Heippa!
Lauantaina lähdimme poniagilityharjoituksiin Jimpan kanssa. Olin aiemmin ollut mukana vain kuvaamassa kaverin ponia, mutta nyt pääsin mukaan ihan oman ponin kanssa! :)
Jimppaa ihmetytti nurkassa soiva radio ja ympäri maneesia olevat esteet, mutta pian se ei jaksanut välittää musiikista tai muista poneista mitään. Meitä ei ollut tässä isojen ponien ryhmässä kuin kolme, joten jokainen mahtui hyvin suorittamaan rataa vaikka yhtä aikaa.
Pujottelutehtävä sujui hyvin, vaikka menimmekin sen vain käynnissä. Seuraava este oli hapsuverho, joka pelotti Jimppaa eniten. Se oli myös vähän liian matala hevosen alitettavaksi, mutta onneksi mukana oli avustajia, jotka pystyivät sitä vähän kohottamaan. Kun Jimppa ei millään suostunut menemään verhon läpi, avustajat vetivät hapsut sivuun ja yritimme sitten mennä raosta. Ja Jimppa pujahti siitä - tosin kiireellä - läpi!
Portaita emme kauheasti tutkineet, mutta kävelimme kerran alemman lavan yli. Jimpan piti ensiksi saada haistella ja mietiskellä rauhassa lavalle astumista, mutta loppujen lopuksi se käveli perässä ihan nätisti sen yli. Koottua portaikkoa emme menneet kertaakaan, vaan tutustuimme siihen vain. Näin ekaksi kerraksi riitti jo pelkkä kosketus, ja seuraavalla kerralla yritämme sitten jo kavuta portaille. :)
Autonrengas oli Jimpasta yllättävän kiva tehtävä, vaikka minua vähän epäilyttikin, mitä se mahtaa siitä sanoa. Nostin vain kerran molemmat jalat renkaan sisälle, mutta yhden jalan laitoimme renkaaseen useamman kerran. Jimppa jätti kavionsa maahan nätisti, eikä meinannut suostua ottamaan sitä pois ollenkaan! Kerran tai kaksi ruuna yritti itse ottaa jalkansa pois, mutta rengas jäi kiinni sen kavioon. Kaikeksi onneksi Jimppa ei pelästynyt sitä ollenkaan, vaan jäi paikalleen odottamaan, että minä autan. :)
Toisen pujotteluesteen poni meni myös hyvin. Kerran se tuli puomin yli, mutta muuten tehtävä sujui hyvin. Myös pienen ristikon Jimppa hyppäsi oikein tosissaan! :D Minulla oli mukana leipää, joten Jimppa sai aina oikein tehdessään pienen herkun. Siitä olikin hyötyä, sillä Jimppa innostui tutustumaan pelottaviinkin esteisiin vähän rohkeammin, kun tiesi saavansa palan leipää.
Linkki videoon
Aiomme kyllä mennä seuraavallakin kerralla mukaan. Otin myös itselleni lueskeltavaksi monisteen Suomen Shetlanninponiyhdistyksen agilitysäännöistä, jotta jos Jimppa joskus kutistuu shettiskokoiseksi, voimme osallistua agilitykisoihinkin. :D
P.S. Pilkkopimeässä metsässä Jimppaa ei pelottanut mikään muu kuin vesilammikot. Ulkona tulee yllättävän nopeasti pimeä, vaikka yritin lähteä mahdollisimman aikaisin tallille. Ehdimme kuitenkin käydä lyhyen ravilenkin (n. 6 km), ja Jimppa meni kivasti aina silloin, kun ei siksakannut vesilammikkoja tuijotellen.
Lauantaina lähdimme poniagilityharjoituksiin Jimpan kanssa. Olin aiemmin ollut mukana vain kuvaamassa kaverin ponia, mutta nyt pääsin mukaan ihan oman ponin kanssa! :)
Jimppaa ihmetytti nurkassa soiva radio ja ympäri maneesia olevat esteet, mutta pian se ei jaksanut välittää musiikista tai muista poneista mitään. Meitä ei ollut tässä isojen ponien ryhmässä kuin kolme, joten jokainen mahtui hyvin suorittamaan rataa vaikka yhtä aikaa.
Pujottelutehtävä sujui hyvin, vaikka menimmekin sen vain käynnissä. Seuraava este oli hapsuverho, joka pelotti Jimppaa eniten. Se oli myös vähän liian matala hevosen alitettavaksi, mutta onneksi mukana oli avustajia, jotka pystyivät sitä vähän kohottamaan. Kun Jimppa ei millään suostunut menemään verhon läpi, avustajat vetivät hapsut sivuun ja yritimme sitten mennä raosta. Ja Jimppa pujahti siitä - tosin kiireellä - läpi!
Portaita emme kauheasti tutkineet, mutta kävelimme kerran alemman lavan yli. Jimpan piti ensiksi saada haistella ja mietiskellä rauhassa lavalle astumista, mutta loppujen lopuksi se käveli perässä ihan nätisti sen yli. Koottua portaikkoa emme menneet kertaakaan, vaan tutustuimme siihen vain. Näin ekaksi kerraksi riitti jo pelkkä kosketus, ja seuraavalla kerralla yritämme sitten jo kavuta portaille. :)
Autonrengas oli Jimpasta yllättävän kiva tehtävä, vaikka minua vähän epäilyttikin, mitä se mahtaa siitä sanoa. Nostin vain kerran molemmat jalat renkaan sisälle, mutta yhden jalan laitoimme renkaaseen useamman kerran. Jimppa jätti kavionsa maahan nätisti, eikä meinannut suostua ottamaan sitä pois ollenkaan! Kerran tai kaksi ruuna yritti itse ottaa jalkansa pois, mutta rengas jäi kiinni sen kavioon. Kaikeksi onneksi Jimppa ei pelästynyt sitä ollenkaan, vaan jäi paikalleen odottamaan, että minä autan. :)
Toisen pujotteluesteen poni meni myös hyvin. Kerran se tuli puomin yli, mutta muuten tehtävä sujui hyvin. Myös pienen ristikon Jimppa hyppäsi oikein tosissaan! :D Minulla oli mukana leipää, joten Jimppa sai aina oikein tehdessään pienen herkun. Siitä olikin hyötyä, sillä Jimppa innostui tutustumaan pelottaviinkin esteisiin vähän rohkeammin, kun tiesi saavansa palan leipää.
Aiomme kyllä mennä seuraavallakin kerralla mukaan. Otin myös itselleni lueskeltavaksi monisteen Suomen Shetlanninponiyhdistyksen agilitysäännöistä, jotta jos Jimppa joskus kutistuu shettiskokoiseksi, voimme osallistua agilitykisoihinkin. :D
P.S. Pilkkopimeässä metsässä Jimppaa ei pelottanut mikään muu kuin vesilammikot. Ulkona tulee yllättävän nopeasti pimeä, vaikka yritin lähteä mahdollisimman aikaisin tallille. Ehdimme kuitenkin käydä lyhyen ravilenkin (n. 6 km), ja Jimppa meni kivasti aina silloin, kun ei siksakannut vesilammikkoja tuijotellen.
