Tänään oli Mervi Pakolan valmennus, jonne menin vähän ristiriitaisin ajatuksin. Eilen Jimppa toimi maastossa moitteettomasti, ravasi reippaasti ja nosti laukan heti eikä kohta, mutta maneesissa se on aina paljon rauhallisempi - ja tällä hetkellä myös tahmeampi.

Alkuun laitettiin ratsastaja töihin, kun Mervi käski nousta kevyeen istuntaan, jotta saisin painoni jakautumaan päkiöille ja jalat oikeille paikoilleen. Ensimmäinen siirtyminen raviin oli aivan hirveän tahmea, ja kevyt istunta ravissa oli aivan hirveän hankalaa! Varsinkin, kun Jimppa yritti aina tilaisuuden tullen siirtyä käyntiin tai lähteä haahuilemaan minne sattuu. Ainoa hyvä puoli oli, että Jimppa meni alusta asti rennosti pää alhaalla ja taipuikin jo vähän paremmin jopa ravissa.

Seuraavan tehtävän tarkoitus oli saada takajalkoja paremmin alle ja parantaa laukannostoja. Ensiksi aloittelimme harjoitusta käynnissä pienellä ympyrällä. Tehtävänä oli väistättää Jimppaa pari askelta ympyrällä, ja palkkioksi päästää se sitten pois paineen alta isommalle ympyrälle. Käynnissä tämä sujuikin kohtalaisen hyvin, mutta kun oli ravin vuoro, sain aikaiseksi vain pari tyydyttävän hyvää väistöaskelta.

Tehtävää muutettiin sen verran, että siirryin isolta ympyrältä ulos pienemmälle voltille väistättämään Jimppaa, jonka jälkeen nostin laukan isolle ympyrälle. Tai siis olisin nostanut, jos se olisi onnistunut. Ensiksi Jimppa ei edes tajunnut koko laukkapohkeita, kun siirryin väistötehtävästä laukannostoon, minkä takia nosto venyi vielä vähän pitemmäksi. Seuraavalla kerralla se ei enää osannut keskittyä pohkeenväistöön, vaan ajatukset olivat siirtyneet laukkaan, enkä saanut sitten enää väistätettyä ponia.

Tässä välissä Mervi nousi vuorostaan selkään ottamaan muutaman noston ja taivuttelemaan Jimppaa pehmeämmäksi. Jimppa muuttuu aluksi uusilla ratsastajilla tuntumaa vältteleväksi kirahvilaamaksi, joka ei osaa nostaa ravia tai laskea päätään alas taivaasta. Ensimmäisellä nostolla Jimppa protestoi pukittamalla, mutta sen jälkeen laukka nousi nopeasti ja täsmällisesti! Mervi taivutteli ponia laukannostojen jälkeen ravissa sekä käynissä, ja pikkuhiljaa se pehmeni suustaan ja alkoi myötäämään käynnissä. Ensimmäistä kertaa se näytti ihan oikealta hevoselta käynnissä, eikä siltä tahmealta kamelilta, jolla yleensä ratsastan :D

Linkki videoon
Kun oli minun vuoroni ottaa laukkaa, nostot venyivät taas. Mervi sanoi, että Jimppa ei halua laukata, koska jännitän satulassa. Minun pitäisi istua täysin rentona puristamatta hevosta millään ruumiinosalla, ja pohkeiden tulisi naputtaa hevosta niin kuin tuuli liikuttaisi niitä. Niinpä minä yritin rentouttaa itseni ja vain antaa Jimpan laukata, mutta alitajunta muistutti koko ajan olemaan tarkkana pukin varalta. Enkä saanut itseäni rentoutumaan kunnolla.


Vaikka Jimppa ei pukittanut laukassa enää kertaakaan, en saanut vakuutettua itseäni siitä, että voisin huoletta laukkailla ja vain nauttia kyydistä. Joka nostossa olin valmis ottamaan tukea satulan etukaaresta, jos Jimppa vaikka tällä kertaa saisikin hommasta tarpeekseen, ja samalla koko kroppa jännittyi. Tosiasiahan on, ettei Jimppa välttämättä pukittaisi, jos olisin selässä rento ja johdonmukainen. Nyt yritän nostaa laukkaa vähän puolihuolimattomasti, "jos se ei vaikka huomaisi ja vahingossa nostaisi sen", ja samalla jossain pääkoppani perukoilla jännitän mahdollista pukkia. Uusi tavoitteeni onkin opetella rentoutumaan etenkin laukannostoissa, koska muuten jumitamme tässä samassa kohtaa koko loppuelämän. :D En ole edes tippunut pitkiin aikoihin Jimpan pukittaessa, ja silti laukannostot jännittävät! Mutta nyt se turhanpäiväinen jännittäminen saa loppua, sillä mitä rennompi minä olen, sitä paremmin Jimppa toimii.

Linkki videoon