Nyt on aika esitellä uusia ostoksia, joita on tullut hankittua vähän enemmän kuin yleensä. Tilasin SportsDirectiltä alennuksesta urheiluvaatteita, minkä lisäksi tilasin itselleni uudet ratsastuskengät ja löysin alennuskorista Jimpalle suojat ratsastukseen. Kaikki ostokset olivat enemmän tai vähemmän tarpeellisia. Tosin varmasti olisin selvinnyt ilman uusia ratsastushousuja, mutta...

QHP Manilla -jodhpurit nahkaa, 64 euroa

Voitin jokin aika sitten Blogitallin arvonnassa 20 euron lahjakortin Cavallo Pro Shopiin, ja päätin sijoittaa sen uusiin ratsastuskenkiin. Edellisissä olikin jo hieman häiritsevän iso reikä sisäreunassa, josta meni sisälle kaikki vedestä sorakiviin. Valitsin uusiksi jalkineiksi QHP Manilla -merkkiset nahkaiset jodhpurit, joiden hinta oli 64 euroa. Tykästyin kenkien siroon ulkomuotoon, ja jalassa ne tuntuivat sisäänajamattominakin hyviltä. En tiedä, milloin raaskin ottaa nämä käyttöön, sillä tällä hetkellä joka paikka on yhtä mutavelliä ja Jimpankin liikutus koostuu lähinnä talutus- ja maastolenkeistä.

Edessä vetoketju, ympärillä koristetikkausta

Karrimor Xlite -juoksupaita, 10,80 euroa

 Pitkähihaisia paitoja ei koskaan ole liikaa varsinkin kun ottaa huomioon, että t-paitakelejä ei täällä ole kuin hetken aikaa. Tekninen juoksupaita on omiaan ratsastukseen, minkä lisäksi se eksyy varmasti päälle myös juoksulenkeille. Värikin sopii tiimin väriin!

Kätevä tasku esimerkiksi puhelimelle paidan takana

Requisite -ratsastushousut, 16,20 euroa

 Ainoa heräteostos tällä kertaa on tässä. Ihanan väriset ratsastushousut, joissa kokopaikat olivat harmillisesti tavallista kangasta. Mutta ei hätää, sisäinen DIY-ihmiseni aikoo korjata tilanteen tarrasukista tutulla silikoninesteellä, jota myytiin Sock-Stop -nimellä hintaan 5,95 e! Pieni pito housuissa ei todellakaan ole haitaksi meidän tapauksessamme.

Karrimor -juoksuhousut, 19,19 euroa

Pääostokseni SportsDirectiltä olivat nämä juoksuhousut, jotka muistaakseni oli suunniteltu maastojuoksua varten. Alennus näissä oli todella hyvä, sillä yli 80 euroa maksavat housut lähtivät nyt alle kahdenkympin! Kelpaa juoksennella näissä, ja matkaratsastuksessakin tällaiset olisivat varmasti mukavat jalassa, mutta pito taitaisi nahkasatulassa olla turhan olematon minun makuuni. Polvissa näissä on kivat vahvikkeet ja takana lahkeissa vetoketjut. Vyötärön mintunvihreä resori oli myös mukavan tuntoinen päällä, ja löytyi takaa tietenkin pieni tasku puhelinta tai muuta sellaista varten.

Eurohunterin harjoitussuojat. 17,50 euroa

Kärkkäisen alennuskorista löytyi meille hankintalistalla olleet suojat sileän treeniin. Olen laiska pintelöijä, joten tällaiset harjoitussuojat sopivat käyttöömme hyvin. Vielä nämä eivät ole päässeet kokeiluun, mutta eiköhän sekin aika joskus koita, kunhan Jimppa sen taas kestää.

Tällainen kokonaisuus tällä kertaa! Vielä pitäisi löytää hyvät juoksukengät, joilla matka taittuisi pehmeämmin kuin nykyisillä lenkkareillani. Vaikka vielä en olekaan siinä kunnossa, että oikeasta juoksemisesta voisi puhua, olisivat kunnon kengät hyödyksi jo alkutaipaleella. Pikkuhiljaa myös tämä ratsukon toinen osapuoli saa kuntoaan kohotettua matkaratsastusta varten! :)

Kuvat © Toini

Käyntikuuri on sujunut tähän mennessä hyvin, ja Jimpan jalan turvotus on jo alkanut laskemaan. Aamuisin siihen on yhä noussut nestettä, mutta liikutuksen jälkeen jänteen tuntee taas selkeästi. Ontumista tai arkomista ei edelleenkään ole havaittavissa, ja Jimppa olisi enemmän kuin mielellään lisäämässä vauhtia lenkeillä, jotta pääsisi ötököitä karkuun eikä olisi niin tylsää!

Koska käyntilenkit selästä käsin alkoivat maistumaan Jimpan mielestä puulta, laitoimme sille kärryt perään. Kyllä sitten kelpasi kävellä vaikka kuinka pitkälle! Ötökätkään eivät häirinneet niin paljoa, kun pääsi vähän erilaiselle lenkille.


Kokeilin ensimmäistä kertaa hackamorea ajaessa sillä ajatuksella, ettei kukaan juhannuksen jälkeisenä päivänä olisi kuitenkaan liikkeellä. Väärässä olin. Miltei heti alkumatkasta takaa ravasi kaksi ravuria ohitsemme mutkassa, ja Jimppa olisi halunnut niin kovasti lähteä juoksulenkille mukaan. Se pysyi kuitenkin hyvin käsissä, vaikka vähän piti yrittää tikittää nopeampaa hevosten perään.

Toinen ihmetystä aiheuttava mörkö oli isoääninen moottoripyörä, jota piti kuunnella jo kaukaa ja vähän katsellakin. Kävimme Tölppälässä kääntymässä, eli reissusta tuli suunnilleen 8 kilometrin mittainen. Viime päivien lenkit ovatkin vaihdelleet 7-10 km välillä, mutta pelkkä käynti ei riitä pitämään Jimpan energiatasoa tasapainossa, vaan siitä huomaa jo, että virtaa on kertynyt. Ei ihme, sillä ruuna käyttää kyllä jokaisen hetken laitumella syöden tai auringossa paistatellen!



Lääkekuuria on jäljellä vielä pari päivää. Jimppa on ottanut nestemäisen lääkkeen helposti, vaikka nyt viime kerroilla se onkin yrittänyt pitää suun tiukasti kiinni, kun olen ruiskun kanssa sen luokse tullut. Nätisti se kuitenkin sen antaa laittaa, eikä yritä sylkeä sitä pois. Samoin jalan kylmäys on sujunut ongelmitta, eikä pesupaikalla seisoskelu ole vielä alkanut tympäisemään. Olen vedellä kylmäämisen lisäksi käyttänyt jääpalapusseja pintelin kanssa aamuin illoin kipeään jalkaan, jotta kylmäys kestäisi pidempään. Jään sulaessa pinteli myös antaa jalalle lämpöhoitoa, joten Jimppa saa kaksitehoisen vaikutuksen yhdellä kertaa!

^ ^

Ensimmäisiä kertoja tänä kesänä oli niin lämmin, että t-paidallakin meinasi tulla kuuma. Jimppakin oli enemmän kuin tyytyväinen, kun tulin sitä laitumelta illalla hakemaan - olisi taas aika kaivaa ötökkähuppu varaston perältä käyttöön.

Uskaltauduin lenkillä ottamaan pari askelta hölkkää nähdäkseni, millaista liikettä Jimppa tarjoaisi. Ravi näytti kärryiltä käsin normaalilta eikä jäykältä kuten aiemmin. Tiedä sitten, miltä se olisi tuntunut selkään. Vielä vähään aikaan emme kuitenkaan kunnolla ravaile, vaikka jalka onkin alkanut parantumaan hyvin ainakin päälle päin. Hiljaa hyvä tulee!

Lyhyen ajan sisällä on taas saatu kokeilla uusia asioita. Maanantaina Jimppaa hoidettiin tavallisen hevoshieronnan sijaan kranio-sakraalimenetelmällä, joka perustuu kallon, selkärangan ja ristiluun muodostamaan kranio-sakraalijärjestelmään. Kyllä oli ponilla erikoiset ilmeet hoidon aikana! Ensiksi se nuokkui käytävällä puoliunessa, alahuuli lörpöttäen ja lähes kuorsaten, seuraavalla hetkellä se heräsi henkiin ja venytti itseään korkealle kattoa kohti.


Hoidon loputtua ruuna venytteli vielä itsekseen käytävällä, ensiksi korkealle ylös ja sitten venyttäen etujalkojaan pitkälle eteen. Jimppa ei ole ennen harrastanut itsenäistä venyttelemistä, joten tällainen reaktio hoidosta tuli yllätyksenä. Muutenkin ruuna reagoi hoitoon voimakkaasti, ja oli sen jälkeen valmis päiväunille. Hieroja kertoi kireyksiä löytyneen hieman joka paikasta, varsinkin takaosasta, ja että voisi mennä viikko tai parikin ennen kuin hoidon hyödyt tuntee ratsastaessa. Hän suositteli varaamaan uuden hoitoajan kuukauden päähän, jotta hoito pääsisi vaikuttamaan syvemmälle ja sen tuoma apu olisi pitkäkestoisempaa.

Linkki videoon
Viime viikolla Jimpan oikeaan etujalkaan nousi yhtäkkiä vuohisesta polveen nestettä. Ulospäin jalka ei näyttänyt mitenkään erityisen paksulta, mutta tunnusteltaessa nesteen huomasi heti. Jimpalla on yleensä vain pienet vanhuuden nestepussit etujaloissa, joten ero normaaliin oli huomattava. Ratsastaessa Jimppa myös tuntui oudon jäykältä ravatessa, vaikkei se ontunutkaan missään vaiheessa. Olin aiemmalla viikolla ehtinyt jo varata ajan klinikalle takajalkojen kuvausta varten, joten päätin odotella siihen asti ja kylmätä jalkaa varmuuden vuoksi joka päivä.

Tänään meidän klinikka-aikamme sitten oli, ja hieman pelonsekaisin tuntein lähdin aamupäivästä ruunaa sinne viemään. Onneksi meillä toimii klinikka raviradan kupeessa, joten matkan sinne taittoi helposti jalan. Laitumella nokosilla ollut Jimppa lähti pahaa-aavistamattomana mukaan talutettavaksi, mutta pian sille valkeni, minne oltiin menossa. Klinikan ovista ei päästy yhteistuumin sisälle, vaan klinikalla työskentelevän harjoittelijan piti vähän kannustaa sitä takaa. En kyllä yhtään ihmettele, vaikkei ruuna suostunut astumaan suoraa sisälle, sillä sen verran epämiellyttävät muistot sille on varmasti klinikkareissuista jäänyt.



Ensitöikseen Jimppa ilmoitti tulostaan lantakasalla. Eläinlääkäri totesi parhaimmaksi antaa ponille rauhoittavaa, sillä se hermoili niin, ettei paikallaan seisomisesta tullut mitään. Minä sain toimia avustajana ja pidellä kasettia, kun harjoittelija otti röntgenkuvat molemmista takakintereistä sekä oikeasta etujalasta. Rauhoitteen vaikutuksen alla Jimppa seisoi rauhassa paikoillaan kuvauksesta välittämättä.

Tuomion koittaessa ehdin käydä läpi jo edeltävinä päivinä pohtimani kauhuskenaariot: jalasta on mennyt hankoside, siinä on vakava jännevamma, kavioluu on murtunut... kaikki mahdollisesta mahdottomaan, hyvä etten jo kysellyt sopivaa ampujaa valmiiksi. Diagnoosi tuli kaikesta huolimatta yllätyksenä: puikkoluu on vääntynyt, muttei kuitenkaan murtunut, ja luukalvo oli tulehtunut. Hoidoksi määrättiin kylmäystä mielellään kahdesti päivässä, alkuun pelkkiä käyntilenkkejä (pitkiäkin, liike tekee hyvää) ja viikon kuuri tulehduskipulääkettä. Viikon kahden päästä liikutukseen voi ottaa ravin takaisin mukaan, mutta laukkaa ja reippaampia lenkkejä ei tulla näkemään ennen kuin jalka on parantunut. Eläinlääkäri käski olla yhteyksissä, jos jalan turvotus ei ala parissa viikossa laskemaan, tai jos jotain muuta huolestuttavaa ilmaantuu.

Takajalat halusin kuvauttaa ihan vain kontrollin vuoksi, sillä Jimpalla on ollut ongelmana silloin tällöin takajalkojen pettäminen alta ravissa. Epäilimme sillä kinnerpatteja, mutta mitään huomautettavaa ei jaloista löytynyt liukunivelien lievien kinnerpattimuodostumien lisäksi. Etujalassakaan ei näkynyt merkkejä nivelrikosta, vaikka Jimpan raviuran huomioon ottaen se ei olisi ollenkaan yllättävää.

Uneliaana klinikkareissun jälkeen

Tulehduskipulääkkeeksi saimme Rheumocamin oraalisuspensiota, jonka Jimppa suostui ottamaan helposti suuhun ruiskulla, mutta rehuun sekoitettuna se ei mennyt läpi. Illalla Jimpan jalka tuntui jo paremmalta ja jänteen pystyi taas tuntemaan jalkaa kokeiltaessa, kun aiemmin se oli turvotuksen peittämä. Tällä mennään nyt eteenpäin ja katsellaan, miten jatkossa tulee käymään!

Illan lyhyt kävelymaasto ilman satulaa ja ensimmäistä kertaa ilman takkia tänä kesänä!

Tästä kesäni koostuu! Välissä on tosin käytävä töissäkin.

Kesä on täällä, vaikka vesisade ja tuuli ovatkin sivuuttaneet lämpimän aurinkoiset kesäpäivät, eikä lomasta ole tietoakaan vielä pariin kuukauteen. Nyt on hyvä aika miettiä ja suunnitella, mitä kesältä 2015 halutaan!

Meidän kesän tehtävälistamme sisältää:

□ Aurinkoisia kesäpäiviä
□ Mahdollisimman paljon laiduntamista
□ Kehittymistä sileällä
□ Matkatreeniä uusissa maastoissa
□ Kisat tai muu tapahtuma
□ Uittamisen yritystä (vesilammikkokin käy)
□ Rusketusrajat ratsastushanskoista
□ Käy kurssilla
□ Ratsastajan kunnonkohotusta
□ Valokuvausta
□ Intervalliharjoitusten aloittelua
□ Takapään voimistamista
□ Kesäisiä yhteiskuvia
□ Uusi temppu 

Ja kaikista tärkeimpänä:
□ Opettele tekemään kukkaseppele
□  Paljon yhdessäoloa ja hauskanpitoa!

Katsotaan, onko tehtävälista kesän päätyttyä saatu rastittua täyteen, vai jääkö jotain vielä ensi kesälle toteutettavaksi!

Muistoja menneiltä kesäpäiviltä

Sweet sixteen!

Tänään vietettiin Jimpan kuudennettatoista syntymäpäivää. Aurinkoinen maastolenkki ja paljon laukkaa, mikäs sen parempaa!


Jimppa rohkaisi mielensä maastolenkillä, kun kiersimme metsäreitin kautta ja ylitimme ensimmäistä kertaa solisevan ojan ylittävän vinon puusillan ratsain. Olemme aiemmin menneet sen yli taluttaen ja kerran ohjasajaen, mutta nyt Jimppa uskalsi astella sillan yli aivan itse, eikä se edes epäröinyt! Vähän piti tietenkin olla varuillaan ja käynti muuttui astetta reippaammaksi, mutta siitä huolimatta olin hyvin ylpeä vaarin rohkeudesta. Vesi lähes kaikessa muodossa on sille todella epäilyttävää varsinkin, jos se pitää jotain ääntä.

Ai mitennii en saa tulla lähemmäs?

Tänä vuonna Jimppa ei saanut synttärikakkua, mutta se sai nauttia laitumen antimista hyvässä säässä ja hyvässä seurassa tarhakaverinsa kanssa. Vielä ei ole ötökät kiusanneet ruunaa, mutta eiköhän niitäkin ala kohta olla liiaksi asti häiritsemässä. Kesää varten päätimme tällä kertaa kokeilla EcoKoivun paarmaöljyä (tiedote), jota on ainakin kehuttu toimivaksi. Toivottavasti se pitää kiusankappaleet loitolla!

Tämäkin ratsastuskerta vietettiin valvovan silmän alla Mintin tullessa taas paikkakunnalle pitämään valmennuksia. Paremmaksi havaittu 45 minuutin yksityisvalmennus odotti meitä iltapäivästä, ja kaikeksi onneksi meillä oli mahdollisuus ratsastaa maneesissa - ulkona tuli vettä kaatamalla, eikä tuulenpuuskat auttaneet asiaa ollenkaan.

Kuvat ja video valmennuksen loppupuolelta, jolloin seuraavat ratsukot olivat jo lämmittelemässä

Alkuun Mintti näytti minulle harjoituksen sopivan tuntuman löytämiseksi. Ohjat asetettiin yhteen käteen siten, että ensiksi molemmat kädet tuotiin sivuttain rinnakkain ja toinen käsi nostettiin toisen päälle, minkä jälkeen ohjat vaihdettiin alempaan käteen. Ohjaskäsi tuli pitää kiinni suunnilleen hevosen kaulan puolivälissä niin, että ohjat eivät olleet löysällä, ja hevosen pään liikettä myödättiin koko ajan. Jimppa otti tuntuman yllättävän hyvin vastaan siihen nähden, että olen aina ratsastanut sitä lähes olemattomalla tuntumalla, sillä löysemmällä ohjalla se on ollut rennompi ratsastaa.

Tästä siirryttiin takaisin kahdelle kädelle asettamaan volteille, ohjat tuntumalla. Tällä kertaa ei haitannut, vaikka ympyrä pieneni asetusta hakiessa, vaan tärkeintä oli, että hevonen tajusi, että ympyrällä kuului asettua sisälle eikä katsella ulos. Välillä Jimppa tuntui ymmärtävän tehtävän idean, mutta sitten seuraavalla hetkellä se alkoi taas vastustaa ja kesti hetken, ennen kuin se antoi periksi. Mintti neuvoi kohottamaan sisäkättä hieman ulkokättä korkeammalle ja houkuttelemaan Jimppaa asettumaan puristelemalla sisäkäden nyrkkiä. Oikeasta reaktiosta se sai palkaksi välittömän myötäyksen, ja tehtävää toistettiin molempiin suuntiin.

Myöhemmin voltteihin lisättiin myös takaosa, jolloin pehmeän asetuksen löytyessä lähdettiin väistättämään takaosaa ympyrän uralta ulos pohkeenväistön tapaan. Tämä aktivoi sisätakajalkaa, ja samanlaista harjoitusta olemme tehneet joskus aiemmin Mervin valmennuksessa laukannostoja edeltävänä tehtävänä.


Ravissa harjoittelimme kaarteissa kääntymistä niin, ettei Jimppa kaatuisi kääntyessä sisälle kuten ravihevoset yleensä tekevät. Tässä omalla painopisteellä oli suuri merkitys, ja Mintti havainnollisti sen käyttöä suurin piirtein näin: "Hevosen sisällä on kivimöykky, joka meidän pitää saada pidettyä koko ajan hevosen takajalkojen työntövoiman edessä." Videolla tuo ohje on myös kuultavana, mutta sateen ja kuulokkeiden takia siitä on hyvin vaikea saada näin jälkikäteen selvää.

Tässä meillä on vielä paljon treenaamista, sillä vaikka välillä käännökset onnistuivat hyvin tasapainossa ja asettuneena, välillä mentiin hirvimeiningillä sisälle kaatuillen ja ulos asettuen... pikkuhiljaa olen saanut painopisteestä ja sen siirtämisestä kiinni, minkä ainakin itse olen huomannut positiivisena muutoksena Jimppaa ratsastaessa. Sekin tajuaa paremmin, mitä siltä halutaan, kun ratsastaja osaa näyttää suunnan selkeämmin.


Mintti antoi kotiläksyksi harjoitella tunnin tehtäviä, ja etenkin alkuvalmennuksen tuntumaharjoitusta silloin, jos (ja kun) oikean tuntuman kanssa on epäselvyyttä. Näiden tehtävien avulla Jimpan ylälinja pyöristyy, ja kun se alkaa käyttämään takajalkojaan ja astumaan sisätakajalallaan oikein, myös laukannostot ja laukka muutenkin muuttuu helpommaksi ja paremmaksi.

Valmennuksen jälkeen karsinassa seisoi erittäin levollinen ratsu. Laitumella olo tekee Jimpasta aina hyvin raukean ja väsähtäneen, vaikka yöt se onkin tallissa. Nytkin se nuokkui karsinan ovella puoliunessa varusteita riisuessani, ja nautti silmin nähden vasemman lavan hieromisesta. Mukana ollut äitini näytti vielä lopuksi hierojan ohjeistaman venytyksen, missä hevosen päätä taivutettiin niin pitkälle taakse kuin vain sille oli mahdollista. Jimppa näytti itsekin osaavan homman, ja se taivutti päätään jo edeltä, ennen kuin äiti ehti sitä pyytää. Fiksu heppa!

Linkki videoon

Viime sunnuntaina osallistuin ensimmäistä kertaa Saanan pitämälle tunnille. Äitini on hänen opetuksessaan käynyt jo useamman kerran, ja tälläkin kerralla hän ratsasti ensimmäisen tunnin. Jimppa sai pitkästä aikaa kunnon sileän treenin, ja se olikin oman tuntini jälkeen jo aika väsynyt, mutta sitäkin tyytyväisempi.


Äidin kanssa poni pääsi vähän helpommalla harjoitusten ollessa suunnattu enemmän ratsastajalle kuin hevoselle. Meidän tunnillamme käsittelimme niitä iänikuisia ongelmia, taipumista ja aktiivisuutta, joten ruunakin joutui töihin.

Ensiksi korjasimme istuntaani, ja lyhensin jalustinhihnoja yhdellä reiällä tavallisesta pituudesta. Kesti hetken tottua lyhempiin jalustimiin, mutta videoita katsoessani eron jalkojen asentoon huomaa kyllä - jalat eivät heilu yhtä paljon, vaan pysyvät suhteellisen hyvin paikallaan. Saana ohjeisti nojaamaan enemmän taakse ja nostamaan kädet korkeammalle, kun yleensä olen pitänyt ne melko alhaalla. Viimeksi Mintin valmennuksessa sain ohjeeksi olla nojaamatta taakse, ja istuntaani muokattiin melko lailla erilaiseksi kuin tällä tunnilla.


Suurin osa tunnista työskenneltiin pääty-ympyrällä ravissa aktiivisuutta ja taipumista hakien. Samalla pyrittiin nostamaan ratsastajan ja hevosen paino pois etujaloilta, jolloin paino siirtyi enemmän takaosalle ja ruuna alkoi ottamaan takajalkojaan paremmin alleen. Käsien paikka vaikutti tähän yllättävän paljon, sillä korkeammalla olevat kädet auttoivat myös minua suuntaamaan painoni pois hevosen etuosalta, eikä Jimppa päässyt makaamaan etujaloilleen. Ravin aktiivisuus parani myös, kun etuosa keveni, ja pariin kertaan Jimppa vaihtoi laukallekin, vaikka reippaampi ravi olisi riittänyt. Se sai tästäkin reaktiosta palkinnon, sillä vaikka se vaihtoikin askellajia, se kuitenkin reagoi oikein eteenpäin pyytävään apuun.


Otimme tunnin alkupuolella molempiin suuntiin reipasta laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää, jotta Jimpan selkä pääsisi liikkumaan vapaasti. Vauhtia ei ollut kauhean paljon, vaikka poni olisi saanut mennä niin lujaa kuin huvittaa, mutta laukka pysyi yllättävän hyvin yllä etenkin oikeassa kierroksessa, joka on Jimpalle vaikeampi. Yleensä olemme pysytelleet ympyrällä, sillä suorilla laukka hajoaa herkästi, mutta nyt pääsimme molemmissa kierroksissa laukkaamaan pitkällä sivulla ilman ravirikkoja.

Ympyrällä työskennellessä ongelmaksi aiheutui ympyrän pieneneminen asetusta hakiessa. Sitä sai hyvin suurennettua siirtämällä painon ulos, jolloin Jimppa korjasi painon takaisin keskelle ja suurensi ympyrää. Toinen hyvä tapa pitää ympyrä sopivan kokoisena ja taivutella hevosta oli tehdä ympyrän kaarella pohkeenväistöä, joka onkin ollut jo jonkin aikaa yksi suosikkitehtävistäni.




Kuten kuvistakin huomaa, niin eivät ne kädet pysyneet korkeammalla koko aikaa, vaan jatkuvasti sai olla muistuttamassa, että tajuan nostaa niitä ylös. Myös paino kaatui hevosen mukana (tai toisin päin) sisälle ympyrällä, mikä taas aiheutti ympyrän pienenemisen. Kaikeksi onneksi tulevana sunnuntaina on taas Mintin valmennus, ja sovimme käyvämme uudemmankin kerran yhteisellä tunnilla Saanan opissa mahdollisimman pian, joten eiköhän myös ratsastajassa ala pikkuhiljaa kehitystä tapahtumaan. Niin ainakin toivon!

Linkki videoon