Lujaa menee, mutta menkööt
Tavallista kuulumispostausta ei ole blogissa nähty vähään aikaan, joten eiköhän nyt ole sen aika. Kevät tekee tuloaan, mutta ennen mutakautta ehdimme vielä nauttia vähän aikaa hyvistä maastokeleistä! Siksipä olemmekin käyneet maastossa ahkerammin - kerrankin on sellaiset pohjat, että kelpaa mennä lujempaa! Jimppa on myös heittänyt talvitakit kaapin perälle ja ulkoillut ilman loimea joka päivä. Pikkupakkanenkaan ei haittaa, kun aurinko paistaa aamusta iltaan pilvettömältä taivaalta.
Kävimme eräs päivä maastossa niin, että poikaystävänikin päätti lähteä mukaan kameran kanssa. Suuntasimme metsäreitille, jolta löytyy täydellinen ylämäki mäkitreenille: ei liian jyrkkä, mutta silti riittävästi haastetta. Ja kivaa oli! Ensimmäisellä kerralla Jimpalla loppui puhti kesken, mutta sen jälkeen se otti oikein varman päälle ja pinkoi ylämäen niin lujaa, kuin pääsi. Parasta mäkilaukkailussa on kuitenkin se, että Jimppa ottaa aina oma-aloitteisesti käyntiin mäen huipulla, eikä minun tarvitse huolehtia jarrutusmatkoista.
Todistusaineistoa kertyi pikku videoksi asti:
Kesäkuukausille Jimpalla onkin jo suunnitelmat valmiina, sillä toukokuussa se lähtee koko kuukaudeksi valmentajallemme koulutukseen ja sen jälkeen se pääsee koko kesäksi laitumelle lomailemaan! Sitä ennen vietämme vielä nämä pari viikkoa keväästä nauttien ja yhdessä puuhaten, kuten ennenkin. Meillä menee siis hyvin, vaikken blogin puolelle ole tullut julkaissuksi kuulumisia vähään aikaan. Jos kuulumiset kiinnostavat, niin julkaisen arkisempaa materiaalia Facebook-sivuillamme useammin. :)
2 kommenttia
Kivalta kuulostaa ja kesä tekee tuloaan ja pääsee kesälaitumille
VastaaPoistaNäinpä! Kyllä se kesä sieltä tulee, vaikka ei aina uskoiskaan :D
Poista