Heippa!
Ehdin taas vaihteeksi päivittämään blogin puolta. Jimpalla on joka päivä jonkin verran selkä jumissa, mutta liikunta on yleensä auttanut siihen. Talvikarvakin on alkanut kasvamaan! Suurimmaksi osaksi liikutus on ollut sivuohjien kanssa ratsastusta, jotta selkä pysyisi parempana.

Maanantaina kävimme uuden maastoseuran kanssa maastolenkillä. Jimpalle tuttavuus ei ollut uusi, vaan kaverina perässä tuli ruunan ex-tyttöystävä kesälaitumelta! Oli Jimpastakin mukava mennä välillä edellä ja päästellä ravissa lujempaa, kun yleensä se on kulkenut perässä ja mahtunut juuri ja juuri ravaamaan. Kävimme pidemmällä kuin ennen, mutta Jimppa ravasi reippaasti vailla mitään vihreiden miesten häiriköintiä! Seurassa se unohtaa tuijottelun melkein kokonaan :) Kotiin päin palatessamme ruuna kuitenkin katseli vähän kaikkea, mutta mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Jimppa vaikutti todella tyytyväiseltä kuutamolenkkiin, kun pääsimme takaisin tallille!


Eilen kävin tekemässä alkukäynnit hiittisuoralla. Jatkoimme siitä ravaten maastoon ja kiersimme raviradan ympäri kulkevan maastolenkin suurimmaksi osaksi ravaten. Radan takana kulkevalla välitiellä ruuna tuijotteli vehreää kasvustoa, kuten yleensäkin, mutta saatuaan minulta varmistuksen pohkeiden kautta, se jatkoi matkaansa pelottavista asioista huolimatta! Joskus aikaisemmin se olisi varmaan pysähtynyt kuin seinään tai kääntynyt ympäri pelottavan puskan sattuessa matkalle :D Lopuksi kävin vielä ravaamassa hiittisuoralla ja nostin yhden laukan vähän jännittäen, olisiko Jimpan selkä vielä jumissa (siitä seuraisi nimittäin pukki :D). Mutta ei se ollut! Jimppa nosti todella kevyen ja mukavan laukan, ja vaikka suunta olikin tallille päin, se ei yrittänyt lisätä vauhtia ollenkaan :).

Tänään ajattelin touhuta Jimpan kanssa maasta käsin. Erilaisten temppujen harjoittelua ja kävelytystä siis luvassa herralle, plussana tietty leipää ja omenaa! :)

Äitikin uskaltautui liinan päähän