Heippa!

Eilen aurinko piristi iltapäivää hetkittäisellä läsnäolollaan, kun lähdimme Jimpan kanssa maastoon. Menimme samaa reittiä kuin viime kerroillakin (tällä kertaa tosin ihan yksin!), mutta jatkoimme vähän pitemmälle. Matkaa kertyi suunnilleen 10 km ja aikaa kului noin tunti (unohdin katsoa kellonajan ennen lähtöä), eli keskinopeudeksi voi näin päätellä 10 km/h. Menimme pääasiassa rentoa ravia, laukkaa ei otettu vieläkään. Jimppa oli todella hyvä! Se ei säikkynyt mitään, katsellut mitään eikä kiirehtinyt minnekään. No, kotiin päin mentäessä siltä kyllä löytyi vauhtia vähän enemmän. :D

 
Jimpalle ei tullut edes hiki, vaikka pitkästä aikaa käytiin vähän pitemmällä lenkillä. Ainoa miinus oli, että siltä lähti kaksi kertaa takajalat alta. En ole varma, mistä tämä johtuu, mutta aina välillä sen takajalat pettävät tms. etenkin ravissa tai laukassa. Olin hurjan tyytyväinen pikkuhevoseen, joka kaikessa rauhassa löntysteli kotiin, vaikka traktori tuli perässä. :D Se ei maastossa temppuillut ollenkaan, vaikka minä jätinkin raipan kotiin, ja oli muutenkin niin mahtava maastokaveri kuin olla voi!

Tänään Jimppa esitteli monipuolisuuttaan olemalla aivan kamala ratsastettava. Se ei liikkunut sitten minnekään eikä kuunnellut yhtään! Nyt kun lumet sulivat kentältä ja aurinko kuivasi tänään maata, päätin mennä tällä kertaa kentälle. Virhe!



Pohja ei ollut ehtinyt kuivaa kokonaan, vaan kenttä oli paikoittain märkä, mikä tietenkin inhotti hienohelma-ruunaa. Se oli yhtä lennokas kuin täi tervassa, mutta haki kuitenkin hetkittäin alemmaksi ja välillä asettui vähän paremmin ympyröillä. Ravia se ei suostunut menemään kuin yksi tai kaksi askelta kerrallaan, ja sitä sai pyytää monta kierrosta, ennen kuin mitään edes tapahtui.

Perässä vedettävä versio

Kun aloin jo turhautua koko hommaan, päätin ratsastaa vähän aikaa maastossa ja ottaa siellä ravia. Jimppa oli tästäkin eri mieltä. Sen mielestä päivän työ oli jo tehty, eikä minnekään enää sopinut mennä. Ruuna stoppasi kaksi kertaa matkalla, toisella kerralla hyppäsin alas ja talutin sen raviradan parkkialueelle, missä sitten otimme sitä perhanan ravia.




Ravi ei ollut mitenkään ylireipasta, vaan sellaista rauhallista hölkkää. Kerran Jimppa meinasi nostaa itsekseen laukan, mutta tiputti sitten takaisin raville ennen kuin ehdin itse pyytää. Se ehti vielä tehdä yhden stopin, jolloin tulin heti alas ja talutin sitä taas eteenpäin. Sitten vielä yksi ihan oikea ravipätkä ja kotiin!

Innokas poseeraaja ja aavistuksen valunut satulahuopa

Jimppa tuntuu olevan nyt vielä enemmän jumissa kuin aiemmin, sillä se ei porkkanavenyttelyissäkään pystynyt venyttelemään niin pitkälle kuin yleensä. Selkäkin tuntui vähän jumahtaneelta. Nyt tässä mietimme, minkä hierojan kutsuisimme käymään; saman kuin aiemmin, vaiko jonkun uuden? Huomiseksi olen suunnitellut laittavani Jimpalle kärryt perään - jospa se piristäisi herran mieltä? :)