Naapuritallilla järjestettiin päiväkurssi hevoshieronnasta. Opettajana kurssilla oli Tuula Lievonen, jonka toimialaan kuului hieronnan lisäksi muun muassa akupunktio ja luontaishoito.

Kurssi alkoi teoriaosuudella, joka kesti suunnilleen puoli kahteentoista saakka. Kävimme läpi muun muassa syitä hevosen lihasten kipeytymiseen ja miten sitä voi ehkäistä. Jos jotakuta kiinnostaa lukea kirjallisuutta aiheesta, niin Tuula esitteli meille Gillian Higginsin teoksen Kuinka hevonen toimii - visuaalinen opas hevosen anatomiaan. Muistiinpanoja kertyi kurssilta taas sen verran, että tämä(kin) postaus tulee olemaan pitkä, vaikka kuinka yrittäisin tiivistää!

Yksi suurimmista syistä, miksi hevosen lihakset kipeytyvät, on vartalonkannattajalihasten heikkous. Niihin kuuluvat vatsa-, reisi- ja sahalihakset. Heikkoudet näissä lihasryhmissä johtavat siihen, että hevonen kantaa ratsastajansa selkälihaksillaan, jolloin selkä kipeytyy.

Myös jatkuva samanlainen liike aiheuttaa lihasjumeja, ja vaihtelu liikkumisessa on tärkeää. Paljon maneesissa tai kentällä liikkuvalle hevoselle uittaminen, hankitreeni ja kavaletit tuovat vaihtelua tasaiseen alustaan ja voimistavat lihaksia, kun hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan. Myös epätasaisessa maastossa kulkeminen tarjoaa avun samaan ongelmaan.

Tuula korosti palauttelun tärkeyttä hevosen liikutuksessa, hänen mielestään harvat ymmärtävät tehdä tarpeeksi hyvät loppuverryttelyt. Kuten maalaisjärjelläkin pystyy päättelemään, hengästynyt hevonen ei ole palautunut suorituksestaan. Jos hevonen siis puhaltaa, tulee loppuverryttelyä vielä jatkaa. Tässä vaiheessa sainkin kuulla ohjeen, johon en ollut koskaan ennen törmännyt: palauttelu tulisi tehdä siinä askellajissa, missä suorituskin. Eli estehevosen palauttelu suoritetaan laukassa ja ravihevosen ravissa. Kun palauttelu tehdään samassa askellajissa rennosti, antaen hevosen venyttää itseään, maitohapot poistuvat tehokkaammin elimistöstä.

Maitohappojen poistumista voi tehostaa loppuverryttelyn lisäksi esimerkiksi syöttämällä yrttejä, sillä kun suurin osa maitohapoista on poistunut keuhkojen kautta, siirtyy maksa hoitamaan loput. Hyviä yrttejä maksan toiminnan tehostamiseen ovat muun muassa voikukan juuri, marjaohdake, siankärsämö ja pelto-ohdake. Palautumisen kannalta tärkeää on myös riittävä elektrolyyttien saanti, jota voi tehostaa lisäämällä veteen elektrolyyttivalmistetta tai pelkästään suolaa ja melassia, jotka yleensä riittävät täyttämään elektrolyyttien tarpeen. Tärkeimmät suolot palautumisen kannalta ovat natrium ja kalium.

Teoriaosuudessa käsiteltiin myös varusteita satulasta apuohjiin. Kävimme läpi rungollisen, joustorunkoisen ja rungottoman satulan hyviä ja huonoja puolia, joista tärkeimpänä esiin nousi se, että mitä olemattomampi runko, sitä huonompi tuki ratsastajalle, mutta sitä paremmin satula yleensä sopii hevoselle. Ratsastajan tasapainon on siis oltava hyvä rungottomassa, sillä muuten hän voi istunnallaan aiheuttaa hevoselle lihasjumeja. Rungollisen satulan kanssa ongelmaksi muodostui sopivuus, tai ennemminkin sopimattomuus, mikä oli monella muullakin kurssilaisella parhaillaan työn alla. Englantilaisen ja lännensatulan erona Tuula totesi sen, että siinä missä enkkusatulan paneelit ja sen mukana paino tulee suoraan selkälihaksille, lännensatulassa paino jakautuu koko selälle, mikä tekee siitä paremman vaihtoehdon hevosille, joilla ei selkälihaksia juuri ole.

Apuohjissa Tuulan linja oli selkeä: mitään remmejä ei kannata laittaa tavan vuoksi tai vain, koska muutkin käyttävät. Jos hevosen lihaksistolta vaaditaan apuohjilla jotain, mihin se ei ole valmis, syntyy ongelmia. Hevonen vääntää itsensä herkästi apuohjilla vääränlaiseen asentoon. Tuula ohjeisti katsomaan hevosen luonnollista liikkumista. Niskan korkein kohta hevosen ollessa peräänannossa on ensimmäisen ja toisen niskanikaman välillä. Lihas- ja etenkin selkäjumeihin vaikuttaa myös mahdolliset hammas- sekä jalkaongelmat. Tammoilla myös hormoniongelmat heijastuvat selkään.

Jimpan selän hierontaa

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme itse hierontaosuuteen. Ensiksi Tuula kertoi vähän perusasioita hieromisesta ja siitä, milloin sitä kannattaa tehdä ja milloin ei. Hevosen elimistö on ihmistä tehokkaampi, minkä takia hevosen hieroo läpi yleensä puolesta tunnista tuntiin, sillä hevosen lihakset lämpenevät nopeammin. Pelkkä kunnollinen harjaus saa hevosen lihakset lämpenemään, joten hevosen puunaaminen ennen ratsastusta on siksikin kannattavaa. Usein sanotaan, ettei kylmää lihasta saisi venyttää, mutta Tuula oikaisi asian sanomalla, että kylmässä lihaksessa venytys on tehokkaampaa, mutta se on myös vaarallisempaa, minkä takia itsenäinen venyttely kannattaa tehdä vain lämpimään lihakseen. Harvemmin ihmisen voimalla hevosen lihaksia saa revittyä, mutta tällaisiakin tarinoita on tullut hänellä vastaan.

Lihakset ovat yleensä kolmessa kerroksessa, joista syvimpään päästään käsiksi akupunktion avulla. Omatoiminen hierominen ylettyy yleensä vain ylimpään kerrokseen, joten sitä voi harrastaa useammin ja vaikka ennen ratsastustakin, kun taas kunnollisen hieronnan jälkeen ei tulisi liikuttaa raskaasti.

Kovin montaa tapausta ei ole, jolloin hierominen olisi kiellettyä. Kuitenkin jos hevonen on kuumeinen, sillä on todettu kasvaimia tai akuutti vamma, sillä on mustelmia tai turvotusta, ei hevosta pitäisi hieroa. Parantuvien revähdysten hierominen taas olisi suositeltavaa, jotta lihaksen arpikudoksesta tulisi joustavampaa, jolloin lihas ei jäisi niin jäykäksi parannuttuaan. Jos hevonen menee hieromalla vain huonommaksi, kyseessä voi olla murtuma. Joskus hieronnan vaikutus alkaa näkyä vasta vähän myöhemmin, joten seuraavan päivän huonontuminen ei välttämättä vielä viittaa mihinkään ongelmaan.

Hieronnan teorian jälkeen siirryttiinkin sitten käytännön osuuteen. Vaikka kurssi olikin naapuritallilla, Jimppa sai jäädä kotiin minun harjoitellessa hieromista lainaponin lihaksiston äärellä. Tuula näytti ensiksi mallihevosella, kuinka hän yleensä käy lihakset läpi. Hieronta aloitetaan kaulasta, jonka jälkeen lämmitellään selkä, muttei vielä hierota sitä sen syvemmältä. Selkä hierotaan siis periaatteessa kahteen kertaan, ensiksikevyesti lämmitellen, sitten myöhemmin kunnolla. Jos hevonen ei anna hieroa jotain tiettyä aluetta, sitä voi ensiksi lähestyä heijastuspisteiden kautta.

Hieroessa toinen käsi on rennosti hevosta vasten, toinen käsi päällä. Voima tulee kehosta, ei käsistä, minkä takia on tärkeää, että varsinkin selkää hieroessa hierojalla on tarpeeksi korkea alusta, jonka päältä yltää helposti hieromaan. Hieronta tapahtuu lähinnä kämmenen alueella, mitä laajempi pinta, sen parempi. Sormenpäillä, kyynärpäällä tai muulla sellaisella ei kannata hieroa, sillä paine tulee hyvin pistemäisesti yhteen kohtaan. Akupunktiopisteiden painelu on asia erikseen, silloin paine tulee sormesta.

Hieromassa kylkiluiden välejä. Ne ovat yleensä jumissa hevosilla, jotka käsrivät hengitystieongelmista.

Hevoset pitävät yleensä paljon jänteiden hieromisesta, ja ainakin harjoitusponillani tämä oli totta. Myös Jimppa rauhoittui seisomaan käytävällä, kun siirryin hieromaan etujalkaa. Jänteiden hieronta on kevyttä pyörittelyä, mikä tuntuu hevosesta mukavalta ja saa nesteet liikkeelle. Vaikka kehumisessa taputus ei olekaan se paras vaihtoehto, hieronnassa sitä kannattaa hyödyntää. Taputtelu voi rentouttaa tai aktivoida lihasta, riippuen siitä, missä vaiheessa sen tekee. Kyseessä ei ole mikään voimakas läimiminen, vaan ranteiden tulee olla rennot taputeltaessa. Kokeilemalla ensiksi itselleen tai toiselle ihmiselle oppii, millainen taputtelu tuntuu hyvältä ja millainen ei.

Tuula sanoi, että monet arkailevat oman hevosensa hierontaa, koska pelkäävät tekevänsä sille vain hallaa. Harva ei-ammattilainen kuitenkaan pystyy hieromaan niin rajusti, että siitä olisi hevoselle haittaa. Ylläpitävä hieronta auttaa pitämään hevosen lihakset paremmassa kunnossa hierontojen välillä, eikä siihen tarvita sen kummempaa koulutusta. Kunhan tietää perusasiat hieronnasta ja hevosen lihaksistosta, niin on vaikea mennä ihan pieleen!