Takatalvi, huonot pohjat sekä tallin ulkopuolisen elämän kiireet ovat nakertaneet ratsastusmotivaatiotani kovasti jo useamman viikon. Nyt viikkoon tai kahteen en ole oikein halunnut edes ratsastaa, vaikka pariin otteeseen olenkin kiivennyt selkään - ja sitten turhautunut, epäonnistunut tai muuten vain ollut enemmän tai vähemmän tyytymätön.

Kun jo ennen tallille lähtöä ajatus ratsastamisesta ahdistaa, ei varmaankaan tule yllätyksenä, että myös hevonen kokee ratsastuksen inhottavaksi. Jimppa onkin ollut huonohko ratsastaa, vähän tahmea mutta silti yritteliäs. Minun ideani eivät kuitenkaan aina kelpaa, vaan esimerkiksi neliön terävien kulmien ratsastamisen sijaan ruuna halusi tehdä pohkeenväistöä kulmista ulos. Pohkeenväistöstä on tullut sen lempitehtävä, joten toivoa on, että pääsisimme vuoden alussa asettamaani raviväistö-tavoitteeseen!

Viime syksynä kaaduimme maastossa, ja olin useamman viikon puolikuntoinen. Sen jälkeen jokainen pienikin kompurointi ratsain on saanut minut niin jännittyneeksi, etten muuta ole voinut ajatellakaan. Olen yrittänyt saada itseni rentoutumaan ja päästämään jännityksestä irti, koska jos istun selässä kuin rautakanki sekä istunnalla että ohjalla pidättäen, ei se ainakaan helpota Jimpan menoa. Tiedän, että tästä yli pääseminen tulee ottamaan oman aikansa, joten yritän olla itselleni armollinen.

Viimeksi harjoittelimme selästä peruutuksesta liikkeelle lähtöä, mikä onnistui mielestäni ihan hyvin. Jimppa herkistyi avuille mukavasti, vaikka kumpikaan tehtävän osista (peruutus tai liikkeelle lähtö) eivät ole meille helppoja. Ratsastuksesta jäi silti jostain syystä vähän masentava fiilis.


Mitä sitten aion tehdä motivaatiopulalle? Olen ennenkin potenut motivaatiopulaa ratsastukseen, ja silloin tilanteen on pelastanut vanha kunnon tauko. Oman hevosen kanssa ratsastustauot eivät ole yhtä vaarallisia kuin ratsastuskouluoppilaana, jolloin tauon aikana hevosharrastus saattaa päättyä kokonaan. Oma hevonen sitoo tallielämään niin tiukasti, ettei ratsastamattomuus näy missään. Varusteet saattavat vähän pölyttyä, varsinkin jos on yhtä laiska niitä huoltamaan kuin allekirjoittanut...

Aion siis pitää määrittämättömän mittaisen ratsastustauon. Se ei vaikuta meidän elämäämme paljoakaan, sillä suurin osa Jimpan liikutuksista tapahtuu muutenkin maasta käsin (ja joskus kärryiltä). Maastossa saatamme käydä ratsainkin, mutta ratsastustreenit saavat nyt odottaa oikeaa hetkeä. Saa nähdä, olenko selässä jo seuraavalla viikolla vai kaipaako motivaationi kunnon lomaa!

Podetko sinä joskus motivaation puutetta? Miten saat sen korjattua?

Hyviä uutisia videoiden ystäville! Olen pikkuhiljaa herätellyt henkiin blogin Youtube-kanavaa, ja pyrkinyt julkaisemaan videoita lähes viikoittain. Tässä kaksi muutaman viikon sisään tullutta tallivlogia! Ensimmäinen vlogi on maaliskuulta, kun Jimppa kävi hammaslääkärissä (tai itse asiassa hammaslääkäri kävi Jimpan luona). Toisessa pääset mukaan sunnuntaiaamun kärryajelulle ihanassa kevätsäässä.



En itse pidä pelkkien videoiden julkaisemisesta täällä blogin puolella, vaan tykkään käyttää videoita osana blogipostausta. Sen takia tällaiset vlogit ja muut itsenäiset videot jäävät helposti blogin ulkopuolelle. Osa saattaa kuitenkin seurata meitä vain blogin puolella, joten itsenäisetkin videot on hyvä välillä nostaa esiin tännekin. Tällä viikolla suunnitelmana on julkaista viime viikonlopulta pitempi videopostaus, kun kävin pyörähtämässä Tampereella hevosmessujen merkeissä. Jos siis tykkäät videoista ja haluat nähdä ne heti etkä kohta, kannattaa blogin kanava laittaa tilaukseen!

Eka jumpataan, sitten tankataan

Maaliskuussa keskityimme perustavanlaatuisiin jumppaliikkeisiin Project Happy Athleten opastuksella. Tehtäväkokonaisuus koostui kolmesta eri liikkeestä, joita lähdimme harjoittelemaan yksi kerrallaan. Tässä kuussa treenit eivät lähteneet liikkeelle kovin sutjakkaasti, mikä oli osasyynä sille, etten julkaissut alkukuussa harjoituksista postausta. Koimme myös hankaluuksia entisten taitojen ja uusien oppien yhteensovittamisessa.

Harjoitus #1: Rintakehän kohotus

Tästä harjoitteesta olin hyvin innoissani, sillä olin jo jonkin aikaa miettinyt, millä tavalla voisin alkaa maasta käsin aktivoimaan Jimpan vatsa- ja selkälihaksia sekä parantamaan ryhtiä. Alkuun en päässyt edes koskemaan Jimpan etuosaan, kun se jo peruutti tottelevaisesti kauemmas. Olemme aiemmin harjoitelleet peruutusta niin, että Jimppa peruuttaa ilman, että siihen tarvitsee koskea. Tässä tehtävässä se siis koitui pieneksi haasteeksi, mutta tarkalla palkitsemisella sain rakennettua eron näiden harjoitusten välille. Pääsin siis treenaamaan myös omaa toimintaani, kun jouduin tehostamaan ajoituksen tarkkuutta tässä harjoituksessa! Ajoitus onkin yksi yleisimmistä kouluttajan ongelmista, ja välillä olen yhä liian hidas ajoitukseni kanssa, joten tällainen haaste teki vain hyvää omillekin taidoilleni.

Pääsimme kuukaudessa tämän harjoituksen kanssa ihan hyvälle mallille. Jimppa siirtää painoaan taakse ja kohottaa kevyesti rintakehäänsä pienestä kosketuksesta. Rintakehä ja säkä voisivat nousta vielä paljon paremminkin. Uskon liikkeen kehittyvän parempaan suuntaan treenien jatkuessa.

Harjoitus #2: Peruutus

Kuten ensimmäisestä harjoituksesta varmasti huomasi, peruutus oli meille jo tuttu tehtävä. Ongelmana siinä oli usein se, että Jimppa lähti helposti peruuttamaan vinoon. Tämän harjoituksen aloitus kävi helposti, eikä Jimppa onneksi sekoittanut sitä rintakehän kohotukseen. Tarkoituksena oli saada hevonen peruuttamaan kevyestä pyynnöstä päätä laskien, mutta me emme päässeet vielä ihan tavoiteltuun lopputulokseen. Mielestäni Jimppa peruuttaa kyllä rennosti, mutta pää ei pysy alhaalla. Olemme siis vielä vaiheessa, jossa pyydän Jimppaa laskemaan päätään, mutta peruuttaessa se nousee takaisin ylös. Treenit jatkukoon tämänkin harjoituksen osalta!

Harjoitus #3: Liikkeelle lähtö

Viimeinen harjoitus oli meille kaikkein vaikein! Tätä tehtävää olemme treenanneet vain pari kertaa, joten siltä ei voikaan vielä odottaa paljoa, mutta silti. Alusta alkaen tämä harjoitus on tuottanut ongelmia. Jo alkukuusta epäilin, että Jimppa saattaisi sekoittaa liikkeelle lähdön merkin pohkeenväistön merkkiin. Ongelmia tuottivat siis taas aiemmat taidot. Yllätyksekseni pohkeenväistö ei ollutkaan se ensimmäinen vastaus, jonka Jimpalta sain, vaan ruuna lähti eteenpäin espanjalaista käyntiä.

Alkuun liikkeelle lähtö tapahtuikin siis espanjalaisittain, enkä juurikaan päässyt palkkaamaan onnistuneista toistoista. Sitten tajusin kokeilla kovemmalla paineella, jolloin Jimppa lähtikin liikkeelle normaalisti. Sain useamman onnistuneen toiston tavallisesta liikkeelle lähdöstä ja voitonriemuisena ajattelin, että nyt se sen tajusi! Seuraavalla kerralla mukaan tulikin sitten se pohkeenväistö, niin kuin olin aluksi odottanutkin. Viimeisimmät treenit menivät siinä, että Jimppa joko lähti liikkeelle väistäen tai espanjalaisessa käynnissä - tavallinen käynti ei ollut vaihtoehto. Ensiksi ajattelin Jimpan olevan liian innoissaan, mutta kun useatkaan tauot eivät näyttäneet nollaavan tilannetta ollenkaan, päätin jättää treenit sikseen.


Kelien jojoillessa talven ja kevään välillä ei liikutuspohjia voi kehua. Jimppa on siis joutunut paljon vain olemaan. Epäilenkin, että haasteet viime viikkojen treeneissä johtuvat tästä liikkumattomuudesta, kun olemme vain työskennelleet maasta käsin tarhassa. Nyt vaikuttaisi siltä, että kevät on vihdoin saapunut tännekin, joten toivottavasti pääsisimme liikkumaan vähän enemmän! Ehkä se rauhoittaisi myös vanhaa herraa, ja sitten treenitkin sujuisivat paremmin.

Ensi kuussa jatkamme näiden asioiden parissa. Katsotaan sitten, josko olisimme päässeet eteenpäin (kirjaimellisesti)!

Tällä treenikerralla Jimppa oli ylivireä, minkä takia vaatimustason piti olla matalalla

Stressaako? Se ei välttämättä ole huono juttu.

Olemme ylittäneet itsemme jälleen! Kävin muutamia viikkoja sitten ensimmäistä kertaa "maastossa" (lue: tallin läheisillä autoteillä) ilman suitsia, ja siitä innostuneena aloin haaveilemaan oikeasta maastoilusta kaulanarulla. Vähän yli viikko sitten huomasin, että läheiseltä tieltä pääsee metsäreitille, jota ei aiemmin ole siellä ollut! Niinpä suuntasimme viime sunnuntaiaamuna uudelle reitille kaulanarun voimin.


Ja olihan meillä mukavaa! Lyhyydestään huolimatta maastoreissu oli ensimmäinen oikea maastomme ilman suitsia, mihin kuului vieläpä laukkapätkä! Jimppa lähtikin melko lujaa, kun annoin sille luvan nostaa laukan mukavan mittaisen ylämäen edessä. Jarrutusmatka oli vähän pidempi kuin tavallisesti, mutta ruuna hidasti käyntiin mäen päällä hienosti. Itse olen sellainen pelkuri, etten olisi uskaltanut ajatellakaan hurjastelevani tällä tavalla Jimpan kanssa koskaan!

Nyt ensimmäisen onnistuneen maistiaisen jälkeen uskallan kuitenkin haaveilla, että vielä joku päivä voisimme käydä pitkälläkin maastolenkillä ilman suitsia. Ennen pitkälle lenkille lähtemistä minun tulee kuitenkin rakentaa itselleni turvalliselta tuntuva pohja kaulanarumaastoilulle, joten pysyttelemme vielä näillä lyhyemmillä hyvän mielen reiteillä ja lisäämme palasia pikkuhiljaa.

Ensimmäinen kuukausi yhteistyötä Project Happy Athleten kanssa takana! Uudenlainen tapa varustaa on ollut mielenkiintoinen harjoitus, ja olen huomannut muutoksia niin Jimpan kuin minunkin käyttäytymisessä. Satulointitreenien sivutuotteena sekä luopuminen että naksautuksen merkitys vahvistuivat, Jimpan kärsivällisyys parani ja - mikä parasta - oma turhautumiseni väheni. Mahtavaa huomata, että jo näinkin lyhyessä ajassa voi saavuttaa vaikka ja mitä - ihan vahingossa!

Jos et ole vielä nähnyt lähtötilannevideota, voit katsoa sen tästä postauksesta. Lyhyesti sanottuna lähtötilanne ei ollut mitenkään kamalan huono, mutta erityisesti satulan laitto ja satulavyön kiristys aiheuttivat pientä protestointia. Jimppa myös saattoi lähteä tutkimaan ympäristöä kesken kaiken, jos siellä näkyi jotain kiinnostavaa. Tavoitteenani oli siis tehdä satuloinnista mukavampi prosessi, jotta Jimppa pysyisi rentona ja positiivisella mielellä läpi varustamisen. On kivempi lähteä töihinkin, kun on alusta asti hyvällä tuulella!

Video on tältä päivältä, ja siinä pyrin näyttämään, missä vaiheessa satulointi on nyt kuukauden harjoittelun jälkeen. Uskon, että muutosta tulee tapahtumaan vielä paljon, kun jatkamme tällä satulointitavalla. Valitsin tietenkin kaikista parhaimman päivän kuvaukselle; pari astetta pakkasta (real feel -11 astetta), jäistä lumisadetta ja tuuli 10 m/s, puuskissa varmasti kaksi kertaa voimakkaampi. Oikein mukava, leuto sää siis!


Sääolosuhteista huolimatta harjoitus meni ihan mukavasti. Jimppa ei tykkää tuulisesta säästä ollenkaan, mikä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus hevosten joukossa. Se kuitenkin jaksoi keskittyä satulointiin yllättävän hyvin!

Huomaatteko te muutosta aiempaan? Itse huomaan ainakin sen, että Jimppa seisoo rauhallisemmin paikallaan ja keskittyy paremmin. Se ei myöskään ala vääntelemään päätään samalla tavalla heti, kun satula on selässä (ks. alkukatsauksen video). Tästäkin videosta huomaa, että välillä Jimppa vielä turhautui (pään heilautus). Sitä tapahtuu kuitenkin koko ajan vähemmän, ja asiaa on auttanut myös se, että olen itse oppinut palkitsemaan entistä tarkemmin.

Kuten videosta huomaa (juuri ja juuri... kiitos tuulen, kuvakulmassa ei ole kehumista), suitsimisen kanssa on vielä työ kesken. Olemme harjoitelleet sitä puolet vähemmän kuin satulointia, koska asetin satuloinnin tässä kuussa etusijalle. Opetin Jimpan ensiksi laittamaan turpansa suljetun turparemmin sisälle ja pitämään päänsä paikallaan. Huomasin kuitenkin, että harjoittelusuitset oli vaikea saada helposti korvien yli, koska ne olivat vähän turhan tiukat turparemmin ollessa valmiiksi kiinni. Siispä jatkoimme harjoittelua remmit aukinaisina.  Laitan alle videon suitsimistreeneistämme, videolla näkyy muistaakseni kolmas treenikerta. Korjasin siinä Jimpan oppimaa pään dippaamista turparemmiin, jonka itse aiheutin aikaisemmin palkkion väärällä ajoituksella.


Harjoittelimme satulointia epäsäännöllisen säännöllisesti. Välillä teimme lyhyitä treenejä useana päivänä viikossa, välillä taas kerran pari viikkoon. Koska helmikuu tarjosi erittäin huonot liikutuskelit, oli satulointitreeneille hyvin aikaa. Satuloinnista ei myöskään seurannut ratsastusta kuin ehkä kerran tai kaksi, minkä uskon tehneen varustamisesta entistä mukavampaa. Tavallisesti olemme aina lähteneet lenkille tai kentälle, kun satula on laitettu selkään.

Odotan innolla maaliskuun treenisuunnitelmaa! Toivottavasti saamme pian myös nauttia paremmista pohjista. Onneksi Jimppa ei yleensä kerää ylimääräistä energiaa, joten kevyempi jakso ei sinänsä haittaa.

Jos teillä on kysyttävää tämän kuun harjoituksista, vastaan mielelläni parhaani mukaan! 😊

Aloitimme helmikuussa yhteistyön Project Happy Athleten kanssa. Ensimmäinen harjoituspaketti koostui varusteisiin totuttamisesta. Meillä ei ole ollut mitään isoja ongelmia satuloinnin kanssa, mutta erityisesti satulavyön kiristäminen on aiheuttanut Jimpassa jännitystä ja ärsytystä. Siksi valitsin tälle kuulle ensisijaiseksi tavoitteeksi rentouden satuloinnissa. Alkukuukausi oli yllättävän kiireinen, mutta lopulta pääsimme aloittamaan harjoittelut - ja nyt on aika kertoa, missä mennään!


Ensiksi lähdettiin siitä, että opetin Jimpan käynnistämään satuloinnin koskemalla satulahuopaa. Kohdetyöskentelystä taisi olla apua tämän aloittamisessa, sillä Jimppa oli heti tökkimässä huopaa, kun toin sen näytille. Videolla näkyy satulahuovan kanssa harjoittelua alun kosketustoistojen jälkeen. Tein saman homman myös satulan kanssa, mutta siitä en saanut kunnollista videota otettua. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että harjoittelisimme ulkona vapaana, mutta helmikuun sää päätti toisin. Onneksi lumi- ja vesisateet eivät kestäneet koko helmikuuta!

Toinen videoklippi on harjoittelukerralta, jolloin satuloinnissa oli mukana jo kaikki osuudet: huopa, satula ja vyö. Tällä kertaa pystyimme olemaan ulkonakin! Yritin skipata satulan kanssa yhden vaiheen ennen sen laittamista selkään, mutta Jimppa oli asiasta eri mieltä. Niinpä palasin askeleen taaksepäin ja suoritin skippaamani vaiheen, ja sitten satula oli Jimpalle OK laittaa selkään.

Tällä hetkellä satulointi sujuu mielestäni jo mukavasti. Välillä Jimppa alkaa tarjoamaan erinäisiä temppuja tai on muuten rauhaton, mutta pääsääntöisesti se pysyy rennosti paikallaan. Se tarvitsee vielä rutiinia tämän uuden satulointitavan kanssa, kuten minäkin. Minua ei tietenkään haittaa, jos Jimppa ei seiso täysin kivettyneenä paikallaan koko satuloinnin ajan, vaan pääasia on, että se pysyy rentona eikä koe tarvetta poistua paikalta.

Seuraavilla kerroilla täytyy myös muistaa, etten satuloi ihan tarhanaapurin aidan vieressä. Sen mielestä ei ollut reilua, että Jimppa sai tehdä ja syödä (vaikka naapurillakin oli vielä heinää jäljellä). Jimppa ei ymmärrettävästi tykkää, kun kaveri härppii aidan toiselta puolelta. Eihän siinä pysty keskittymään ollenkaan.

Satuloinnin ohella olemme harjoitelleet myös suitsien pukemista, mutta siitä ei vielä ole videomateriaalia. Kuolaimiin en ole lähtenyt totuttamaan, kun emme niitä käytä. Vuosia sitten Jimppa kyllä otti kuolaimet aina itse suuhun, eli periaatteessa olemme sen kohdan jo suorittaneet!

Tässä olemme siis tällä hetkellä menossa satuloinnin kanssa. Nyt on hyvin aikaa harjoitella, kun kaikkialla on vain peilijäätä eikä tallilta uskalla lähteä pihaa pidemmälle. Edes pelloille ei viitsi lähteä nyt, kun hangen pinta on niin kova. Palataan siis asiaan taas kuun lopussa, jolloin olemme toivottavasti päässeet tavoitteisiimme!

Vähän erilaista videota tällä kertaa! Kävimme pyörähtämässä Helsingin suunnalla ja mukaan tarttui uusia perheenjäseniä. Meillä on ollut jo pitemmän aikaa ajatuksena hankkia kesyrottia, ja kun mahdollisuus vihdoin tuli, päätimme tarttua tilaisuuteen.

Matkustin jo maanantai-iltana Helsinkiin, koska poikaystäväni oli varannut hotellin työtapaamistaan varten. Ajattelimme, että olisi minullekin kivempi jakaa matkustusaika kahdelle päivälle, eikä istua yhtenä päivänä yli kahdeksaa tuntia junassa. Suunnitelmat vähän muuttuivat, kun juna Vaasasta ei päässytkään liikkeelle, ja jouduin odottamaan korvaavaa bussikyytiä. Neljän tunnin matkasta tulikin seitsemän tunnin reissu, ja saavuin Helsinkiin vasta myöhään aamuyöstä. Vähillä unilla siis mentiin, mutta innostus auttoi pysymään virkeänä!

Nyt meillä asuu siis kaksi suloista rottapoikaa. Tulette varmasti näkemään kaksikon jatkossakin - suunnitelmissa on laajentaa temppukoulutusta myös näihin pikku otuksiin! 😊