Eka jumpataan, sitten tankataan

Maaliskuussa keskityimme perustavanlaatuisiin jumppaliikkeisiin Project Happy Athleten opastuksella. Tehtäväkokonaisuus koostui kolmesta eri liikkeestä, joita lähdimme harjoittelemaan yksi kerrallaan. Tässä kuussa treenit eivät lähteneet liikkeelle kovin sutjakkaasti, mikä oli osasyynä sille, etten julkaissut alkukuussa harjoituksista postausta. Koimme myös hankaluuksia entisten taitojen ja uusien oppien yhteensovittamisessa.

Harjoitus #1: Rintakehän kohotus

Tästä harjoitteesta olin hyvin innoissani, sillä olin jo jonkin aikaa miettinyt, millä tavalla voisin alkaa maasta käsin aktivoimaan Jimpan vatsa- ja selkälihaksia sekä parantamaan ryhtiä. Alkuun en päässyt edes koskemaan Jimpan etuosaan, kun se jo peruutti tottelevaisesti kauemmas. Olemme aiemmin harjoitelleet peruutusta niin, että Jimppa peruuttaa ilman, että siihen tarvitsee koskea. Tässä tehtävässä se siis koitui pieneksi haasteeksi, mutta tarkalla palkitsemisella sain rakennettua eron näiden harjoitusten välille. Pääsin siis treenaamaan myös omaa toimintaani, kun jouduin tehostamaan ajoituksen tarkkuutta tässä harjoituksessa! Ajoitus onkin yksi yleisimmistä kouluttajan ongelmista, ja välillä olen yhä liian hidas ajoitukseni kanssa, joten tällainen haaste teki vain hyvää omillekin taidoilleni.

Pääsimme kuukaudessa tämän harjoituksen kanssa ihan hyvälle mallille. Jimppa siirtää painoaan taakse ja kohottaa kevyesti rintakehäänsä pienestä kosketuksesta. Rintakehä ja säkä voisivat nousta vielä paljon paremminkin. Uskon liikkeen kehittyvän parempaan suuntaan treenien jatkuessa.

Harjoitus #2: Peruutus

Kuten ensimmäisestä harjoituksesta varmasti huomasi, peruutus oli meille jo tuttu tehtävä. Ongelmana siinä oli usein se, että Jimppa lähti helposti peruuttamaan vinoon. Tämän harjoituksen aloitus kävi helposti, eikä Jimppa onneksi sekoittanut sitä rintakehän kohotukseen. Tarkoituksena oli saada hevonen peruuttamaan kevyestä pyynnöstä päätä laskien, mutta me emme päässeet vielä ihan tavoiteltuun lopputulokseen. Mielestäni Jimppa peruuttaa kyllä rennosti, mutta pää ei pysy alhaalla. Olemme siis vielä vaiheessa, jossa pyydän Jimppaa laskemaan päätään, mutta peruuttaessa se nousee takaisin ylös. Treenit jatkukoon tämänkin harjoituksen osalta!

Harjoitus #3: Liikkeelle lähtö

Viimeinen harjoitus oli meille kaikkein vaikein! Tätä tehtävää olemme treenanneet vain pari kertaa, joten siltä ei voikaan vielä odottaa paljoa, mutta silti. Alusta alkaen tämä harjoitus on tuottanut ongelmia. Jo alkukuusta epäilin, että Jimppa saattaisi sekoittaa liikkeelle lähdön merkin pohkeenväistön merkkiin. Ongelmia tuottivat siis taas aiemmat taidot. Yllätyksekseni pohkeenväistö ei ollutkaan se ensimmäinen vastaus, jonka Jimpalta sain, vaan ruuna lähti eteenpäin espanjalaista käyntiä.

Alkuun liikkeelle lähtö tapahtuikin siis espanjalaisittain, enkä juurikaan päässyt palkkaamaan onnistuneista toistoista. Sitten tajusin kokeilla kovemmalla paineella, jolloin Jimppa lähtikin liikkeelle normaalisti. Sain useamman onnistuneen toiston tavallisesta liikkeelle lähdöstä ja voitonriemuisena ajattelin, että nyt se sen tajusi! Seuraavalla kerralla mukaan tulikin sitten se pohkeenväistö, niin kuin olin aluksi odottanutkin. Viimeisimmät treenit menivät siinä, että Jimppa joko lähti liikkeelle väistäen tai espanjalaisessa käynnissä - tavallinen käynti ei ollut vaihtoehto. Ensiksi ajattelin Jimpan olevan liian innoissaan, mutta kun useatkaan tauot eivät näyttäneet nollaavan tilannetta ollenkaan, päätin jättää treenit sikseen.


Kelien jojoillessa talven ja kevään välillä ei liikutuspohjia voi kehua. Jimppa on siis joutunut paljon vain olemaan. Epäilenkin, että haasteet viime viikkojen treeneissä johtuvat tästä liikkumattomuudesta, kun olemme vain työskennelleet maasta käsin tarhassa. Nyt vaikuttaisi siltä, että kevät on vihdoin saapunut tännekin, joten toivottavasti pääsisimme liikkumaan vähän enemmän! Ehkä se rauhoittaisi myös vanhaa herraa, ja sitten treenitkin sujuisivat paremmin.

Ensi kuussa jatkamme näiden asioiden parissa. Katsotaan sitten, josko olisimme päässeet eteenpäin (kirjaimellisesti)!

Tällä treenikerralla Jimppa oli ylivireä, minkä takia vaatimustason piti olla matalalla

Stressaako? Se ei välttämättä ole huono juttu.

Olemme ylittäneet itsemme jälleen! Kävin muutamia viikkoja sitten ensimmäistä kertaa "maastossa" (lue: tallin läheisillä autoteillä) ilman suitsia, ja siitä innostuneena aloin haaveilemaan oikeasta maastoilusta kaulanarulla. Vähän yli viikko sitten huomasin, että läheiseltä tieltä pääsee metsäreitille, jota ei aiemmin ole siellä ollut! Niinpä suuntasimme viime sunnuntaiaamuna uudelle reitille kaulanarun voimin.


Ja olihan meillä mukavaa! Lyhyydestään huolimatta maastoreissu oli ensimmäinen oikea maastomme ilman suitsia, mihin kuului vieläpä laukkapätkä! Jimppa lähtikin melko lujaa, kun annoin sille luvan nostaa laukan mukavan mittaisen ylämäen edessä. Jarrutusmatka oli vähän pidempi kuin tavallisesti, mutta ruuna hidasti käyntiin mäen päällä hienosti. Itse olen sellainen pelkuri, etten olisi uskaltanut ajatellakaan hurjastelevani tällä tavalla Jimpan kanssa koskaan!

Nyt ensimmäisen onnistuneen maistiaisen jälkeen uskallan kuitenkin haaveilla, että vielä joku päivä voisimme käydä pitkälläkin maastolenkillä ilman suitsia. Ennen pitkälle lenkille lähtemistä minun tulee kuitenkin rakentaa itselleni turvalliselta tuntuva pohja kaulanarumaastoilulle, joten pysyttelemme vielä näillä lyhyemmillä hyvän mielen reiteillä ja lisäämme palasia pikkuhiljaa.