Aamusta suuntasimme Jimpan kanssa kentälle Anniinan valmennukseen. Sää ei ollut mitä parhain, mutta ainakaan ei tuullut enää niin paljoa kuin aikaisempia päivinä. Aloitimme lämmittelemään kevyessä ravissa, ja Jimppa oli paljon reippaampi kuin maneesissa. Välillä vähän liiankin reipas...

Paniikki!

Yleensä sunnuntaisin rata on koko päivän melko tyhjillään, kun ravihevosilla on mökkipäivä. Tänään siellä kuitenkin oli miltei ruuhkaksi asti porukkaa, ja sekös oli Jimpan mielestä jännittävää! Joka kerta ravurien juostessa kentän vierestä Jimppa sai kohtauksen ja lähti puskemaan kentän porttia kohti jollain laukan tapaisella askellajilla. Sen kanssa sai tehdä kovasti töitä, että se ei lähtenyt kaahottamaan ympyrän puolesta välistä kentän keskustan kautta toista päätyä kohti, vaan jatkoi loppuun asti. Kun ravureita välillä juoksi molemmin puolin kenttää oli Jimpalla vaikeuksia päättää, mihin suuntaan seuraavaksi sinkoaisi.


Onneksi tätä ei jatkunut ihan koko tuntia. Kun Jimpan sai keskittymään tehtävään eikä ympäristöön, se tuskin huomasi radalla juoksevia hevosia. Työskentelimme paljon harjoitusravissa, mikä oli ihan kamalaa! Jimpan hankala ravi muuttui entistä mahdottomammaksi sen ollessa jännittynyt ja ylikierroksilla, joten harjoitusravini näytti lähinnä siltä, kuin keventäisin holtittomasti heiluen. :D Ihme ja kumma, Jimppa ei kuitenkaan vetänyt hernettä nenään pomppimisestani, niin kuin se yleensä tekee.

Harjoituksemme oli seuraavanlainen: harjoitusravia lävistäjälle, keskellä ravin lyhennys ja siirtyminen käyntiin, käynnin lyhennys ja siirtyminen takaisin raviin. Vaikeinta harjoitusravin lisäksi oli saada lyhennettyä ravia niin, ettei ruuna lysähtänyt suoraan käyntiin. Iloisena yllätyksenä tuli se, että käynnistä raviin siirtymiset sujuivat heti eikä kohta, vaikka Ansku ohjeistikin tekemään puolipidätteitä siirtymisissä, jotta Jimppa ei hypähtäisi raviin.

Keskity!

Toinen iloinen yllätys oli laukka, ja etenkin oikea. Se nimittäin nousi nopeasti ilman pukkeja ja toimi muutenkin niin kuin pitääkin! Ei tarvinnut kuin antaa laukka-avut, niin se nosti laukan ja jatkoi sitä suhteellisen reippaasti. Laukasta raviin siirtyminen onnistui oikeaan kierrokseen paremmin kuin vasempaan, jossa se meinasi aina siirtyä suoraan käyntiin tai nostaa uuden laukan, jos pyysin sitä eteenpäin.


Laukassa teimme ihan tavallista pääty-ympyrätehtävää, eli laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä ja jatkettiin ympyrän verran, josta siisti siirtyminen raviin. Samoin kuin ravi-käynti -siirtymisissä, myös tässäkin sai huolehtia siitä, että siirtyminen on puhdas eikä töksähdä.



Laukkojen jälkeen Jimppa alkoi lämpenemään tälle ratsastustouhulle. Sen ravissa alkoi olla jo helpompi istua, se ei puskenut ympyröillä sisään tai ulos ja taipui paremmin. Anniina huomautti, että Jimpan tulee tehdä käynnissä heti ensimmäisestä askeleesta lähtien töitä, sillä aina käyntiin siirtyessä se luulee pääsevänsä hengähdystauolle ja muuttuu veteläksi. Tämän se on oppinut oikean laukan harjoittelusta, sillä siinä se on saanut palkinnoksi levähtää käynnissä onnistuneen laukannoston jälkeen. Nyt kun oikea laukka ei enää ole ongelma, joutuu Jimppa valitettavasti tekemään töitä myös sen jälkeenkin. ;)



Valmennuksesta jäi hyvä mieli, niin kuin yleensäkin. Vaikka vielä on paljon hiottavaa ja korjattavaa, olen tyytyväinen näihin pieniin saavutuksiin, joita nyt lyhyen ajan sisällä olemme saavuttaneet! :)

Toissapäivänä minulta hajosi sekä kone että puhelin lopullisesti. Onneksi sain hankittua uuden puhelimen heti seuraavana päivänä, mutta sopivaa konetta en vielä löytänyt. Pahoittelen siis mahdollisia kirjoitusvirheitä (vaikka yritinkin oikolukea tekstin mahdollisimman tarkkaan), sillä tällä lainakoneella on hankala kirjoittaa. :D