Viime sunnuntaina osallistuin ensimmäistä kertaa Saanan pitämälle tunnille. Äitini on hänen opetuksessaan käynyt jo useamman kerran, ja tälläkin kerralla hän ratsasti ensimmäisen tunnin. Jimppa sai pitkästä aikaa kunnon sileän treenin, ja se olikin oman tuntini jälkeen jo aika väsynyt, mutta sitäkin tyytyväisempi.

Äidin kanssa poni pääsi vähän helpommalla harjoitusten ollessa suunnattu enemmän ratsastajalle kuin hevoselle. Meidän tunnillamme käsittelimme niitä iänikuisia ongelmia, taipumista ja aktiivisuutta, joten ruunakin joutui töihin.

Ensiksi korjasimme istuntaani, ja lyhensin jalustinhihnoja yhdellä reiällä tavallisesta pituudesta. Kesti hetken tottua lyhempiin jalustimiin, mutta videoita katsoessani eron jalkojen asentoon huomaa kyllä - jalat eivät heilu yhtä paljon, vaan pysyvät suhteellisen hyvin paikallaan. Saana ohjeisti nojaamaan enemmän taakse ja nostamaan kädet korkeammalle, kun yleensä olen pitänyt ne melko alhaalla. Viimeksi Mintin valmennuksessa sain ohjeeksi olla nojaamatta taakse, ja istuntaani muokattiin melko lailla erilaiseksi kuin tällä tunnilla.


Suurin osa tunnista työskenneltiin pääty-ympyrällä ravissa aktiivisuutta ja taipumista hakien. Samalla pyrittiin nostamaan ratsastajan ja hevosen paino pois etujaloilta, jolloin paino siirtyi enemmän takaosalle ja ruuna alkoi ottamaan takajalkojaan paremmin alleen. Käsien paikka vaikutti tähän yllättävän paljon, sillä korkeammalla olevat kädet auttoivat myös minua suuntaamaan painoni pois hevosen etuosalta, eikä Jimppa päässyt makaamaan etujaloilleen. Ravin aktiivisuus parani myös, kun etuosa keveni, ja pariin kertaan Jimppa vaihtoi laukallekin, vaikka reippaampi ravi olisi riittänyt. Se sai tästäkin reaktiosta palkinnon, sillä vaikka se vaihtoikin askellajia, se kuitenkin reagoi oikein eteenpäin pyytävään apuun.


Otimme tunnin alkupuolella molempiin suuntiin reipasta laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää, jotta Jimpan selkä pääsisi liikkumaan vapaasti. Vauhtia ei ollut kauhean paljon, vaikka poni olisi saanut mennä niin lujaa kuin huvittaa, mutta laukka pysyi yllättävän hyvin yllä etenkin oikeassa kierroksessa, joka on Jimpalle vaikeampi. Yleensä olemme pysytelleet ympyrällä, sillä suorilla laukka hajoaa herkästi, mutta nyt pääsimme molemmissa kierroksissa laukkaamaan pitkällä sivulla ilman ravirikkoja.

Ympyrällä työskennellessä ongelmaksi aiheutui ympyrän pieneneminen asetusta hakiessa. Sitä sai hyvin suurennettua siirtämällä painon ulos, jolloin Jimppa korjasi painon takaisin keskelle ja suurensi ympyrää. Toinen hyvä tapa pitää ympyrä sopivan kokoisena ja taivutella hevosta oli tehdä ympyrän kaarella pohkeenväistöä, joka onkin ollut jo jonkin aikaa yksi suosikkitehtävistäni.




Kuten kuvistakin huomaa, niin eivät ne kädet pysyneet korkeammalla koko aikaa, vaan jatkuvasti sai olla muistuttamassa, että tajuan nostaa niitä ylös. Myös paino kaatui hevosen mukana (tai toisin päin) sisälle ympyrällä, mikä taas aiheutti ympyrän pienenemisen. Kaikeksi onneksi tulevana sunnuntaina on taas Mintin valmennus, ja sovimme käyvämme uudemmankin kerran yhteisellä tunnilla Saanan opissa mahdollisimman pian, joten eiköhän myös ratsastajassa ala pikkuhiljaa kehitystä tapahtumaan. Niin ainakin toivon!

Linkki videoon