youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä

Matkakisoissa v. 2016


Tässä maastoiluaiheisen postaussarjan osassa käsittelen melko yleistä ongelmaa - maastokammoa. Kuten estekammokin, maastoilun pelkääminen voi johtua esimerkiksi putoamisesta, mutta maastoon lähteminen voi pelottaa myös, vaikkei koskaan olisi maastossa käynytkään.

Maastokammo oli ongelma, jonka kanssa jouduin elämään melko pitkään. Minun tapauksessani pelko maastoilua kohtaan johtui hallinnan tunteen puutteesta, kun hevonen ei pysähtynytkään halutessani, minkä lisäksi onnistuin putoamaan maastossa parikin kertaa. Vaikkei putoamisissa minulle käynytkään mitään kipeitä lihaksia lukuun ottamatta, aloin maastoillessa odottamaan, milloin hevonen tekee täyskäännöksen ja katoaa altani tai pukittaa. Pian en uskaltanut ottaa ravia etenkään kotiin päin ja olin jatkuvasti jännittynyt yrittäessäni ennakoida mahdollisia sivuloikkia.

Jos kokemukseni kuulostaa tutulta, niin ehkä jo tämä helpottaa: nykyään haaveilen matkaratsastuksesta ja rakastan pitkiä maastolenkkejä laukkoineen päivineen! Paljon on toki muuttunut ajan saatossa, eikä pelkästään oman psyyken tsemppaaminen tai varusteiden tarkistaminen riitä - se on kokonaisuus muutoksia ja voi vaatia paljonkin aikaa. Maastoilu on kuitenkin niin mukavaa, virkistävää ja tehokasta liikuntaa, ettei sitä kannata jättää pois pelon vuoksi.

Tässä siis minun vinkkini maastokammon selättämiseen! Muistutan kuitenkin, että vaikka nämä vinkit auttoivatkin minut eroon maastopelostani, eivät ne välttämättä toimi juuri sinulle. Kannattaa kuitenkin kokeilla, ja tarpeen vaatiessa hyödyntää esimerkiksi terapiaa, jos pelko tuntuu olevan voittamaton - sitä se ei varmastikaan ole!


1. Varmista, että hevosella on kaikki kunnossa

Meidän tapauksessamme ilman tätä kohtaa ei maastokammo olisi hevillä lähtenyt. Epäsopivat varusteet voivat tehdä hevosesta säikyn, herkästi pukittavan tai hallitsemattoman. Usein käsistä lähtemistä yritetään korjata kovemmalla kuolaimella, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei norsujarru auta sen enempää kuin tavallinenkaan kuolain tai kuolaimeton. Ei myöskään kannata vähätellä satulan sopivuutta maastoillessa, sillä kipu ja epämukavuus eivät tee hevosesta turvallista maastoseuraa. Kannattaa siis tarkistaa niin varusteet kuin hevonenkin, sillä kivuton ja rento hevonen on maastokammoiselle välttämättömyys!


2. Maastoile maasta käsin

Kuka sanoo, että maastoilla voi vain ratsain? Kun reitit oppii tuntemaan rauhallisesti maasta käsin, on helpompi lähteä samalle lenkille myös selästä. Etenkin uudessa paikassa on hyvä aloittaa maastoon tutustuminen kävellen, jos maastoilu selästä jännittää. Näin et tartuta jännitystäsi hevoseen, eikä uusille reiteille synny mörkökohtia.





3. Maastoile taluttajan kanssa

Tästä oli meille ehkäpä eniten hyötyä! Alkuun maastoilimme aina niin, että äitini tuli jalan tai pyörällä mukana. Sen lisäksi, että saimme yhteistä äiti-tytär-aikaa, oli minulla turvallisempi mieli maastoilla, kun tiesin, että tippuessani joku olisi Jimppaa vastassa. Oman hyvinvointini sijasta pelkäsinkin enemmän sitä, että pudotessani Jimppa juoksisi auton alle tai muuten loukkaantuisi pakomatkallaan, sillä se ei ole koskaan ollut sellainen hevonen, joka jää seisomaan pudonneen ratsastajan viereen.


4. Maastoile vain käynnissä

Kenenkään ei ole pakko mennä käyntiä lujempaa, jos ei halua. Maastokammoisen voi olla helpompi aloittaa käyntilenkeistä ja kerätä hyviä kokemuksia ja varmuutta ennen nopeampia askellajeja. Muutenkin on hyvä edetä hitaasti ja lisätä ravi- tai laukkapätkiäkin sen verran, kun hyvältä tuntuu.


5. Hyödynnä rauhoittavaa kaveria

Sekä hevonen että ratsastaja voivat olla rennoin mielin, kun rauhallinen kaveri on tukena ja turvana. Muutenkin kaverin kanssa maastoilu voi auttaa viemään ajatukset pois jännittämisestä. Tämä toimii myös niin päin, että käyt maastossa mahdollisimman rauhallisella ja elämään tottuneella hevosella. Minun maastokammolleni teki hyvää käydä islanninhevosvaelluksella, vaikka ratsunani ei ollutkaan mikään pystyynkuollut nojatuoli!




6. Tarkista omat varusteet

Maastopelkoista voi pelottaa oman terveyden puolesta, jolloin voi tehdä hyvää harrastaa vähän varusteurheilua. Ehjä, tarpeeksi uusi kypärä on kaiken A ja O, mutta sen lisäksi maastoillessa voi käyttää esimerkiksi turvaliiviä. Minä käytän lähes aina turvaliiviä maastoon lähtiessä, paitsi lännensatulalla, koska liivi estää siinä liikkeeseen mukautumisen. Sen lisäksi tykkään vaihtaa jalustimiin varvaskopat, jotka ovat sekä mukavammat pitemmillä matkoilla kuin myös turvalliset, koska jalka ei voi jäädä jalustimeen jumiin.


7. Tule alas, kun pelottaa

Tästä voi toki olla montaa mieltä, mutta minulle on toiminut hyvin se, että tarvittaessa tulen mieluummin alas satulasta kuin jännityn selässä ja teen tilanteen vain pahemmaksi. Monesti hevonen ohittaisi tienviereen parkkeeratun auton tai koiran kanssa lenkkeilevän ihmisen ilman ylimääräistä tohelointia, mutta jos ratsastaja jännittyy jo valmiiksi möröt huomatessaan, voi hän tahtomattaan kertoa hevoselle, että jokin tässä pelottaa. Kun pelottavia juttuja on muutaman kerran ohitellut rauhassa maasta käsin, ei selässäkään tarvitse enää jännittyä!


8. Maastoile enemmän

Tämä on tuttu neuvo estepelkoiselle, ja usein rutiinin saaminen auttaakin, jos pelko ei ole niin suuri. Monet ratsastavat harvoin maastossa, vaikkeivät sitä kammoakaan, ja maastoilusta tulee helposti hevoselle rutiinista poikkeava asia. Kun maastoilun ottaa osaksi viikoittaista liikutusohjelmaa, hevonenkin tottuu käymään lenkeillä eikä turhaan tuijottele kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ihmisetkin pitävät rutiineista, joten on parempi pitää maastoilu säännöllisenä kuin joskus ja jouluna kokeilla, josko maastopelko olisi itsestään hävinnyt!


9. Maastoile oikeaan aikaan

Ennakointi on hevosten kanssa tärkeä turvallisuustekijä. Kun kammoksuin maastoilua, asuimme Jimpan kanssa alueella, jossa oli paljon ravihevosia sekä tiettyinä aikoina linnunmetsästystä. Pyrin välttämään kaikista ruuhkaisimpia aikoja maastossa, koska Jimppa hermostui takaa tai vastaan juoksevista ravureista välillä niin paljon, että jännitin niiden kohtaamista koko lenkin ajan. Pelon voittamisen kanssa koin hyväksi sen, että sain aikaiseksi onnistuneita maastolenkkejä, joten hyvä ajoitus auttoi onnistuneiden kokemusten kerryttämisessä. Ei siis kannata välttämättä lähteä maastoon, jos tietää, että juuri silloin siellä on esimerkiksi paljon metsästäjiä liikkeellä. Kun oma itsevarmuus on kasvanut ja hevonen on tarpeeksi maastovarma, ei enää tarvitse suunnitella lenkkiaikoja samalla tavalla etukäteen.



10. Huomaa, kuinka paljon hevosesi siitä pitää

Tämä ei ehkä ole listan hyödyllisin neuvo, mutta silti yksi iso osa oman maastokammoni voittamisessa. Jimppa rakastaa maastoilua, kuten minäkin nykyään. Sen huomaaminen, kuinka hevosen askel kevenee maastossa ja kotiin palattua ilme on kovin tyytyväinen, antoi sen viimeisen sysäyksen ottaa niskasta kiinni ja lähteä sinne maastoon, vaikka aluksi jännittikin! Jos hevosesi siis pitää maastoilusta, voi auttaa, että ajattelee tekevänsä tämän kaiken hevosen hyvinvoinnin vuoksi.


Kuten mikä tahansa muukin pelko, myös maastokammo vaatii aikaa ja töitä lieventyäkseen. Listan alkupään vinkit ovat mielestäni ne toimivimmat, mutta omalla kohdallani hyödynsin kyllä jokaista edes vähäsen. Löytyykö teiltä muita hyviä vinkkejä maastopelon selättämiseen? Olisi kiva kuulla, jos olette päässeet eroon maastokammosta, tai jos aiotte kokeilla näitä vinkkejä!


Postaussarjan aiemmin julkaistut osat:
Miksi maastoon?
Miten maastossa ratsastetaan?
Mitä varusteita maastoillessa tarvitaan?
Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?

Tämän postauksen aiheena on - kuten otsikosta voi päätellä - maastakäsittely! Pitkästä aikaa pääsimme työskentelemään maasta käsin Jimpan kanssa, ja voi että, kuinka mukavaa se olikaan! Jimppa oli motivoitunut yrittämään ja häiriötekijöistä huolimatta se keskittyi yllättävän hyvin minuun ja itse tehtäviin.

Tällä työskentelykerralla aloitimme erilaisen kohteen kanssa. Kohdetyöskentely eli target training on varmasti usealle jo tuttu käsite, ja Jimpankin kanssa olemme treenanneet kohdekepin koskettamista ja seuraamista. Lueskelin kohdetyöskentelystä kuitenkin vähän lisää ja tuumasin, että tällainen maakohde voisi olla kätevä taito opettaa kepin lisäksi. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi paikallaan pysymisessä, eri alustoille nousussa ja uusiin asioihin totuttamisessa - melkoisen yleishyödyllinen taito siis!

Ideana oli siis saada Jimppa tajuamaan, että sen kuului laittaa etujalkansa kohteen sisälle. Paremman kohteen puutteessa käytin Jimpalle hulavannetta, joka toki on kokonsa puolesta ihan hyvä tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi pieni matto tai pyyhe voisi olla vielä kätevämpi, kun sen saisi helpommin pidettyä eri alustoilla. Aluksi merkitsin hulavanteen kohteeksi, jolloin riitti, että Jimppa käy katsomassa sitä tai koskemassa siihen turvallaan. Otimme muutaman seuraustehtävän, ja Jimppa ymmärsi aika nopeasti, että hulavanteen luokse kannatti mennä.

Niin komea pappa!

Jalan asettaminen vanteen sisälle oli aluksi vähän häsläämistä, kun Jimppa luuli, että sen piti kuopia kohdetta. Ei kuitenkaan tarvittu kuin pari palkkausta siitä, kun jalka jäi maahan vanteen sisäpuolelle, kun Jimppa alkoi jo ymmärtämään homman jujun! Saimme yhden tai kaksikin oikein onnistunutta toistoa, jolloin Jimppa osasi laskea molemmat etujalkansa kohteen sisälle ilman ylimääräistä kuopimista. Siihen oli hyvä lopettaa uuden asian kanssa!

Lopuksi treenasimme espanjalaista käyntiä pitkästä aikaa, ja Jimppa tuntui oppineen tauon aikana ihan uskomattoman paljon! Saimme tehtyä jopa useamman askeleen toistoja, vaikkakin ensimmäisten askeleiden jälkeen jalka ei noussutkaan enää yhtä paljon. Yritys oli kuitenkin kova ja Jimppa selkeästi tiesi, että seuraavienkin askeleiden tuli olla temppuaskelia.

Missä muruseni on?
Pari kertaa Jimpalle tuli hätä, kun se kuuli kaverinsa hirnuvan tallista ruunan perään, ja se lähti luotani kentän portille tuijottelemaan kaukaisuuteen. Se tunne oli mahtava, kun hetken tuijoteltuaan Jimppa lopulta valitsi tulla takaisin luokseni ja jatkoi tehtävän suorittamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! On aina ihana huomata, että hevosestakin on mukavaa puuhailla ihmisen kanssa. 💛

Linkki videoon
Youtube liittyy läheisesti moneen blogiin, niin kuin tähänkin, joten ajattelin avata teille omia suosikkikanaviani - ehkä listalta löytyy uutta katseltavaa tai vanhoja tuttuja?

Katson melko paljon Youtube-videoita, niin hevosaiheisia kuin muitakin, mutta siitä huolimatta listalleni ei ole kertynyt kovin montaa hevosaiheista kanavaa. Eikö niitä sitten ole paljoa, vai enkö vain ole osannut etsiä? Ainakaan ei ollut vaikea valita, mitkä kanavat nostaisin tähän postaukseen esille!

Tässä kuitenkin ne (vähäiset) Youtube-kanavat, jotka minun listaltani löytyy:






Olivia Towers on kouluratsastaja, joka kilpailee kansainvälisellä tasolla ja valmentaa kouluratsastuksessa. Lisäksi hän puhuu positiivisen ajattelun ja itsevarmuuden vahvistamisen puolesta ratsastuksessa kehittymisen perustana. Kanavalle tulee useamman kerran viikossa vlogeja, mutta myös hyödyllisiä opetusvideoita eri aihepiireistä.

Tykästyin heti Olivian positiiviseen asenteeseen ja elämäntapaan, jotka näkyvät selkeästi etenkin vlogeissa. Hän osaa ottaa virheistä opikseen, eikä jää murehtimaan niitä sen enempää, ja kannustaa muitakin samaan. Opetusvideot ovat selkeitä ja eri tehtävistä havainnollistetaan niin onnistunut kuin epäonnistunutkin suoritus. Vaikka en itse olekaan mikään intohimoinen kouluratsastaja, saa näistä videoista paljon irti omaankin ratsasteluun!









Tätä kanavaa olen seurannut jo useamman vuoden. Hollantilaiset Eva Roemaat ja Jesse Drent muodostavat yhdessä hevostensa kanssa Nalanta-nimisen tiimin, joka järjestää niin performansseja, klinikoita kuin koulutuksiakin. Kaikki tapahtuu hevosystävällisesti, ja keskittyvätkin ihmisen ja hevosen väliseen yhteistyöhön sekä vapaaehtoisuuteen koulutuksessaan. Näistä videoista huokuu sujuva yhteistyö ja hevoslähtöisyys, eikä videoissa paljoa rautaa näy!








Yhdysvaltalainen Juliette julkaisee kanavallaan paljon tutoriaaleja eri tempuista ja taidoista, mutta myös treeni- ja esiintymisvideoita. Tämä on minulle vielä suhteellisen uusi kanava, mutta tykkään erityisesti selkeistä tutoriaaleista, joissa lähdetään ihan alusta. Kanavalla näkyy monipuolisesti erilaisia temppuja, libertyä, koulu- ja esteratsastusta varusteetta sekä vikellystä, joten sisältö ei ainakaan jää yksipuoliseksi!








Tyyli Kaukana -blogin kanavalle tulee silloin tällöin my day -videoita ja välillä muutakin hevosaiheista sisältöä. Tykkään erityisesti tallipäivävideoista, ne ovat niin hyväntuulisia ja Vuokko vaikuttaa niiden perusteella hyvin sydämelliseltä ja kiitolliselta ihmiseltä!








Tämä kanava on minulle vielä uusi tuttavuus, mutta se sopii mielestäni listalle jo hyvin. Mari Valosaaren vlogeista huokuu sellainen hevosrakkauden into ja ilo, ettei videoita katsoessa voi olla tulematta hyvälle tuulelle. On myös mukava nähdä enemmän ihan aikuistenkin vlogeja, kun ainakin vielä vloggaaminen tuntuu olevan suositumpaa nuorempien keskuudessa.



Ja lopuksi, viimeisenä muttei vähäisimpänä:






Valitsin tämän viimeiseksi lisänumeroksi, koska kanava ei ole ollut pitkiin aikoihin aktiivinen. Halusin kuitenkin vinkata tästä kanavasta, koska sen videot saavat minut aina hyvälle tuulelle ja innostumaan rennosta hauskanpidosta hevosten kanssa. Aina ei tarvitse ottaa kaikkea niin vakavissaan, vaan välillä on ihan hyväkin pitää hauskaa!


Kuten varmaan huomasitte, minun listani koostuu suurimmaksi osaksi ulkomaalaisista kanavista. Olisikin kiva kuulla, onko teillä suosikki- tai omia Youtube-kanavia? Linkkaa alle! Etenkin suomalaisia hevoskanavia olisi mukava seurata enemmänkin, kun nyt niitä on näin vähänlaisesti. Kannattaa myös tilata blogin oma kanava, jos ette ole sitä vielä tehneet!
Rapsutuksia, kiitos!

Lyhyt vastaus: aika hyvin! Tarkkaavaisimmat lukijat varmaan tietävätkin, etten ole näiden vuosien aikana kovin montaa kertaa ratsastanut Jimpalla ilman satulaa. Vielä harvemmin olen mennyt käyntiä kovempaa. Syynä on se, että Jimpalla on melkoisen iso ravi etenkin, jos se menee yhtään mummohölkkää aktiivisemmin. Sen lisäksi se ei tykkää yhtään, jos selässä ei osaa istua tarrautumatta kiinni koko kropalla, eli se pysähtyy heti, jos alan valua kylkeä pitkin alas tai alan puristamaan tasapainon heilahtaessa.

Pääsin vihdoin kokeilemaan ratsastushuopaa uudemman kerran, kun sain lainata sitä tallinomistajalta. Joskus pari-kolme vuotta sitten testasin lampaankarvasatulaa ensimmäistä kertaa, mutta silloin se ei oikein toiminut. Nyt minusta kuitenkin tuntui, että sille täytyi antaa uusi mahdollisuus!

Jimpan koulusatula on jäänyt sille vähän leveäksi, mutta sen saa korjattua romaanilla sopivaksi, kunnes se (toivottavasti) on taas yksistään hyvä. En vain muistanut pakata omaa romaaniamme mukaan kesäksi, minkä takia en halunnutkaan nyt käyttää satulaa. Vaikken mitään syytä karvasatulan testaamiselle tarvitsekaan, on tässä ainakin hyvä sellainen!


Ensimmäisenä kokeilin ratsastushuopaa tietenkin maastossa. Mikä olisikaan parempi vaihtoehto, kuin lähteä upouusiin maastoihin ilman satulaa, melkein kahden kuukauden ratsastustauon jälkeen, kun hevonenkin on ollut vain laitumella useamman viikon? No ei mikään! Jimpan kanssa maastoilu ei yleensä ole ollut ongelma, vaikka takana olisi useampikin vapaapäivä. Karvasatulaan laitoin kuitenkin jalustimet ihan vain jos ruuna olisikin vauhdikkaammalla päällä, vaikka tarkoituksena olikin vain kävellä. Huomasin kyllä heti alkuun, että jalustimet olivat aivan liian pitkät, vaikka niitä kieputeltiin pariinkin otteeseen lyhyemmäksi. Niistä ei siis ollut juurikaan apua, vaan ne roikkuivat juuri ja juuri päkiöideni ulottuvissa. Eipä ainakaan olisi voinut vahingossakaan keventää!

Tällä kertaa lisäjännitystä tilanteeseen toi se, että Jimpan tyttöystävälle iski hätä heti, kun lähdimme kauemmaksi. Ruuna ei oikein tiennyt, mitä tehdä, kun kaveri juoksi laitumen toisesta päästä toiseen huutaen, mutta kun pyysin sitä eteen, se lopetti jahkailun. Kun pääsimme kaverin näkymättömiin, Jimpan vauhti rauhoittui vähäsen - mutta vain vähäsen, sillä samaan aikaan lähipellolla naapuri käynnisteli pienlentokonettaan. Yleensä maastoilen hackamoreilla, mutta koska en pakannut niitäkään mukaani kesälaitumelle, testiin pääsi ensimmäistä kertaa sidepullit. Vaikka Jimppaa selkeästi hermostutti ihmeellinen ääntely tuntemattomassa paikassa, se ei hetkeäkään tuntunut siltä, etteikö se pysyisi hanskassa näillä kuolaimettomilla. Toki emme menneet käyntiä kovempaa vielä tällä kertaa, mutta en usko muidenkaan askellajien tuottavat sen suurempia ongelmia.

Tämä maastolenkki oli hyvin lyhyt, sillä kumpikaan meistä ei kestänyt olla paarmojen kiusattavina yhtään ylimääräistä hetkeä. Tumma hevonen toimii oikein hyvänä houkuttimena noille häiriköille, eikä mikään myrkky tunnu karkottavan niitä pientä hetkeä pidemmäksi aikaa...

Mäki ei kyllä ollut yhtä jyrkkä kuin ratsastaja antaa ymmärtää..

Maastoilu siis onnistui ihan hyvin karvasatulallakin, vaikka vielä ei päästy testaamaan sitä tositoimissa. Uskoisin kuitenkin, että Jimpan oma satula on meille maastoon parempi vaihtoehto, jotta ravissa pääsee paremmin keventämään ja muutenkin pitämään istunnan mahdollisimman kevyenä pitemmillä matkoilla. Uskoisin lampaankarvan olevan ihanan lämmin talvipakkasilla, joten sellaisiin maastoihin se olisi varmasti omiaan!

Sileällä odotukseni olivat korkeammalla. Tällä kertaa en laittanut jalustimia, koska tällaisen ratsastushuovan kanssa niitä ei kannattaisi käyttää ollenkaan, ettei selkärangan kohdalle muodostu ikävää painepistettä esimerkiksi keventäessä. Aloitin ensiksi käynnissä tunnustellen satulaa sekä Jimppaa, mutta melko pian siirryimme raviin. Ensimmäisellä yrittämällä ravi ei oikein lähtenyt toimimaan, mutta kun ymmärsin avata lonkkiani enemmän ja siirtää painoani paremmin istuinluille, sain Jimpan jatkamaan ravia ja itseni pidettyä jotenkuten paikoillani.



Taas kerran paarmat olivat kimpussamme jatkuvasti, joten tämäkin ratsastus oli lyhyt. Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon helpompaa ilman satulaa oli mennä tällaisen ratsastushuovan kanssa. Yleensä jo ensimmäisten raviaskeleiden jälkeen on tuntunut siltä, ettei perse kestä enää istua ollenkaan! Nyt tuntui, kuin olisi istuskellut mukavalla pilvenhattaralla - vaikka ei se ravi mitään pehmoista tätilyllerrystä vieläkään ollut. 😅

Sileän treenissä ratsastushuopa toimi siis oikein mainiosti, ja uskonkin käyttäväni sitä vielä uudestaankin. Mieli tekisi hankkia jo oma karvasatula tai muu ratsastushuopa, vaikka yhtään lisää varusteita me emme todellakaan kaipaisi... Mutta pitäähän sitä olla vaihtoehtoja, eikö?


Linkki videoon
Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ▼  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ▼  heinäkuuta (4)
      • Miten päästä eroon maastokammosta?
      • Kohdetyöskentelyä, espanjalaista käyntiä ja valinn...
      • 5 + 1 parhaimmat hevosaiheiset Youtube-kanavat
      • Miten onnistuu maastoilu ja sileällä ratsastus rat...
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates