin edistystä tapahtuu, mutta hitaammin ja välillä myös sellaisten virheiden kautta, jotka olisi ohjattuna voinut välttää. Mutta kuinka iloinen olenkaan, että meillä on taas koulusatula!

Selkeästi ohjauksen tarpeessa

Linkki videoon
Hevonen.


Talousmielessä vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ei. Mutta entä jos sitä ei oteta huomioon? Oma hevonen on monen hevosihmisen unelma, mutta onko se sittenkään sen arvoista? Listasin hevosen omistamisen hyvät ja huonot puolet, joten pian selviää oma näkökulmani tähän kaksipiippuiseen juttuun!








1. Aina mahdollisuus oppia uutta.
  → Aika harvassa ratsastuskoulussa oppilas pääsee käytännössä pitämään huolta hevosesta. Se suurin osuus kun tapahtuu ratsastustunnin ulkopuolella, eikä esimerkiksi ähkyn tai muun vakavan tilanteen sattuessa ole aikaa ohjeistaa kädestä pitäen oppilaita toimimaan. Sen lisäksi on aika harvassa sellaisia ratsastuskouluja, joissa oppilas pääsisi vaikuttamaan tuntien sisältöön esimerkiksi hevosen käsittelyyn tai koulutukseen liittyvien metodejen muodossa. Oman hevosen kanssa voi omia hevosmiestaitojaan kasvattaa ja vaihtaa suuntauksesta toiseen, mikä itselleen tuntuu parhaimmalta ja toivimimmalta.

2. Hevosen tunteminen yksilönä.
  → Jos joku ei vielä tiennyt, hevoset ovat yksilöitä. Kun tarpeeksi paljon viettää aikaa tietyn hevosen kanssa, sen uniikit piirteet oppii tuntemaan, minkä lisäksi sen käsittelystä tulee turvallisempaa, kun tietää, miten se reagoi mihinkin.

3. Oikeus kouluttaa.
  → Joskus on tullut vastaan hetkiä, jolloin vieras hevonen on käyttäytynyt sellaisella tavalla, mistä olisi voinut lähteä rakentamaan temppua, jos hevonen olisi ollut oma. Toisten omistamille hevosille ei pidä kouluttaa mitään ilman lupaa (varsinkaan temppuja), mikä on ainakin omasta näkökulmastani suuri miinus.

4. Harrastusvaihtoehdot lisääntyvät.
  → Jos ratsastaa tavallisessa ratsastuskoulussa, on todennäköistä, että siellä pääsee kokeilemaan koulua, esteitä ja ehkä myös maastoilua, jos sellaiseen on mahdollisuus. Tai jos vuokraa hevosta, luultavasti sen kanssa harrastetaan sitä lajia, mitä sen omistaja haluaa sillä harrastettavan. Omalla hevosella voi puolestaan tehdä oikeastaan mitä haluaa, oli se sitten kouluratsastusta, lännenratsastusta, matkaratsastusta, vikellystä tai ratsastusjousiammuntaa - vain taivas (ja hevosen sekä omistajan rajoitukset) on rajana!

Tässä harrastetaan kaksin käsin!

Kaikkea se oma hevonen joutuukin kestämään

5. Vastuullisuus.
  → Hevosen omistaminen opettaa vastuuta. Laskut tulee maksettua ajoissa, omat osuudet ryhmätöistä tehtyä, asunto pidettyä suurinpiirtein siistinä ja itsensäkin hengissä.

6. Ahkeruus.
  → Hevosen omistaminen tekee ahkeraksi. Karsinan siivous, varusteiden puhdistus, laitumen rakennus, tarhan korjaus, tee-se-itse -yritykset, paikasta toiseen kulkeminen ja muunlainen omaehtoinen reippaus saattaa hyvällä tuurilla siirtyä tallilta myös koulu- tai työelämään. Pakkohan jonkun on hommat hoitaa!

7. Kärsivällisyys.
  → Hevosen omistaminen kasvattaa kärsivällisyyttä. Kaikki ei aina onnistu heti ensiyrittämällä, mutta hevosenomistajaa se ei haittaa - lopussa kiitos seisoo, tai niin hän ainakin toivoo.

8. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus.
  → Varsinkin hevosen kouluttaminen vaatii omistajalta näitä taitoja, tietoa siitä, mihin halutaan päätyä ja miten sinne päästään. Sen lisäksi fiksu omistaja tietää, ettei kannata yrittää saavuttaa liikaa kerralla, vaan matka päämäärään on hyvä pilkkoa pienemmiksi askeliksi.

9. Oppii paljon itsestään.
  → Hevosenomistaja oppii tuntemaan hevosen lisäksi myös itsensä paremmin. Hän tietää, miten missäkin tilanteessa käyttäytyy, kuinka vinossa sitä onkaan, kuinka monta vesiämpäriä/rehusäkkiä/pienpaalia jaksaa kerralla kantaa ja varsinkin sen, kuinka luova hän itseasiassa onkin, kun pitäisi keksiä ratkaisu erinäisiin ongelmiin.

10. Raha-asioista huolehtiminen.
  → Vaikka satulahuopia ei koskaan voi olla liikaa, hevosenomistaja (toivottavasti) ymmärtää, että sekä hevoselle että itselle kannattaisi olla säästössä riittävä summa pahan päivän varalle. Päivän sana on priorisointi, ja siihenhän hevosenomistaja kykenee lähestulkoon täydellisesti (hevonen ensin).







1. Kahlittu hevoseen.
  → Kuumottaisko lähteä ex tempore-reissulle ihan spontaanisti lähitienoiden ulkopuolelle? Ei onnistu, jos hevoselle ei löydy lapsenvahtia. Ja kuka tahansa ei siihen hommaan sovellu, jos omistajalta kysytään.

Viikonkin reissu aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi äiti pelasti!


2. Vastuussa elävästä olennosta.
  → Hevonen on elossa 24/7, ja omistajan tehtävä on pitää huoli, että vähintäänkin 24 tuntia vuorokaudesta hevonen voisi hyvin. Kun siihen ei itsekään aina pysty, omistaja elää ainaisessa huolessa hevosensa hyvinvoinnin puolesta.

3. Oppii käsittelemään yksilöä.
  → Kun vuosia omalla hevosella ratsastamisen jälkeen nousee vieraan hevosen selkään, hevosenomistajasta tulee yhtäkkiä ratsastustaidoton. Oma hevonen oppii ymmärtämään, mitä ratsastaja tietyillä avuillaan tarkoittaa, mutta tästä salakielestä ei muilla hevosilla ole hajuakaan. Ja vaikka sitä omaa hevosta voisikin taluttaa paikasta toiseen päällään seisten, joku toinen hevonen ei välttämättä toimikaan siinä tilanteessa samalla tavalla.

4. Loputon muistilista.
  → Kengitykset, rokotukset, madotukset, raspaukset, satulan toppaus, rehuvaraston täyttö, kehonhuolto, valmennukset... Ja jos hevosella sattuu olemaan jokin tiettyä hoitoa vaativa ominaisuus, lisää listaan lääkkeet, vitamiinit, yrtit, jauheet, öljyt, rouheet, nesteet, myslit, mössöt ynnä muut sisäisesti, ulkoisesti ja henkisesti annettavat ratkaisut.

5. Päätökset on tehtävä itse.
  → Oli kyseessä sitten hevosen ruokinnan muutokset tai viimeisen matkan lähtötapa, omistaja on loppuviimein se henkilö, jonka sanalla on väliä. Neuvoja voi kysyä tai saada kysymättäkin, mutta se on omistajasta kiinni, toteuttaako tämä yhtäkään niistä.

6. Virheet pitää korjata itse.
  → Kun sitten tekee jonkinmoisen päätöksen, seurauksista on maksettava. Usein vieläpä kirjaimellisesti.

Tämän listan mukaan määrällisesti katsottuna hevosen omistaminen olisi kannattavaa. Laadullisesti katsottuna hevosen omistamisen kannattavuus tasapainottelisi ehkäpä juuri siinä rajalla, jolloin vain hevosenomistajuudesta haaveilevan (hevos)hulluus saisi sen sysättyä plussan puolelle... Oli miten oli, rahallisesti tässä hommassa jää aina miinuksen puolelle, mutta itse en omaa hevosta vaihtaisi mihinkään!

Hevonen on iso osa hevosenomistajan elämää. Yhteiselo hevosenomistajan kanssa johtaa lähes auttamatta siihen, että ihan kuin vahingossa hevosesta tulee aika iso osa elämää myös toiselle. Siihen hajuunkin tottuu, usko pois.


Onko muilla samanlainen näkemys näistä hyvistä ja huonoista puolista, vai nouseeko esille jotain muita asioita, joita listalla ei mainittu?
Kuten kylmenevästä säästäkin huomaa, on keskikesän aika. Nauttikaa hyvästä ruoasta, hyvästä seurasta ja hyttysistä - niin Jimppa ainakin tekee! Sen enempää höpöttämättä, tässä muutama kesäinen kuva juhannuksen kunniaksi:




Viimekesäinen kuva reippaasta venekoira Nitasta!

Viettäkäähän mukava juhannus, nähdään taas keskikesän jälkeen!



Jimppa täytti tänään huimat 18 vuotta! Se sai viettää vapaapäivää töistä ja nauttia melassiraidoilla koristellusta omena-ruisleipäkakustaan. Vaikea uskoa, että ruuna on päässyt jo miehen ikään! Välillä tuntuu yhä siltä, kuin Jimppa olisi se sama 10-vuotias pikkuhevonen, joka se oli meille tullessaan. Joinain päivinä siitä taas huomaa, ettei se enää ole se 10-vuotias pikkuhevonen. Onnea siis Jimpalle, rakkaalle ystävälle ja monien kokemusten jakajalle.

Huomaa ikävät hampaanjäljet kaulassa, onneksi jo parantuneet!

Synttärilahjaksi Jimppa sai oman lohkon pikkulaitumelle, sillä sen laidunkaverit eivät jättäneet sitä rauhaan ja eilen se sitten tuli aidasta läpi luultavasti jouduttuaan ahdistetuksi nurkkaan. Onneksi Jimppa ymmärsi pysähtyä heti tajuttuaan jääneensä lankoihin kiinni, eikä mitään sen kummempaa sattunut. Harmillista, ettei kavereiden kanssa kemiat kohdanneet, mutta ehkä isompi pinta-ala ja enemmän syömistä helpottaisivat yhteiseloa. Jimppa saa nyt laiduntaa omassa lohkossaan ainakin siihen asti, kunnes hevoset pääsevät isommalle laitumelle. Vieläkin sitä vähän stressasi, jos kaverit tulivat aidan vierelle, mutta jospa se tajuaisi, etteivät ne pääse sen lähemmäs.

Nyt on hyvä!



Kesä - tai ainakin kevät - on vihdoin saapunut! Auringosta on saatu nauttia jo useampia päiviä ja vihreänkin syöttely on päässyt alkuunsa. Jimppakin on saanut olla nyt ilman loimea sekä ulkona että sisällä, kun vihdoin lumisateet ja yöpakkaset ovat jääneet taakse (toivottavasti...).

Jimpan tarhaa laajennettiin vihreälle niin, että hevoset pääsevät päivittäin vähäksi aikaa kerrallaan nauttimaan alkukesän vihreästä. Päivät Jimppa joutuu olemaan puolet pienemmässä tarhassa, mutta piankos ne pääsevät jo oikealle laitumelle. Ainakin vielä vaikuttaa siltä, että Jimppa joutuu härkkimisen kohteeksi, ja sillä onkin mukavat taisteluvammat ympäri kehoa ensimmäisen päivän jäljiltä. Saa nähdä, suopuvatko uudet kaverukset toisiinsa, vai pitääkö keksiä jotain muuta. En haluaisi vanhaa hevosta pakolla hyppyyttää, jos toinen ei sitä jätä rauhaan.

Mutta sitten itse postauksen asiaan. Kävimme eräänä aurinkoisena iltapäivänä maastossa tarkoituksena kiertää tuttu noin 10 km lenkki. Lähdin ratsastamaan lenkkiä vastapäivään, enkä tietenkään silloin huomannut kääntyä oikeasta risteyksestä, joten päädyimme ihan uudelle reitille. Tämä reitti paljastuikin aivan ihanaksi! Oli mäkiä, metsäpolkuja ja pääsipä monesta kohtaa merelle asti - joskin Jimppa ei suostunut astumaan kymmentä metriä lähemmäksi rantaa... ei ehkä ihan heti onnistu kahlaaminen ja merenrantaratsastus tämän vesipedon kanssa.


Tämän lähemmäs merta ei vielä päästy :D

Pääasiassa etenimme käynnissä, sillä tiet olivat aika kovia. Jimppa oli kuitenkin niin innoissaan mäkien laukkaamisesta, että ne mentiin reippaammin. Ruuna lähti kuin tykin suusta heti luvan saatuaan, mutta mäen päällä hidasti automaattisesti käyntiin tai vähintäänkin raviin. Matkaa kertyi 11.65 km ja kulutimme siihen puolitoista tuntia. Lopuksi Jimppa sai maistella vihreää käen kukunnan säestämänä. Tällaisina päivinä sitä on kyllä niin onnellinen omasta maastomopostaan!

Linkki videoon


Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2025 (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Viimeaikaista (hevos)elämää
  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates