Bloggerinkaan laatu ei päätä huimaa ;)

Ratsastuskeli on vaihdellut viikon sisällä monta kertaa. On ollut ihanteellisia pakkaspäiviä, vähän liian kylmää, sitten kaikki lumi on sulanut pois ja jättänyt jälkeensä liukkauden sekä pimeyden. Viime yönä - kiitos Seijan - maahan satoi taas lumikerros, joka toivon mukaan pysyisi nyt kevääseen saakka.

Valjastin Jimpan kärryjen eteen 11. päivä. Siinä laittaessani ponia valmiiksi välikön ulkopuolella katolta humahti päällemme kasa lunta. Ehdin jo pelätä, että Jimppa saisi kohtauksen lumimörön hyökätessä yllättäen, mutta se ei tuntunut edes huomaavan vauhdilla selkään tippuvaa kasaa! Homma jatkui ja pääsimme lähtemään liikkeelle. Jimppa jaksoi hienosti odottaa sen aikaa, että ensiksi päästin sen irti ketjuista ja kävelin kärryjen luokse noustakseni kyytiin. Kävimme 7,5 km lenkin maastossa, ja Jimppa halusi välttämättä mennä kaikki askellajit läpi... kotiin päin ravatessamme se nosti laukan, kun yritin vähän rauhoittaa ravurivauhtia, eikä antanut helpolla alas! Pitkän pätkän ruuna jaksoi laukata sille erittäin hidasta vauhtia, kunnes sen oli pakko tiputtaa raville.

3.12. vuosipäivän kärryajelu

Eilen kävin pitkästä aikaa maneesissa, kun kaikkialla oli niin liukasta ja raviratakin oli sulan kelin takia suljettu. Menimme ihan kevyesti raviympyröitä ja harjoittelimme vähän pohkeenväistöä sekä taipumista. Jimppa myötäsi taas niskastaan aina askeleen tai parin verran, mutta muuttui heti maneesin seinien sisäpuolelle astuessamme järkyttävän tahmeaksi ratsastaa! Jätin sille heijastinloimenkin päälle, joten raipastakaan ei ollut oikein hyötyä, kun hevonen oli peitetty loimella. :D

Tänään lähdin taas maastoon. Otsalamppu oli tarpeeton, sillä meidän matkaamme valaisi melkein-täysikuu niin kirkkaasti, että kotiin päin kulkiessamme tuntui siltä, kuin joku olisi ajanut autolla pitkät päällä takanamme. Ainoa huono puoli oli, että kuu loihti puiden varjoja tielle, joita Jimppa kyttäsi kamalasti. Alkumatkasta meitä vastaan tuli kaksi ravuria, jotka olivat Jimpan mielestä niin pelottavat, että se päätti kääntyä poikittain keskelle tietä ja yritti lähteä niitä karkuun. Sen jälkeen sen piti vähän aikaa vilkuilla taakseen ja puhista, mutta nopeasti ruuna unohti karmean kohtaamisen ja jaksoi keskittyä varjojen kyttäämiseen.

Se ei suostunut tulemaan itse sisälle :(

Viime sunnuntaina kuvasin maastossa muutaman pätkän, jotka liitin yhteen kokonaiseksi videoksi. Kävimme tutkimassa uuden maastoreitin pitemmälle kuin viimeksi, ja matkaa kertyi 13 km. Tämä reitti veisi aina Kekajärvelle asti, jolloin lenkistä tulisi noin 15 km mittainen, mutta tällä kertaa käännyimme risteyksessä takaisin. Näimme myös ensimmäistä kertaa lehmiä, mutta Jimppa ei sanonut niistä mitään. Oli kyllä loistolenkki, ja molemmat kotiin tullessa erittäin tyytyväisiä sekä rentoja! :)

Hiki tuli!

Tyytyväinen ja väsynyt lenkkeilijä

Linkki videoon