sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Aurinkoinen ajopäivä


Jimpan vatsa on alkanut pikkuhiljaa toimimaan normaalisti, nyt kun se on saatu juomaan. Ruuna saa joka ilta ruoan jälkeen ämpärillisen melassivettä, jonka se yön aikana kaikeksi onneksi juo tyhjäksi. Toinenkin positiivinen puoli iltajuomasta löytyy: Jimppa oppii juomaan liikutuksen jälkeen, mikä on tärkeä taito matkaratsastusta ajatellen. Melassivesi toimii hyvänä palautusjuomana, joten olen vain tyytyväinen, että se ruunalle maistuu.


Jimpan liikunta on koostunut pitkistä, rauhallisista lenkeistä. Tuulisen ensimmäisen maaston jälkeen saimme nauttia upeasta auringosta, ja sen kunniaksi Jimppa sai peräänsä kärryt ja lähdimme kärryttelemään metsätielle. Ponilla oli virtaa, mutta se jaksoi kohtalaisen hyvin kävellä kaikessa rauhassa koko lenkin. Menomatkalla otimme yhden hölkkäpätkän, jotta pääsimme pois oikean ravihevosen tieltä, mutta muuten matka suunnistettiin käynnissä - vaikka Jimppa yritti kovasti tarjota vauhdikkaampaakin askellajia.



Ajo oli Jimpalle tässä tilanteessa paras liikunnan muoto. Jo valjastaessa ponin vatsa alkoi toimimaan, ja kuten yleensäkin, se jätti jälkeensä höyryävän lantakasan, kun kärryt oli nostettu perään. Harvemmin kukaan on yhtä onnellinen nähdessään hevosenpaskaa, mutta kyllä oli helpottunut ja iloinen olo lantakasaa kantaessani lantalaan! :D



Kävimme 11 kilometrin lenkin, jossa vierähti reilu tunti. Koska Jimppa tarjosi vähän väliä ravia tai väintäänkin pikakävelyä, sain herkistettyä sitä pidätteelle. Joskus ajaessa tuntuu, että ohjaksista saa ottaa aika voimakkaastikin kiinni ennen kuin ruuna reagoi. Nyt sen sai rauhoittumaan takaisin käyntiin vain lisäämällä sormen parin verran painoa ohjaksiin. Herkistäminen vaati kärsivällisyyttä, sillä kotiin päin ruuna oli koko ajan juoksemassa, eikä se alkuun välittänyt kevyistä pidätteistä ollenkaan.




Vaikken ravi-ihmisiä olekaan, niin kyllä tällainen sunnuntaiajelu on vain niin rentouttavaa. Jimppa tietää, mitä kärryjen edessä kuuluu tehdä, joten minä voin vain istuskella ja nauttia kyydistä. Ruuna on myös paljon rohkeampi ajettessa, eikä läheskään kaikki jännittävät asiat ole niin kamalia kärryiltä kuin ratsain. Etenkin ravihevosten kohtaaminen on ajaessa helpompaa, eikä poni käy juuri lainkaan kierroksilla - tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun ei itse istu selässä.

Jimpastakin ajaminen on erittäin mukavaa, ja tälläkin kertaa se näytti hyvin tyytyväiseltä elämäänsä päästyämme takaisin kotiin. On se niin ihana ja reipas kaveri, vaikka välillä tuleekin mutkia matkaan!

Linkki videoon



4 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja ihania kuvia! Hyvä, että Jimpankin vatsankin toiminta on alkanut pikkuhiljaa normalisoitua :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Helpotus oli suuri, kun asiat alkoivat taas - kirjaimellisesti - luistamaan. Toivottavasti uusia huolenaiheita ei ihan heti tule vastaan!

      Poista
  2. Ihania kuvia<3. Löysin sun blogin vasta äsken ja huomasin että tää blogi on ihan super. Jimppa on tosi kaunis rakenteinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava että meidän jutut kiinnostaa! Jimppa on omaan silmäänikin rakenteeltaan sopusuhtainen. :) Ruuna kiittää!

      Poista