Voi sitä iloa, kun aamulla ensimmäiseksi näki ulkona satavan lunta! Sitä oli ehtinyt tulla jo monta senttiä, ja lisää vain leijaili taivaasta aika vauhdilla. Ihana sää lähteä valoisalla maastoon!

Suuntasimme kulkumme lumen ansiosta avautuneelle maastoreitille, jonka olimme käyneet kiertämässä viimeksi varmaan kaksi vuotta sitten. Jimppa ihmetteli uusia maisemia, mutta rohkeasti ohitti kaikki ihmeelliset rakennelmat ja pelottavan korkeat puupinot, eikä sanonut mitään edes mutkan takaa vastaantulevasta ratsukosta. Menimme alkumatkan lenkistä käynnistä, sillä vaikka maa oli luminen, eniten käytetyt tiet olivat silti yllättävän liukkaita. Kun pääsimme maastoon, uskalsi ravata ja laukata huoletta. Kotiin päin Jimppa löysi laukkaan paljon enemmän vauhtia kuin menomatkalla, mutta kun laukasta otti käyntiin, saattoi ponille heittää täysin löysät ohjat, eikä se yrittänytkään lähteä itsekseen juoksemaan. Toisin kuin ravissa, joka oli ruunan mielestä ihan turha askellaji, jonka tilalle tarjottiin laukkaa tuon tuosta. Tykkää tästä lenkistä, sillä siinä on paljon hyviä pätkiä laukata ja paljon päätieltä lähteviä polkuja, joita tulemme varmasti tutkimaan talven edetessä.

6.12.

Kävimme maanantaina ensimmäistä kertaa tälle talvelle yhdellä toisella maastoreitillä, jolla muulloin on liian kova pohja lenkkeillä. Matkan alussa törmäsimme entiseen tallikaveriimme, joka liittyi seuraamme. Jimppa sai porskuttaa menemään vetohevosena, ja se suoriutui hommasta hyvin, vaikka menimme "uudelle" reitille otsalamppujen valossa. Kotimatkalla se lähti kuljettamaan laukassa aika reippaasti, mutta kontrolli palautui sopivasti ennen alamäkeä. Muuten poni meni tosi kivasti, ja sille nousi hieman hikikin pintaan.

2.12.

Maanantain jälkeen tulikin liukas ja lumeton keli, kun sää kävi plussan puolella. Vuosipäivänämme kävimme lyhyellä kärryajelulla, eikä ravia uskaltanut ottaa kuin parissa kohti vähän matkaa. Keskiviikkona maastakäsittelin kentällä ja irtojuoksutin ympyrällä hetken verran.

Eilen pääsimme taas valvovan silmän alle, kun menimme Mervi Pakolan valmennukseen. Harjoittelimme ensiksi siirtymisiä pysähdyksestä raviin ja toisin päin, mikä meni aika surkeasti, sillä Jimppa oli ylirauhallisella päällä eikä kuunnellut pohkeita ollenkaan. Pohkeenväistöjäkin kokeiltiin taas, ja vasempaan se sujuukin jo hyvin, mutta oikeaan kierrokseen väistäminen on vielä vaikeaa. Yritimme myös saada Jimppaa taipumaan ravissa, mutta se ei oikein onnistunut. Ainakin minulla on nyt lihakset kipeinä, kun yritin parhaani mukaan istua satulassa Jimpan pomppuravissa ja vielä saada se taipumaan! Käynnissä se onnistuu jo paljon paremmin kuin aiemmin, mutta ravissa Jimppa kuuroutuu sisäpohkeelle ja välillä asettuu ennemmin ulos kuin sisälle. Mutta hiljaa hyvä tulee, nyt vain täytyy harjoitella kovasti!

29.11 pohkeenväistön harjoittelua seinän avulla

Sitten otsikossa mainitsemaan maneesikoosteeseen. Kävimme 29.11. maneesissa, ja laitoin kameran kuvaamaan ovipäätyyn, kun ketään ei ollut juuri silloin kuvaamassa. Aluksi äiti pääsi kävelemään alkukäynnit, ja sitten minä ravailin jonkin aikaa. Tämän ajan Jimpalla oli sivuohjat, mutta sitten otin ne pois ja jatkoin ympyröiden ravailua. Olo oli hämmästynyt, kun Jimppa yhtäkkiä alkoi myötäämään niskasta ihan oma-aloitteisesti ilman mitään apuohjia - ravissa! Ei se kestänyt kuin pari askelta kerrallaan, mutta olin siitä huolimatta hyvin ylpeä tästä pienestä kehityksestä.

Ainoa vähänkään onnistunut ravikuva :D

Videolla näkyy myös yksi ärsyttävä ongelma: ravin hyytyminen. Aina, kun Jimpan pitäisi tehdä ravissa töitä, se hyytyy hyytymistään ja lopulta siirtyy käyntiin, jos ei ole tarkkana eteenpäin liikkumisen kanssa (mitä en nähtävästikään ole, kun päästän sen aina hyytymään... :D). Missä vaiheessa siitä ravurinravia kiitävästä jännittäjästä on tullut tuollainen rauhallisuuden perikuva?

Mutta nyt se video, joka on koosteeksi aika pitkä:

Linkki videoon
Vielä lopuksi hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)