Aina kaikki ei ole aurinkoa ja linnunpaistetta. Perjantaina oli kyllä aurinkoista ja pikkulinnutkin visersivät pensaissa, mutta siihen se sitten jäikin. Suunnitelmissa oli käydä rauhallinen maasto kärryillä, mutta toisin kävi... Jimppa on päässyt pari kertaa suomenhevosen seuraksi radalle ja saanut juosta kunnolla, joten nyt se on kärryt peräänsä saadessaan olettanut, että tälläkin kertaa mennään lujaa. Niinpä edellisen varsin vauhdikkaan ajokerran jälkeen vaihdoin hackamoret kuolaimiin siinä uskossa, että niillä menisi paremmin.

Linkki videoon
Ei mennyt. Maastossa en ottanut pitkää ravipätkää juurikaan sen takia, etten olisi toistanut viime kerran hallitsematonta ravurinravia. Lyhyillä pätkillä jarrut toimivat ihan hyvin, vaikka mikään höyhenenkevyt pyyntö ei riittänytkään. Kuolaimilla Jimppa kuitenkin vänkläsi suullaan koko ajan, jopa valjastuskatoksessa, vaikka mitään painetta suuhun ei tullut. Tiedä sitten, onko kyseessä joku raviaikojen trauma vai oliko jossain syvemmällä vielä haava, jota en ollut huomannut.

Kävimme lopuksi lentokentällä ottamassa muutaman ravipätkän, koska siinä Jimppa kuuntelee yleensä paremmin. Ruunalla oli todellakin intoa juosta, ja se lähti kuin Nato-ohjus heti kun sille antoi luvan ravata! Kuitenkin se hidasti yllättävän helposti, vaikka sen jälkeen se yrittikin karata jatkuvasti raville kipittämällä ei-niin-nelitahtista käyntiä. Meinasi itsellä kärsivällisyys loppua, kun koko matka piti jatkuvasti huomautella, että askellajina pysyy käynti ja vielä nelitahtinen sellainen.

Tällainen perjantai-illan rento ajolenkki meillä sitten oli. Kyllä tällaisella ravuriveteraanillakin riittää virtaa ja halua mennä! Jimpan pitäisi vain oppia ero minun ajolenkkieni ja Oikeiden Ajolenkkien välillä. Taitavat pelkät käyntikärryttelyt kutsua taas...

P.S. Keväisin karvanvaihdon aikaan on kiva käydä ajamassa!