Niin ylpeä 💙

Vuosi on alkanut mukavissa merkeissä, kuten kuvista näkyy. Ensimmäistä kertaa ratsastin pellolla treenin alusta loppuun kaulanarulla, ja alkukankeuksien jälkeen Jimppa toimi super hyvin! Menimme tällä kertaa vain käyntiä ja ravia, koska olimme juuri saaneet enemmän lunta ja pakkasta, joten pohja oli tavallista raskaampi eikä Jimpalla ollut vielä tilsakumejakaan.

Aloitin tekemällä (tai yrittämällä) väistöjä käynnissä, jotka sujuivat kohtalaisesti. Jimppa lähti ennemminkin tekemään jotakin takaosakäännöksen tapaista, mutta sain sieltä pari väistöaskeltakin irti. Ravissa vaihtelimme suuntaa ympyröillä, välillä Jimpankin johdolla. Ruuna yritti taas niin kovasti olla hieno, etten vieläkään ole lakannut hymyilemästä! Positiivinen vahvistaminen erityisesti ruokapalkalla on nostanut sen motivaatiota huimasti ratsastuspuuhissa. Se on alkanut myös ymmärtämään "jatkamispyyntöäni", eli kun toistan innokkaasti "hyvä, hyvä!", Jimppa pyrkii jatkamaan kyseistä toimintoa (esimerkiksi asetusta sisälle).




Nyt lunta on tullut vieläkin enemmän, joten pääsemme treenaamaan kunnon hangessa! Aion kuitenkin aloittaa seuraavat treenit ensiksi suitsilla ja siirtyä verryttelyn jälkeen kaulanaruun, jotta me molemmat lämpenisimme ratsastukselle ja kaulanarulle paremmin. Vaikka tämä treenikerta menikin hyvin suoraan kaulanarulla, alku oli vähän kankea. Uskon, että kunhan saan lisää tuntumaa kaulanaruiluun, ei alkuverryttelyjä suitsillakaan enää tarvita.

Olen innoissani näistä kehitysaskelista! Vielä vuosi sitten en olisi uskaltanut kuvitellakaan, että jonain päivänä voisin ratsastaa Jimpalla ilman suitsia avoimella pellolla. On se vain niin huippu pieni hevonen! 💙


Muistutan vielä blogin Instagramissa olevasta arvonnasta, vielä on hyvin aikaa osallistua! Arvontapalkintona on kaulanaru - mikäs muukaan!

Vuoden alussa on usein tapana asettaa tulevalle vuodelle tavoitteita. Meilläkin on joka vuosi ollut enemmän tai vähemmän vakavissaan asetettu suunnitelma, ja vaikka joskus näitä suunnitelmia ei tulekaan seurattua, on loppuvuodesta mielenkiintoista miettiä mennyttä vuotta ja huomata, että ihan vahingossa tuli saavutettua edes osa tavoitteista.

Tälle vuodelle aion myös asettaa tavoitteita, joiden avulla uutta vuotta voi lähteä rakentamaan. Vaikkei kaikkea aina tulekaan saavutettua, on tavoitteita silti hyvä olla!

1. Jimppa pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa

Tämä on jokavuotinen ja se ensisijainen tavoite, tietenkin. Tänä vuonna Jimppa kääntyy jo 20-vuotiaaksi, mitä ainakin näin entisen ravurin näkökulmasta voi jo kutsua vanhaksi. Pari viimeistä vuotta on mennyt ilman ylimääräisiä jalka- tai muitakaan ongelmia (viime kesän allergista reaktiota lukuun ottamatta), joten toivottavasti sama onni jatkuu yhä. Jimpan liikutus on ollut pitemmän aikaa kevyttä, mutta toiveissani olisi alkaa treenaamaan vähän kovemmin, jotta pappa saisi lisää lihaksia ja ne nykyisetkin pysyisivät matkassa mukana.


2. Varusteetta ratsastus

Olemme jo kokeilleet ratsastusta kaulanarulla pariin otteeseen, ja tänä vuonna olisikin mahtavaa kehittyä tässä asiassa lisää. Ehkä jopa täysin varusteettomaan ratsastukseen asti! Haluaisin vähintäänkin, että pystyisimme vetämään perustreenin kaulanarulla, mikä ei tällä hetkellä vaikuta lainkaan mahdottomalta.


3. Raviväistöt

Nyt kun päästiin puhumaan ratsastuksesta, on hyvä jatkaa samassa teemassa. En ole vähään aikaan asettanut ratsastuksellisia tavoitteita Jimpan kanssa, mutta nyt aion taas aktivoitua asian suhteen. Tänä vuonna tavoitteena on opettaa Jimpalle raviväistöt. Käynnissä väistöt sujuvat jo mukavasti ja olen liittänyt mukaan myös äänimerkin helpottaakseni siirtymistä seuraavaan askellajiin. Jimpan kanssa on joskus yritetty raviväistöjä niin minun kuin ratsuttajankin toimesta, mutta ruunalla on useimmiten mennyt vain jalat solmuun.


4. Ratsastajan istunta ja kunto

Omassa istunnassa on aina parannettavaa, joten tämä tavoite tulee varmasti pysymään mukana vuodesta toiseen. Vaikken sanoisikaan olevani huonossa kunnossa, ei kunnon kohotus silti olisi pahasta. Erityisesti juoksemisen kanssa olisi petrattavaa, sillä nyt talvikaudella ei ole tullut juostua juuri ollenkaan (tosin juoksukelejäkään ei ole tänä talvena näkynyt). Otsikon kesäkunnon sijasta tavoittelisin kokovuotista kuntoa ja parempaa, hevosta auttavaa istuntaa.


Näitä neljää tavoitetta lähdemme tavoittelemaan vuonna 2019. Kuten aina, lisä- ja välitavoitteita tulee varmasti asetettua vuoden aikana. Odotan innolla, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja kuinka paljon pääsemme kehittymään Jimpan kanssa!

P.S. Blogin Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa upean värisen kaulanarun! Jos siis varusteeton ratsastus kiinnostaa tai ikioma kaulanaru vielä puuttuu, kannattaa käydä osallistumassa. Osallistumisaikaa on 8.2.2019 asti. 🍀

Taas kerran vuosi on vaihtunut. Vuosi 2018 meni niin nopeasti, että sitä on hankala vieläkään uskoa. Näihin 12 kuukauteen mahtui paljon isompia ja pienempiä muutoksia, edistysaskelia sekä takapakkia - lyhyesti sanottua siis ihan normaalia elämää!

Nyt olisi aika perinteiselle vuosikatsaukselle, vaikkakin tänä vuonna se tulee vähän myöhässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Siedätyshommia helmikuulta 2018

Alkuvuodesta innostuin maastakäsittelystä enemmän uudestaan, joten touhusimme paljon maasta käsin. Harjoittelimme niin vapaana työskentelyä, temppuja kuin siedätystäkin, ja uskon näiden aikojen auttaneen monessakin suhteessa vuoden aikana.

Huhti-toukokuun vaihteessa aloin päivittämään blogin Instagramia aktiivisemmin. Otin mukaan myös omat Facebook-sivut blogilleni, jonka kautta osa tykkää seurata elämäämme mieluummin kuin Bloggerin tai Bloglovinin kautta. Instagramissa aktivoiduin myös muiden seuraamisessa ja löysinkin mielenkiintoisia ihmisiä ja uudenlaisia näkemyksiä hevosten koulutukseen ja treenaukseen. Aloitin esimerkiksi kohdetyöskentelyn Jimpan kanssa ja pyrin laskemaan omaa suorituspainettani, vaikka se ei ollutkaan helppoa.

Jimppa valmentajan tallissa toukokuussa 2018

Toukokuussa elämässämme puhalsivat vuoden suurimpien muutosten tuulet, sillä muutin poikaystäväni kanssa kesäksi Helsinkiin saatuani harjoittelupaikan puolustusministeriöstä. Jimpalle järjestäytyi hyvä hoito harjoitteluni ajaksi, vaikka siitäkin ehdin stressata ja huolehtia vaikka kuinka. Toukokuun ajaksi Jimppa lähti tutun valmentajamme ratsutettavaksi, ja se kehittyi kuukaudessa todella paljon! Olin ihan yllättynyt, sillä ennen ratsutukseen lähtöä emme olleet kovin säännöllisesti treenannut sileällä. Mutta toisaalta taas Jimppa on niin fiksu ja nopea oppimaan, ettei siltä muuta voisi odottaakaan!

Pariskunnan ensitapaaminen kesäkuussa 2018

Kesäkuukaudet Jimppa viettikin laitumella lomaillen suomenhevostamman ja alkukesästä myös lehmän seurassa. Jimppa ja tämän tyttöystävä olivat erottamaton pari koko kesän. Ehkä ruuna voitti myös lehmäpelkonsa päästyään tutustumaan ihka oikeaan lehmään!

Kesällä pääsin kokeilemaan lampaankarvasatulaa Jimpalla ja yllätyksekseni sillä oli oikein mukava ratsastaa jopa Jimpan suuressa ravissa! Ostin kesällä myös oikean kaulanarun, mutta emme päässeet sen kanssa lyhyttä testausta pitemmälle kesän aikana. Liikutus oli vähäistä minun työskennellessäni ja asuessani usean sadan kilometrin päässä, mutta Jimppa varmasti nautti elämästään isolla laitumella kaverin kanssa.

Sileän treeniä lampaankarvalla heinäkuussa 2018

Elokuussa Jimppa sai allergisen reaktion. Aiheuttaja jäi epäselväksi, eikä tiedossa ole edes se, oliko Jimppa syönyt jotain, saanut ötökänpistoksen tai oliko esimerkiksi jokin hyönteismyrkyn ainesosa allergisoiva. Eläinlääkäri kävi antamassa ruunalle kortisonipiikin ja kesäpaikan hyvällä hoidolla paukaumat saatiinkin laskeutumaan parissa päivässä! Oli tietenkin huolestuttavaa olla kaukana hevosesta, kun jotain tällaista tapahtuu, vaikkei kyseessä ollutkaan mitään vakavaa. Jimppa ei kuitenkaan ole aikaisemmin reagoinut mihinkään tällä tavalla, joten olisi ollut kiva selvittää, mikä reaktion lopulta aiheutti.

Syyskuulta 2018

Syksyksi Jimppa muutti takaisin Vaasaan edelliseen tallipaikkaansa, jossa siis olemme yhä. Se muisti tallin hyvin, joten muutto sujui ongelmitta. Ainoastaan vanha ponikaveri ei jostain syystä hyväksynyt Jimppaa enää tarhakaverikseen erillään vietetyn kesän jälkeen. Poni kuitenkin joutui lähtemään toiselle tallille seuralaiseksi, joten Jimppa jäi kaksistaan toisen lämminveriruunan kanssa. Syyskuussa Jimppa antoi minun levätä vierellään ensimmäistä kertaa sen ollessa maate, mikä piristi mieltä pitkäksi aikaa!

Yhteinen hetki 💛

Lokakuussa kaaduimme Jimpan kanssa maastossa. En tiedä miten, mutta Jimppa kompastui johonkin peltotiellä ja pyörähti ympäri. En siinä hetkessä tajunnut edes katsoa, oliko tiellä jokin kuoppa tai muu huomaamaton este, joka kaatumisen aiheutti. Kummallekaan ei onneksi käynyt sen kummemmin, vaikka itse jouduinkin käymään päivystyksessä ja olin useamman viikon enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen mustelmieni ja lihasjumieni takia 😅 Tästä syystä lokakuu menikin hyvin kevyellä liikutuksella, enkä enää loppukuun aikana noussut hevosen selkään.

Loppuvuosi menikin sitten vaihtelevalla liikutusmenestyksellä sääolosuhteiden takia. Välillä oli kivikovaa ja jäistä, välillä taas liukasta ja märkää. Yritin päästä myös valmennukseen, mutta harmikseni ne peruuntuivat. Vielä en ole löytänyt Vaasan alueelta samanhenkistä valmentajaa, mutta toivottavasti pian löytyisi! Vuoden valmennussaldo jäi siis säälittävään yhteen elokuiseen valmennukseen. Otimme poikaystäväni kanssa projektiksi uudelleenkouluttaa Jimppa sunnuntaiajeluun, ja ensimmäinen koulutuskerta meni paremmin kuin odotin!

Ensimmäisistä ajotreeneistä marraskuussa 2018

Aloin palkitsemaan Jimppaa ruokapalkkioilla ratsastaessa, mikä nosti Jimpan motivaatiota etenkin laukkaamista kohtaan. Positiivinen vahviste toi tarvittua tehoa treeneihin, eikä yksi ratsastuskerta välttämättä kestänyt 15 minuuttia pitempään. Jimpan motivaatio ratsastukseen on kasvanut huimasti, eikä se turhaudu läheskään yhtä helposti kuin aikaisemmin. Samaa voi sanoa myös minusta, vaikka turhautumisen tunne saattaa yhä iskeä vastustelusta huolimatta!

Joulukuussa 2018

Joulukuussa meille tuli yhdeksän vuotta yhteistä matkaa täyteen. Tässä kuussa ylitimme itsemme pariinkin kertaan, kun kokeilin ilman suitsia ratsastusta vähän totisemmin. Jimppa toimikin kaulanarulla kuin vanha tekijä, ja vuoden viimeisellä ratsastuksella pääsimme jopa laukkaamaan avoimella pellolla ilman suitsia! Videon kaulanarulla ratsastuksesta pääsee näkemään täältä. ✨

Viime vuonna en juurikaan asettanut konkreettisia tavoitteita, mutta toivoin säännöllisempää treeniä maasta käsin (check!) sekä vapaana työskentelyn parantamista (check!). Ensimmäistä kertaa asetin myös blogilleni tavoitteita, jotka olivat aktiivisempi postaustahti sekä vähintään yksi temppuvideo. Voin hyvillä mielin sanoa, että molemmat tavoitteet tuli saavutettua! Vuonna 2018 kirjoitin 40 blogipostausta, joista yksi oli jatko-osa temppusarjaamme. Katsotaan, millaisia tavoitteita tälle vuodelle keksinkään asettaa!

Tällainen oli siis meidän mennyt vuotemme. Odotan innolla, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan, ja toivon, että tänäkin vuonna pääsemme kehittymään ja ylittämään itsemme useaan kertaan!

Taas on aika joulun, ja se merkitsee myös sitä, että on aika julkaista tämän vuoden joulukuvat! Jännitin, saataisiinko tänä vuonna otettua kuvia lumessa vai ei, mutta kaikeksi onneksi tällekin talvelle saatiin edes vähän lunta.

Jimppa sai lomailla joulun, koska lähdin itse viettämään joulupäiviä vanhempieni luokse. Se sai ennen lähtöäni omat joululahjansa, jotka tänä vuonna olivat kaikki syötävää sorttia: porkkanan makuinen Likit karsinaan roikkumaan, Horslyx Original -nuolukivi tempputreeneihin (Jimpan uusi suosikki!) sekä tietenkin jouluomena ja piparkakku jouluaterialle.

Hymyä!

Tänä vuonna joulukuvaus suoritettiin läheisessä metsässä. Jimppa ei olisi malttanut keskittyä hetkeäkään, vaan yritti jatkuvasti näyttää eri temppuja herkkujen toivossa. Ensi kerralla pitääkin muistaa antaa sille vielä enemmän heinää ennen kuvausta, jottei nälkä yllätä. Kaikesta huolimatta saimme taaskin tosi kivoja kuvia! Kiitokset niistä kuvaajallemme Lauralle. 😊

Viettäkää jokainen oikein mukava joulu ja loppuvuosi!

Joulu kolkuttelee jo ovella, eli on aika tehdä joulusiivoukset! Laitoin tallia vähän jouluisemmaksi ja tein pienen joulusiivouksen, josta kuvasin havainnollistavan videon. Mihinkään suureen siivousoperaatioon en ryhtynyt, mutta kyllä eron silti huomasi!

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä videolle selostuksen eli voiceoverin. Äänen laatu oli mielestäni yllättävän hyvä, vaikken oikeaa mikkiä (vielä) omistakaan!




Nyt saa meidän puolestamme joulu tulla! Mites teillä, teettekö te tallilla joulusiivouksen?

Joulu lähestyy taas kerran, mutta vielä on hyvin aikaa etsiä ne viimeisetkin lahjat pukinkonttiin! Joskus on kuitenkin vaikea keksiä, mitä antaa jollekin joululahjaksi (tai miksei vaikka syntymäpäivä- tai joksikin muuksi lahjaksi). Siksi listasin muutaman lahjaidean erityisesti hevosihmisten lahjomista varten!


Panosta hyvinvointiin

Sekä hevosen että omistajan hyvinvointi on kultaakin kalliimpaa, ja siksi sen edistäminen onkin oiva lahjaidea. Kukapa kieltäytyisi esimerkiksi hierontalahjakortista (oli se sitten hevos- tai ihmishierojalle)? Vaihtoehtoja on useita: on tavallista hierontaa, kiropraktiikkaa, osteopatiaa, laseria, TENS:siä, Bemeriä... Pienemmän budjetin lahjaksi sopii esimerkiksi tallivuoropassi, jolla omistaja pääsee elämään tallin ulkopuolista elämäänsä edes yhden tallivuoron ajaksi - pistä vielä mukaan vaikka suklaalevy tai glögipullo, niin pienen pieni hyvinvointiloma on valmis!


Yllätä itse tehdyllä lahjalla

Tee-se-itse-projektit sopivat pienellekin budjetille. Kurkkaa esimerkiksi tämän postauksen helpot ideat itse tehtäviin lahjoihin tai hae täältä lisäinspiraatiota. Netistä löytyy hurjasti erilaisia DIY-ideoita, joten jos oma luovuus ei joulukiireiden alla riitä, voi idean saada muualtakin.

DIY-lahjat ovat hyvä valinta myös silloin, kun aikaa on vähän. Ei siis haittaa, vaikka lahjojen hankinta jäi tänäkin vuonna viime tippaan! Esimerkiksi tähän projektiin et tarvitse kuin vanhan naruriimun ja kestävää narua. Myös pelkällä spraymaalilla voi saada ihmeitä aikaan - maalaa vaikka vanhat jalustimet lahjansaajan lempivärillä!


Anna mielenkiintoisia lukuhetkiä

Tämäkin on hyvä lahjaidea sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Varsinkin sähköisenä versiona lehtitilaus sopii myös niille, jotka eivät halua mitään materiaa. Painettuna lehti on toki mukavampi antaa lahjaksi, kun se on verkkotilausta konkreettisempi, ja ihmisestä riippuen paperiversio saattaa tehdä lukuhetkestä luksusta.

Erilaisia hevoslehtiä on tarjolla vaikka kuinka ja monella eri kielellä, joten valinnanvaraa todellakin on. Yksi uusi ja etenkin suomalaisten hevoslehtien valtavirrasta poikkeava lehti on Heportteri. Itse suosittelisin tätä hevoslehteä lahjaksi tieteellisemmästä sisällöstä kiinnostuneille hevosihmisille. Artikkelit ovat yhtä aikaa tieteellisiä että viihdyttäviä, joten lehti sopii niin nuoremmille kuin vanhemmillekin lukijoille. Erityisesti painettuna lehtenä Heportteri on jopa ylellinen lukukokemus normaalia suuremman koon ja laadukkaan paperin ansiosta.

Jos taas lahjansaajaa kiinnostaa vähän perinteisemmät mutta monipuoliset aiheet, nyt joulukuussa julkaistaan uudistunut RIDE!, joka aiemmin tunnettiin nimellä Riders Magazine. Tämä lehti sopii nuorille ja nuorille aikuisille, ja käsittelee hevosaiheiden lisäksi muun muassa myös bloggausta - loistava valinta siis vaikka omaa hevosblogia pitävälle tai aloittavalle!




Lahjoita hyväntekeväisyyteen

Aineettomat lahjat ja erityisesti lahjoitukset hyväntekeväisyyteen kasvattavat suosiotaan vuosi vuodelta. Jos tiedät, ettei lahjansaaja arvosta materiaa tai halua esimerkiksi ylempänä mainitsemaani verkkolehteä, lahjoitus hänen nimellään toimii aina. Valitse jokin lahjansaajan sydäntä lähellä oleva kohde, tai jos et osaa sanoa, mihin lahjoitus kannattaisi tehdä, voit kokeilla jotakin näistä hevosten ystäville sopivista paikoista: eläinsuojelukeskus Tuulispää, hevosrescue Their Voice Portugal tai Kodittomien koirien ystävät Ry/Save the Dogs (auttaa myös hevosia).


Huolehdi turvallisuudesta

Viimeinen lahjaidea saattaa vaatia ihan oikeaa lahjashoppailua, jos ei sitten halua tehdä kaikkea omin kätösin. Heijastin on sellainen turvavaruste, jota harva muistaa itse hankkia - ainakaan tarpeeksi. Kummallakaan, ratsastajalla tai hevosella, ei ikinä voi olla liikaa heijastimia! Niitä katoaa maastolenkeillä, rikkoontuu heti ensimmäisellä käyttökerralla ja hukkuu jonnekin viimeistään silloin, kun hevonen muuttaa tallia. Hyvät heijastimet sopivat lahjaksi kelle tahansa, sillä jokaisen pitäisi niitä käyttää. Turvallinen valinta lahjaksi siis niin perheenjäsenille kuin tallitutuillekin!

Esimerkiksi tämä heijastava riimu sopii pienellekin budjetille (4,90 € Biltemasta)

Onnea lahjojen metsästykseen ja mukavaa joulunaikaa!

Loppusyksystä vuonna 2009 tapasin pienen ruunan ensimmäisen kerran. Joulukuun alussa pimeänä iltana traileri ajoi tallin pihaan kyydissään ystävällinen mustanruunikko. Siitä alkoi minun ja Jimpan yhteinen matka.

Nyt on jo yhdeksän vuotta takana päin. Paljon on muuttunut, eikä se 15-vuotias tyttö olisi varmaan koskaan uskonut, mitä kaikkea hevosenomistajuus toisi tullessaan. Kaikki ne huonot päivät, epäonnistumisen tunteet, säikähdykset, pettymykset ja huolenaiheet ovat vain se pieni paha, jonka kaikista niistä onnistumisen hetkistä, itsensä ylittämisistä, uuden oppimisesta ja kehitysaskeleista joutuu maksamaan.

Kun muistelen näitä menneitä vuosia, en mieti niitä virheitä, joita matkan varrella on tullut tehtyä. Mietin niitä hetkiä, jolloin huomasin tehneeni jotain oikein; kun vihdoin palaset loksahtivat paikalleen, kun ongelmat saatiin lopulta ratkaistua. Jos voisin, tekisin monia asioita eri tavalla, mutta ilman virheitä ja kantapään kautta oppimista en olisi sellainen hevosenomistaja ja -käsittelijä kuin olen nyt.

En olisi silloin yhdeksän vuotta sitten uskonut, että jonain päivänä ratsastaisin Jimpalla ilman suitsia. Nyt olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia, kun rohkaistuin kokeilemaan kaulanarulla ratsastusta pellolla. Se ei olisi voinut mennä paremmin! Naureskelin jälkikäteen, kuinka on aina hyvä idea kokeilla uusia asioita aitaamattomalla, laajalla alueella.

Nyt on taas aika juhlistaa vuosipäiväämme jo perinteeksi muodostuneella videolla! Vuosipäivävideota tehdessä viimeistään huomaa, miten paljon olemmekaan muuttuneet ja kehittyneet vuosien varrella. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette tämänvuotisesta videosta!

Lojuuko varastossa turhan tylsä naruriimu tai kaipaako lemppaririimusi pientä päivitystä? Ei hätää! Tässä postauksessa näytän, kuinka tuunasin vanhasta naruriimusta vähän freesimmän version. Jos ylimääräistä naruriimua ei ole, pienellä lisätyöllä voit solmia myös kokonaan uuden - varaa vain enemmän narua sitä varten.

Tätä projektia varten tarvitset paracord-narua (itse otin suosiolla täyden rullan, jotta varmasti riittää), jonkinlaisen tulivälineen (sytkäri toimii hyvin) ja sakset. Jos haluat tehdä myös ohjat, tarvitset niitä varten lisäksi kaksi pikalukkoa.


Aloitin oman operaationi tuhoamalla kirpparilta löytämäni vanhan naruriimun. Avasin siis kaikki solmut, jotta voisin asentaa ohjille renkaat turvan sivusolmuihin. En suosittele lähtemään tälle tielle, vaan mieluummin hyödynnä jo olemassa olevaa ratsastusriimua tai solmi naruriimu uudesta narusta - vanha, jo solmittu naru oli aivan helvetin ärsyttävää työstää. Naruriimun solmimiseen ohjeet kannattaa etsiä netistä, esimerkiksi YouTubessa on jos jonkinlaista ohjevideota tarjolla. Itse menin helpoimman kautta ja katsoin mallia toisesta naruriimusta, enkä kikkaillut minkään fiador-solmujen kanssa, vaan tein mahdollisimman yksinkertaiset solmut.

Sitten päästäänkin itse asiaan, eli tehostevärin lisäämiseen turvalle sekä niskaan. Full-kokoiseen turpahihnaan tarvitset noin 3 metriä narua, pienempiin tietenkin vähemmän. Itse tein sekä turpa- että niskahihnan tehosteet yksinkertaisella kalanruotokuviolla. Aloituksessa taitoin narun keskeltä ja asetin sen turpaosan alapuolelle. Siitä sitten lähdin pujottamaan oikeanpuolimmaisen narun turpahihnan keskeltä vasemmalle puolelle (yläpuolelta alapuolelle) ja sama toisinpäin. Narut siis vaihtavat puolta joka kerta, eli seuraavalla pujotuksella aluksi vasemmalla ollut naru on nyt oikealla. Näin jatkoin siihen asti, kunnes turpahihnan ja turpasolmun väliin ei enää mahtunut pujottelemaan narua.


Tässä vaiheessa tarvitaan sytkäriä, sillä narun päät pitää polttaa ja kiinnittää, jottei kuvio lähde purkautumaan. Otin siis sytkärin, sulatin narun päätä vähäsen ja painoin pään saksien avulla kiinni turpaosaan. Naru jäähtyy nopeasti ja jämähtää kiinni tiukasti, joten ole nopea!

Niskahihnan kanssa toimitaan täysin samalla tavalla. Itse mittasin ehkä nelisen metriä narua niskaa varten, mutta tarvittava mitta määräytyy sillä, miten pitkästi haluat niskaosaa tehdä. Riimu näyttää kivalta myös pelkällä erivärisellä turpaosalla, joten tämän kohdan voi halutessaan skipata!

Seuraavaksi vuorossa on ohjien teko. Tämänkin voi tehdä usealla eri tavalla riippuen siitä, millaisen lopputuloksen haluaa. Omiin ohjiini käytin tätä timanttimallin ohjetta, joka tuotti aluksi päänvaivaa ymmärtää, mutta oli loppujen lopuksi todella helppo tehdä. Narua tarvitsee kolme kertaa valmiiden ohjien pituuden verran per väri. Tein omani vain yhdestä väristä, mutta mittasin silti narua kahden värin verran. Alussa pitäisi siis olla kaksi pitkää pätkää narua, jotka molemmat pujotetaan lukon läpi narujen keskikohdasta. Nyt narunpäitä on neljä. Oikeanpuolimmaisin naru (nro. 4) viedään kahden keskimmäisen narun takaa (nro. 3 & 2) ja toisen keskimmäisen narun yli (nro. 2). Sen jälkeen vasemmalta puolelta viedään kauimmaisin naru (nro. 1) kahden keskimmäisen takaa (nro. 2 & 4) ja taas toisen keskimmäisen yli, ja näin jatketaan loppuun asti.

Narut vasemmalta oikealle 1, 2, 3 ja 4

Ohjien loppupäässä improvisoin kiinnityksen suhteen sen verran, etten edes osaa kertoa, mitä tein. Punoin jotenkin luovalla tavalla narujen päät ohjien sisälle ja poltin ja liitin päät ohjiin kiinni. Tähänkään ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta ainakin tähän asti tuo viritelmä on pysynyt lujasti kiinni.

Nyt tuunattu naruriimu ohjineen on valmis! Mä olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aluksi mietinkin, tuleeko koko projektista yhtään mitään. Vanha naruriimu näyttää vielä vähän mutkikkaalta, mutta toivottavasti käytössä nuo vanhojen solmujen haamut häviäisivät. Tuo kirkas mintunvihreä sopii täydellisesti mustan naruriimun tehosteeksi ja näyttää Jimpan päällä vielä paremmalta! Ohjista tuli juuri sopivat pienikätiselle ratsastajalle, ja mittaakin on sen verran, ettei lännensatulankaan kanssa tule pituus vastaan. Ja jos tyylinvaihdos jossain vaiheessa alkaisikin kyllästyttämään, voi turpa- ja niskapunokset aina poistaa ja vaihtaa uusiin.

Kyllä nyt kelpaa poseerata!

Mitä mieltä olet lopputuloksesta? Aiotko kokeilla naruriimun tuunausta? Kerro kommenteissa! 😊