22.11. Jimpalla oli rokotus heti aamusta. Eläinlääkäri kävi pistämässä piikin pihalla, koska Jimpalle jäi pahat muistot viime syksyn klinikkakäynneistä, eikä se suostu menemään sisälle asti. En halunnut tuhlata eläinlääkärin aikaa, joten piikki laitettiin siinä ulkona, mutta sitten kysyin luvan, että saisin koettaa saada Jimpan sisälle. Ja sinnehän se meni, tosin pienen suostuttelun jälkeen! Eikä sillä ollut ulos edes kiire, vaikka voisi kuvitella, että poni olisi rynnännyt kiireen vilkkaa pihalle moisesta paikasta. Harmi, ettei minulla ollut mitään herkkuja mukana, mutta toivottavasti Jimppa ymmärsi rapsutukset ja kehut oikein. :)


Rokotuksen takia Jimppa saikin lomailla viikonlopun, ja minä täytin oman aikani sillä välin jollain muulla kuin talleilulla. Kuten kuvistakin saattaa tarkkasilmäisin huomata, meille tuli talvi. Se tuli yhdessä yössä - edellisenä iltana kaikkialla oli osaksi jäätynyttä mutaa ja kuolleita kasveja, ja seuraavana aamuna maailmaa peitti kimaltava lumi. Tätä olinkin jo ehtinyt odottaa, vaikka lumi ja pakkaset tarkoittavat myös kylmyyttä ja liukkaita kelejä, mutta siitä huolimatta olin hyvin iloinen näkiessäni aamulla ikkunasta ulos. Nyt pääsemme niille maastoreiteille, joilla muulloin on liian kova pohja mennä, ja kun lunta tulee vielä vähän lisää, voimme aloittaa hankitreenit! Jee!


Verrattuna siihen hevoseen, joka juoksi kotiin edellä, vaikka meitä oli kaksi taluttamassa, Jimppa on aika helppo kaveri. Muistan kirkkaasti ensimmäisen kerran, kun kävimme Jimpan rokotuttamassa ja sillä oli järjetön kiire pois klinikan läheisyydestä. Äiti piti toiselta puolelta kiinni ja minä toiselta, mutta siitäkin huolimatta Jimppa talutti meitä eikä toisin päin... On paljon kivempaa taluttaa hevosta niin, ettei edes huomaa taluttavansa mitään ;)

"OMG tää kaatuu ihan just ja mä tipun!"

Tarha, jossa Jimppa on nyt ollut, muuttui pakkasten saavuttua todella huonoksi. Maa oli päältä jäinen, mutta alla oli upottavaa mutaa. Joissain kohti maa oli niin upottavaa, että hevosen astuessa siihen sen jalat upposivat niin syvälle, että se kävi miltei istualleen hetkeksi. Jimppa ja sen tarhakaveri seisoivat hievahtamatta paikoillaan löytäessään sopivan paikan olla, ja Jimpankin asento oli niin jäykkä, että siinä taisi selvitä syy ponin yhtäkkiä kipeytyneeseen selkään...

No, eilen me sitten ryhdyimme tuumasta toimeen ja teimme pieniä korjauksia tyhjillään olevaan tarhaan. Uusi ylälanka ja pari lankaa lisää porttiin, jotta tarhakaverikin pysyisi tarhan sisäpuolella, ja sitten hevosilla oli uusi, parempi tarha valmiina! Molemmat kiersivät innoissaan tarhaa ympäri ja tutkivat joka nurkan. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!

Tänään kävin kevyen maastolenkin. Matkaa kertyi varmaan 5 kilometriä, ajasta ei hajuakaan. Oli minulla SportsTracker päällä, mutta akku loppui kesken kaiken... Menimme varmaan puolet matkasta ravia ja puolet käyntiä, ehkä lenkki koostui pääasiassa kuitenkin käynnistä. Jimppa oli iloinen päästessään lenkille, suitsia laittaessa se hamusi kuolaimet suuhunsa jo ennen kuin ehdin niitä edes tarjota. Kaikista eniten sitä ihmetytti edelleenkin otsalamppuni, vaikka se muka siihen oli jo tottunut. Edes hävittäjäkoneiden meteli ei häirinnyt ponia, vaikka ratsastajaakin vähän pelotti sellainen melu, mutta pyöröpaalit pellolla saivat Jimpan vähän epäröimään. Urheasti mentiin niidenkin ohi!


Kävin pitkästä aikaa myös ajamassa Jimpalla viime viikolla. Se oli aivan järjettömän innoissaan! Kävimme ensiksi lämmittelemässä kuutamon valossa metsässä (vaikka Jimpan mielestä sielläkin voi leikkiä nuorta ja vetreää kilparavuria) ja sitten menimme ravailemaan vähän reippaammin radalle, jolla on aina keskiviikkoisin valot päällä. Jarrut olivat kyllä erittäin hyvin hukassa, mutta loppujen lopuksi sain vauhdin hidastettua käyntiin. Hikihän sille tuli, joten jalkojen kylmäyksen ja venyttelyn jälkeen se sai mennä karsinaansa loimi päällä. Taidan alkaa käymään ajolenkeillä vähän useammin, niin ehkä Jimppakin tottuisi siihen, eikä sen joka kerta tarvitsisi päästellä niin lujaa kuin pääsee? Ehkä... :)


P.S.

Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantaiyötä kuin tuijottaa läppärin ruutua seitsemän tuntia? :D No, tuijottaa läppärin ruutua kahdeksan tuntia!