Näin vuodenvaihteen kynnyksellä on hyvä hetki koota pientä katsausta menneeseen vuoteen. Mitä kaikkea olemmekaan tänä vuonna kokeneet! Kehityskin sen kun kiihtyy loppuvuotta kohti, ja toivon mukaan tällainen noususuhdanne jatkuu myös tulevana vuonna.
Tammikuussa jatkoimme Jimpan lihotuskuuria. Ruoka alkoi pikkuhiljaa tarttumaan ponin kylkiin, ja selkälihasten kasvatus entisilleen saattoi alkaa. Maastoilimme jo enemmän ja rohkeammin, milloin yksin, milloin yhdessä kaverin kanssa.
Pääsin ratsastamaan osaavammalla hevosella Helmikuun alussa. Se oli hauska kokemus, vaikka aluksi tuntuikin aivan ylitsepääsemättömän vaikealta ratsastaa jollain toisella hevosella, etenkin kun kyseessä oli astetta parempi kaveri.
Tallielämän lisäksi vietin viimeistä kevättäni lukiossa abeillen esimerkiksi penkkareiden merkeissä. Siinäkin kokemus, jota on kiva muistella myöhemmin!
Oikea maastoilu sai alkunsa, kun uskallauduimme uudelle reitille. Laukkasimme aika paljon, mutta oikea laukka uupui siitä huolimatta. Olin Lilli Vanhatalon pitämällä maastakäsittelykurssilla kuunteluoppilaana, ja innostukseni maastakäsittelyyn alkoi kasvamaan.
Maaliskuussa saimme postia tallinomistajalta, ja saimme aloittaa uuden tallipaikan etsimisen. Opettelimme vähän ratsastusta puolen tunnin valmennuksessa maastoilun sijaan, ja Jimpalla oli jumeja lihaksissa.
Muutimme uuteen talliin. Jimppa sai jostain pienen haavan takaseensa, ja siihen pääsi syntymään imppari, joka oli meidän ensimmäinen! Onneksi se ei kauaa haitannut elämäämme, ja pääsimme jatkamaan puuhailua normaalisti. Meille saapui myös uusi perheenjäsen, kun pikkukoira Nita muutti taloon.
Toukokuussa Jimpalla kävi hieroja, ja pääasiassa maastoilimme. Ilmat olivat todella lämpimät, joten mitään hikitreenejä ei tarvinnut tehdä - hiki tuli jo pelkästä seisoskelusta!
Kesäkuussa alkoi niin blogin kuin hevostelun puolella tapahtumaan vähän enemmän! Kuukausi alkoi yo-juhlillani sekä Jimpan synttäreillä. Päätimme repäistä ja lähteä ravurista ratsuksi-kurssille (tsekkaa myös kakkospäivä), joka oli loistava idea! Aloimme hahmottaa, mitä taipuminen ja myötääminen oikeasti tarkoittivat, ja Jimpan ja minun välinen luottamussuhde syveni entisestään. Ja kaiken lisäksi Jimpan kadoksissa ollut oikea laukka löytyi pyöröaitauksen avulla! Näihin aikoihin aloimme treenaamaan vähän tavoitteellisemmin matkaratsastushaavetta silmällä pitäen. Lenkit pitenivät pikkuhiljaa, ja Jimpan kunto kasvoi kohisten.
Harjoittelimme oikeaa laukkaa, joka alkoi nousta jo vähän helpommin. Jimppa oli lihonut uuteen talliin muutettuaan oikein mukavasti ja se oli näiden kuukausien aikana myös rauhoittunut huomattavasti. Maastossakaan ei tarvinnut enää pitää ohjia tiukalla, vaan pystyin ratsastamaan löysin ohjin pelkäämättä, että hevonen lähtisi minnekään.
Elokuussa kävi hieroja, ja kokeilimme taas vähän estehommia kentällä. Mervi Pakola kävi pitämässä valmennuksen, satula lähti topattavaksi ja Jimppa pääsi muutamaan otteeseen kärryjen eteen verestämään muistiaan ajotouhuista. Koimme taas vähän lisää yhdessä, kun lähdimme mätsäreihin Alavieskaan.
Huomasin suhteemme parantuneen paljon kuluneen kesän aikana, kun kokeilin irtojuoksuttaa Jimppaa kentällä täysin ilman varusteita. Pääsin myös ratsastamaan nuorella Pastori-ruunalla, jolla sain kokeilla ensimmäistä kertaa länkkäsatulaa.
Syyskuun (tai oikeastaan koko vuoden) kohokohta oli Kokkolan matkaratsastuskisat. Pitkäaikaisesta haaveesta tuli vihdoin totta, kun pääsimme starttaamaan ihkaensimmäisissä kisoissamme Jimpan kanssa. Reissu sujui todella hyvin, kun ottaa huomioon, että olimme ihan untuvikkoina menossa mukana.
Saimme lainaan Pastorin lännensatulaa, ja leikimme hetken lännenratsastusta. Oma satula sopi kuitenkin meille molemmille paremmin, vaikka lännensatulassa olikin tukevan tuntoista istua.
Lokakuussa ilma viileni ja maastoon ei ollut hetkeen asiaa, kun talvi tuli vierailulle. Kävimme pitkästä aikaa tunnilla, ja siitä jäi todella hyvä mieli molemmille! Vihdoin saatoimme tehdä paremmin samoja asioita kuin muutkin tunnilla olevat, eikä meno näyttänyt enää niin jännittyneeltä ja vauhdikkaalta kuin ennen. Kokeilimme myös poniagilitya, joka sytytti innon opetella enemmän temppuja.
Marraskuussa maastoiluinto oli korkeimmillaan pitkään aikaan. Kiersimme ympäri lähimaastoja etsien uusia reittejä. Lyhimmät lenkit olivat 6-7 km aiempien 3-4 km sijaan, ja Jimpan kunto alkoi olla siinä pisteessä, ettei edes reipas ravilenkki nostattanut hikeä pintaan. Jimppa alkoi tajuamaan taipumisen idean käynnissä, eikä ravissakaan enää juostu ympyrää lapa edellä ulospäin asettuen (paitsi ehkä joskus). Opettelimme uuden tempun, hymyilyn.
Talvea kesti vain vähän aikaa, eikä mitään hankitreenejä ehtinyt edes ajatella. Lumi avasi meille uusia maastoreittejä, joita kolusimme läpi innolla. Mervi Pakolan ohjeistuksella aloitimme pohkeenväistön harjoittelun, ja Jimppa alkoi vihdoin myötäämään myös ravissa - ei vielä kunnolla ja vain askeleen tai parin verran, mutta kuitenkin!
Vietimme neljättä vuosipäiväämme kuun alussa ja maastoilimme paljon. Oikea matkaratsastus alkoi kiehtomaan entistä enemmän, eikä mikään tuntunut enää mahdottomalta. Yhteistyömme alkoi pelaamaan taas vähän paremmin, minkä ansiosta otan uuden vuoden aivan uudenlaisella innolla vastaan.
P.S. Tämän vuoden ratsastelut oli hyvä lopettaa putoamiseen ja onnistuneeseen ravista pysähtymiseen pelkällä äänellä :D Joulukuun kunniaksi opettelimme eilen uuden tempun, jota aloittelimme jo toissapäivänä. Nyt Jimppa osaa käskystä kuopaista vasemmalla etusellaan! Tästä on hyvä lähteä opettelemaan vaikka mitä erilaisia temppuja.
- lihaksia ja pyöreyttä lisää (kunnon kohotusta); viime vuoden syksyn sairastelun takia kadonneet selkälihakset ovat taas löytyneet, kylkiluut eivät vilku enää missään asennossa... ja ennen kaikkea kunto on kohonnut niin kovasti, etten itsekään edes tajua sitä!
- puhkuri pysyy poissa; Jimppa ei ole liikuttaessa köhinyt ollenkaan eikä hengästynyt kertaakaan. Myöskään tallissa se ei ole yskinyt, paitsi joskus harvoina aamuina kerran tai kaksi. Tästä olen ikionnellinen, sillä pelkäsin jo joutuvani maailman vaikeimpien päätösten eteen tänä vuonna...
- ???; en ollut ihan varma, mitä kaikkea halusin saavuttaa vuonna 2013. Nyt tiedän paremmin, ja voin kertoa, mitä kysymysmerkit tarkoittavat: itsensä ylittämistä, syvää luottamusta ja täysin uusia kokemuksia.
- peitsi pois; alkuvuodesta tämä näytti vielä hyvältä, mutta nyt Jimppa on taas ottanut asiakseen peitsata maneesissa. Maastossa se ei tätä tee, mutta maneesissa vasempaan kierrokseen meinaa välillä olla vaikea saada puhdas siirtyminen raviin, oli se sitten käynnistä tai laukasta.
- laukka- ja/tai montékilpailut; näiden tavoitteiden saavuttamattomuus ei minua haittaa. Voin kuitata molemmat matkaratsastuskilpailullamme, joka olisi varmasti kuulunut tavoitelistaan, jos olisin uskonut meidän sellaiseen pystyvän. Olisi kannattanut uskoa :)
- raviohjelma hyväksytysti läpi; tämäkään ei haittaa, sillä en usko, että olisimme olleet valmiita koulukisoihin. Onni onnettomuudessa, ettei seuramme järjestänyt enää loppuvuodesta kisoja, joihin olisimme voineet osallistua :)
Tammikuu
Helmikuu
Pääsin ratsastamaan osaavammalla hevosella Helmikuun alussa. Se oli hauska kokemus, vaikka aluksi tuntuikin aivan ylitsepääsemättömän vaikealta ratsastaa jollain toisella hevosella, etenkin kun kyseessä oli astetta parempi kaveri.
Tallielämän lisäksi vietin viimeistä kevättäni lukiossa abeillen esimerkiksi penkkareiden merkeissä. Siinäkin kokemus, jota on kiva muistella myöhemmin!
 |
| Kuka tunnistaa hahmon? |
Maaliskuu
Oikea maastoilu sai alkunsa, kun uskallauduimme uudelle reitille. Laukkasimme aika paljon, mutta oikea laukka uupui siitä huolimatta. Olin Lilli Vanhatalon pitämällä maastakäsittelykurssilla kuunteluoppilaana, ja innostukseni maastakäsittelyyn alkoi kasvamaan.
Maaliskuussa saimme postia tallinomistajalta, ja saimme aloittaa uuden tallipaikan etsimisen. Opettelimme vähän ratsastusta puolen tunnin valmennuksessa maastoilun sijaan, ja Jimpalla oli jumeja lihaksissa.
Huhtikuu
Muutimme uuteen talliin. Jimppa sai jostain pienen haavan takaseensa, ja siihen pääsi syntymään imppari, joka oli meidän ensimmäinen! Onneksi se ei kauaa haitannut elämäämme, ja pääsimme jatkamaan puuhailua normaalisti. Meille saapui myös uusi perheenjäsen, kun pikkukoira Nita muutti taloon.
Toukokuu
Toukokuussa Jimpalla kävi hieroja, ja pääasiassa maastoilimme. Ilmat olivat todella lämpimät, joten mitään hikitreenejä ei tarvinnut tehdä - hiki tuli jo pelkästä seisoskelusta!
Kesäkuu
Kesäkuussa alkoi niin blogin kuin hevostelun puolella tapahtumaan vähän enemmän! Kuukausi alkoi yo-juhlillani sekä Jimpan synttäreillä. Päätimme repäistä ja lähteä ravurista ratsuksi-kurssille (tsekkaa myös kakkospäivä), joka oli loistava idea! Aloimme hahmottaa, mitä taipuminen ja myötääminen oikeasti tarkoittivat, ja Jimpan ja minun välinen luottamussuhde syveni entisestään. Ja kaiken lisäksi Jimpan kadoksissa ollut oikea laukka löytyi pyöröaitauksen avulla! Näihin aikoihin aloimme treenaamaan vähän tavoitteellisemmin matkaratsastushaavetta silmällä pitäen. Lenkit pitenivät pikkuhiljaa, ja Jimpan kunto kasvoi kohisten.
Heinäkuu
Harjoittelimme oikeaa laukkaa, joka alkoi nousta jo vähän helpommin. Jimppa oli lihonut uuteen talliin muutettuaan oikein mukavasti ja se oli näiden kuukausien aikana myös rauhoittunut huomattavasti. Maastossakaan ei tarvinnut enää pitää ohjia tiukalla, vaan pystyin ratsastamaan löysin ohjin pelkäämättä, että hevonen lähtisi minnekään.
Elokuu
Elokuussa kävi hieroja, ja kokeilimme taas vähän estehommia kentällä. Mervi Pakola kävi pitämässä valmennuksen, satula lähti topattavaksi ja Jimppa pääsi muutamaan otteeseen kärryjen eteen verestämään muistiaan ajotouhuista. Koimme taas vähän lisää yhdessä, kun lähdimme mätsäreihin Alavieskaan.
Huomasin suhteemme parantuneen paljon kuluneen kesän aikana, kun kokeilin irtojuoksuttaa Jimppaa kentällä täysin ilman varusteita. Pääsin myös ratsastamaan nuorella Pastori-ruunalla, jolla sain kokeilla ensimmäistä kertaa länkkäsatulaa.
Syyskuu
Syyskuun (tai oikeastaan koko vuoden) kohokohta oli Kokkolan matkaratsastuskisat. Pitkäaikaisesta haaveesta tuli vihdoin totta, kun pääsimme starttaamaan ihkaensimmäisissä kisoissamme Jimpan kanssa. Reissu sujui todella hyvin, kun ottaa huomioon, että olimme ihan untuvikkoina menossa mukana.
Saimme lainaan Pastorin lännensatulaa, ja leikimme hetken lännenratsastusta. Oma satula sopi kuitenkin meille molemmille paremmin, vaikka lännensatulassa olikin tukevan tuntoista istua.
Lokakuu
Lokakuussa ilma viileni ja maastoon ei ollut hetkeen asiaa, kun talvi tuli vierailulle. Kävimme pitkästä aikaa tunnilla, ja siitä jäi todella hyvä mieli molemmille! Vihdoin saatoimme tehdä paremmin samoja asioita kuin muutkin tunnilla olevat, eikä meno näyttänyt enää niin jännittyneeltä ja vauhdikkaalta kuin ennen. Kokeilimme myös poniagilitya, joka sytytti innon opetella enemmän temppuja.
Marraskuu
Marraskuussa maastoiluinto oli korkeimmillaan pitkään aikaan. Kiersimme ympäri lähimaastoja etsien uusia reittejä. Lyhimmät lenkit olivat 6-7 km aiempien 3-4 km sijaan, ja Jimpan kunto alkoi olla siinä pisteessä, ettei edes reipas ravilenkki nostattanut hikeä pintaan. Jimppa alkoi tajuamaan taipumisen idean käynnissä, eikä ravissakaan enää juostu ympyrää lapa edellä ulospäin asettuen (paitsi ehkä joskus). Opettelimme uuden tempun, hymyilyn.
Joulukuu
Talvea kesti vain vähän aikaa, eikä mitään hankitreenejä ehtinyt edes ajatella. Lumi avasi meille uusia maastoreittejä, joita kolusimme läpi innolla. Mervi Pakolan ohjeistuksella aloitimme pohkeenväistön harjoittelun, ja Jimppa alkoi vihdoin myötäämään myös ravissa - ei vielä kunnolla ja vain askeleen tai parin verran, mutta kuitenkin!
Vietimme neljättä vuosipäiväämme kuun alussa ja maastoilimme paljon. Oikea matkaratsastus alkoi kiehtomaan entistä enemmän, eikä mikään tuntunut enää mahdottomalta. Yhteistyömme alkoi pelaamaan taas vähän paremmin, minkä ansiosta otan uuden vuoden aivan uudenlaisella innolla vastaan.
P.S. Tämän vuoden ratsastelut oli hyvä lopettaa putoamiseen ja onnistuneeseen ravista pysähtymiseen pelkällä äänellä :D Joulukuun kunniaksi opettelimme eilen uuden tempun, jota aloittelimme jo toissapäivänä. Nyt Jimppa osaa käskystä kuopaista vasemmalla etusellaan! Tästä on hyvä lähteä opettelemaan vaikka mitä erilaisia temppuja.
Tavoitteet 2013
Viime vuoden vuosikatsauspostauksessa listasin tavoitteita vuodelle 2013. Nyt on aika katsoa, saimmeko mitään tavoitetta saavutettua...Saavutimme seuraavat tavoitteet:
- oikea laukka ja vasempaan paremmat nostot; tämän saavuttamista epäilin jo sitä kirjoittaessani, mutta niin siinä vain kävi, että se mahdoton, ikuisesti kadoksissa oleva oikea laukka nousi, ja nousee aina vain helpommin!- lihaksia ja pyöreyttä lisää (kunnon kohotusta); viime vuoden syksyn sairastelun takia kadonneet selkälihakset ovat taas löytyneet, kylkiluut eivät vilku enää missään asennossa... ja ennen kaikkea kunto on kohonnut niin kovasti, etten itsekään edes tajua sitä!
- puhkuri pysyy poissa; Jimppa ei ole liikuttaessa köhinyt ollenkaan eikä hengästynyt kertaakaan. Myöskään tallissa se ei ole yskinyt, paitsi joskus harvoina aamuina kerran tai kaksi. Tästä olen ikionnellinen, sillä pelkäsin jo joutuvani maailman vaikeimpien päätösten eteen tänä vuonna...
- ???; en ollut ihan varma, mitä kaikkea halusin saavuttaa vuonna 2013. Nyt tiedän paremmin, ja voin kertoa, mitä kysymysmerkit tarkoittavat: itsensä ylittämistä, syvää luottamusta ja täysin uusia kokemuksia.
Nämä jäivät vielä saavuttamatta:
- peitsi pois; alkuvuodesta tämä näytti vielä hyvältä, mutta nyt Jimppa on taas ottanut asiakseen peitsata maneesissa. Maastossa se ei tätä tee, mutta maneesissa vasempaan kierrokseen meinaa välillä olla vaikea saada puhdas siirtyminen raviin, oli se sitten käynnistä tai laukasta.
- laukka- ja/tai montékilpailut; näiden tavoitteiden saavuttamattomuus ei minua haittaa. Voin kuitata molemmat matkaratsastuskilpailullamme, joka olisi varmasti kuulunut tavoitelistaan, jos olisin uskonut meidän sellaiseen pystyvän. Olisi kannattanut uskoa :)
- raviohjelma hyväksytysti läpi; tämäkään ei haittaa, sillä en usko, että olisimme olleet valmiita koulukisoihin. Onni onnettomuudessa, ettei seuramme järjestänyt enää loppuvuodesta kisoja, joihin olisimme voineet osallistua :)
Tavoitteet 2014
2014 odottaa jo aivan nurkan takana. Viime vuoden tavoitteista osa liittyi Jimpan terveyteen, mutta nyt sellaisiin ei ole tarvetta. Tietenkin tavoitteenani on pitää Jimppa mahdollisimman terveenä ja hyväkuntoisena kaikkina tulevina vuosinamme, mutta tällä hetkellä se on sopivassa kunnossa vailla mitään puhkurin oireita, ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.
Vuonna 2014 aiomme syventää suhdettamme entisestään. Jatkamme Mervi Pakolan valmennuksissa käymistä, ja ehkä uskaltaudun käymään myös jonkun toisen valmentajan silmän alla.
Parannamme laukannostoja niin, ettei oikeaa laukkaa tarvitse pyytää ympyrän verran joka kerta. Tavoittelen rentoa menoa joka askellajissa, vähän parempaa taipumista ja nopeampaa regointia - niin Jimpalta kuin itseltänikin.
Starttaamme matkaratsastuksessa tasolla 2.1. ja myöhemmin tasolla 2.2. Jos uskon olevamme valmiita, käymme kokeilemassa raviohjelmaa. Mikään pakko ei kuitenkaan ole, vaan menemme ihan omaan tahtiimme.
Harrastamme mahdollisimman monipuolisesti; ajoa, maastoilua, kouluilua, maastakäsittelyä, poniagilitya... mitä mieleen tuleekaan! Opettelemme uusia temppuja ja kokeilemme ehkä jotain uutta, jos sellaiseen tulee mahdollisuus.
Vuonna 2014 aiomme syventää suhdettamme entisestään. Jatkamme Mervi Pakolan valmennuksissa käymistä, ja ehkä uskaltaudun käymään myös jonkun toisen valmentajan silmän alla.
Parannamme laukannostoja niin, ettei oikeaa laukkaa tarvitse pyytää ympyrän verran joka kerta. Tavoittelen rentoa menoa joka askellajissa, vähän parempaa taipumista ja nopeampaa regointia - niin Jimpalta kuin itseltänikin.
Starttaamme matkaratsastuksessa tasolla 2.1. ja myöhemmin tasolla 2.2. Jos uskon olevamme valmiita, käymme kokeilemassa raviohjelmaa. Mikään pakko ei kuitenkaan ole, vaan menemme ihan omaan tahtiimme.
Harrastamme mahdollisimman monipuolisesti; ajoa, maastoilua, kouluilua, maastakäsittelyä, poniagilitya... mitä mieleen tuleekaan! Opettelemme uusia temppuja ja kokeilemme ehkä jotain uutta, jos sellaiseen tulee mahdollisuus.
2013, kiitos tästä ikimuistoisesta vuodesta! Toivottavasti seuraava vuosi on vähintään yhtä mahtava :)
