youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä



Jimppa on nyt ollut miltei kuukauden yötä päivää laitumella. Laidunelämä on tehnyt siitä leppoisan vanhan herran, joka on selvästi elämäänsä tyytyväinen. Sen kaverina on herttainen lämminveritamma, jonka kanssa ruuna tuli heti hyvin juttuun. Ei siis ihme, että molemmat ovat kiintyneet toisiinsa niin kovasti, ettei elämä erillään tunnu kivalta.

Jokaisen muuton yhteydessä Jimppa on aina ollut alkuun herkästi stressaava ja huolestuva, jos muut hevoset ovat joutuneet pois sen näkyvistä. Tästä vaiheesta on kuitenkin päästy yli nopeasti, kun vain arki on lähtenyt rullaamaan. Nyt paluu arkeen on kuitenkin myöhästynyt muun muassa ulkomaanmatkani takia, ja vasta tällä viikolla lähdimme ensimmäistä kertaa oikeasti pois laitumelta.

Kävimme kahden muun ratsukon kanssa pienellä maastolenkillä opettelemassa uusille reiteille. Alku oli Jimpalle vaikea, koska sen tyttöystävä ei lähtenyt mukaan. Varustaessa se huuteli ulos huolestuneesti, eikä edes heinä oikein maittanut. Tammakaverikin huusi ja ramppasi laitumen reunaa edestakaisin tallille päin tuijottaen. Kun lähdimme ratsastamaan, huutelu loppui, mutta alkumatkasta sillä oli kova kiire mihin vain. Lopulta, kun käännyimme hiljaiselle tielle, Jimppakin rauhoittui ja pystyimme molemmat nauttimaan uusista maisemista. Oli ihana vain antaa pitkät ohjat ja kevennellä rennossa ravissa muiden mukana. Maasto meni todella hyvin siihen nähden, että se oli ensimmäinen ratsastuskerta uudella tallilla, ensimmäinen liikutuskerta useampaan viikkoon ylipäänsäkään ja vieläpä ensimmäinen kerta useampaan vuoteen, kun olimme maastossa toisen hevosen kanssa!




Maastolenkistä viisastuneena ajattelin, että otanpa tamman sisälle siksi aikaa, kun käyn Jimpan kanssa pyörähtämässä kentällä. Alku sujui mukavasti, kun molemmat söivät laiskasti heinää karsinoissaan. Varustin Jimpan, ja lähdimme ulos. Jimppa ei ollut millänsäkään, kunnes kaverille tuli ikävä ja se hirnui ruunan perään. Sen jälkeen hirnumisesta ei tullut loppua, kun molemmat vastasivat toisilleen. Väliin mahtui kyllä hiljaisiakin hetkiä, jolloin sain Jimpan taas keskittymään kunnolla ratsastukseen. En ratsastanut kauaa, koska halusin vain kokeilla uutta semikapsonia, jonka olin Jimpalle tilannut, minkä lisäksi Jimpalla oli ollut nestettä oikeassa etujalassa. Liikutuksen aikana se oli onneksi sulanut pois, mutta kylmäsin jalkaa lopuksi hetken aikaa vedellä siitä huolimatta. Itse ratsastus meni siis hyvin vaihtelevasti, sillä ikävöidessään Jimppa oli täysin kuuro avuille, mutta taas keskittyessään se kuunteli ihan hyvin.

En tiedä, onko Jimppa yhtä stressaantunut aina silloin, kun tamma lähtee lenkille, mutta ainakin näin päin molemmat ovat hyvin huolissaan. Sekään ei auta, että vieressä on toisella laitumella kavereita kosketusetäisyydellä, ja vähän kauempana vielä lisää näköyhteyden päässä... Tuntuu hankalalta lähteä siedättämään eroahdistusta pois, kun toinenkin osapuoli aina hermostuu. Ehkä seuraavalla kerralla kaveri pitäisi laittaa kentän viereiseen sairastarhaan siksi aikaa, kun käymme kentällä? Tai vain antaa molempien hermoilla ja toivoa, että se helpottaa?

Onko teillä vinkkejä tähän laidunromanssin aiheuttamaan eroahdistukseen?

Kaksikymmentä vuotta sitten 8. kesäkuuta syntyi mustanruunikko ori. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, tuo oripoika on muuttunut ajan saatossa ruunaksi ja mustanruskea karva saanut joukkoonsa harmaita haituvia.

On niin vaikea uskoa, että minun Jimppani on jo 20-vuotias! Tuo kiiltäväkarvainen, utelias, ehkä vähän turhankin pyöreä ruuna on jo ihka oikea seniori. 


Tämä vuosi on myös meidän kymmenes vuotemme yhteisellä matkallamme. Paljon on muuttunut siitä, kun 15-vuotias Inka sai 10-vuotiaan Jimpan ensihevosekseen. Matka ei ole aina ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta koskaan ei ole ollut hetkeä, jolloin tätä ystävyyttä olisin katunut. 

Toivon Jimpalle vielä useita tulevia vuosia ja yritän kaikkeni, että ne olisivat mahdollisimman mahtavia!

Hyvää syntymäpäivää, Jimppa! 💙




Vaikka toukokuu yllätti (taas) lumisateella, on silti aika siirtää ajatukset kohti lähenevää kesää. Viime kesän helteitä kauhulla muistaen toivon, että tänä kesänä pääsisimme vähän vähemmällä - sellainen parinkymmenen plusasteen lämpötila olisi ihan riittävä! Samalla voisi toivoa myös hyviä heinäsatoja, vähäistä ötökkämäärää ja minimaalista laidunlihomista.

Monessa blogissa näkyy näin kesän kynnyksellä tehtävälistoja kesää varten, joten meidänkin täytyi ottaa osaa omalla listallamme. Tässä siis meidän kesän tehtävälistamme eli summer bucket list!

1. Kesälaitumelle pääseminen

2. Uittaminen (tai ainakin sen yrittäminen)

3. Pese Jimppa

4. Käy juhannusmaastossa

5. Eväsretkelle ratsain tai ajaen

6. Käy valmennuksessa/tunnilla

7. Opeta uusi temppu Jimpalle




8. Opeta uusi temppu rotille

9. Käy konsertissa/festareilla

10. Pese kaikki Jimpan varusteet

11. Maastoile uudella reitillä

12. Käy ulkomailla

13. Älä saa auringonpistosta!

14. Videoi kesän tehtävälistan suoritukset yhdeksi kesäiseksi kokonaisuudeksi


Miesten mindfulness-hetki
Meidän kesämme tulee toivottavasti olemaan tasapainoinen sekoitus tapahtumantäyteistä ja rentouttavaa aikaa. Mitä te odotatte tulevalta kesältä?


P.S. Säälikää tuota sinistä ilmapalloa, joka ei kestänyt kuvausstressiä. Rest in peace.

Takatalvi, huonot pohjat sekä tallin ulkopuolisen elämän kiireet ovat nakertaneet ratsastusmotivaatiotani kovasti jo useamman viikon. Nyt viikkoon tai kahteen en ole oikein halunnut edes ratsastaa, vaikka pariin otteeseen olenkin kiivennyt selkään - ja sitten turhautunut, epäonnistunut tai muuten vain ollut enemmän tai vähemmän tyytymätön.

Kun jo ennen tallille lähtöä ajatus ratsastamisesta ahdistaa, ei varmaankaan tule yllätyksenä, että myös hevonen kokee ratsastuksen inhottavaksi. Jimppa onkin ollut huonohko ratsastaa, vähän tahmea mutta silti yritteliäs. Minun ideani eivät kuitenkaan aina kelpaa, vaan esimerkiksi neliön terävien kulmien ratsastamisen sijaan ruuna halusi tehdä pohkeenväistöä kulmista ulos. Pohkeenväistöstä on tullut sen lempitehtävä, joten toivoa on, että pääsisimme vuoden alussa asettamaani raviväistö-tavoitteeseen!

Viime syksynä kaaduimme maastossa, ja olin useamman viikon puolikuntoinen. Sen jälkeen jokainen pienikin kompurointi ratsain on saanut minut niin jännittyneeksi, etten muuta ole voinut ajatellakaan. Olen yrittänyt saada itseni rentoutumaan ja päästämään jännityksestä irti, koska jos istun selässä kuin rautakanki sekä istunnalla että ohjalla pidättäen, ei se ainakaan helpota Jimpan menoa. Tiedän, että tästä yli pääseminen tulee ottamaan oman aikansa, joten yritän olla itselleni armollinen.

Viimeksi harjoittelimme selästä peruutuksesta liikkeelle lähtöä, mikä onnistui mielestäni ihan hyvin. Jimppa herkistyi avuille mukavasti, vaikka kumpikaan tehtävän osista (peruutus tai liikkeelle lähtö) eivät ole meille helppoja. Ratsastuksesta jäi silti jostain syystä vähän masentava fiilis.


Mitä sitten aion tehdä motivaatiopulalle? Olen ennenkin potenut motivaatiopulaa ratsastukseen, ja silloin tilanteen on pelastanut vanha kunnon tauko. Oman hevosen kanssa ratsastustauot eivät ole yhtä vaarallisia kuin ratsastuskouluoppilaana, jolloin tauon aikana hevosharrastus saattaa päättyä kokonaan. Oma hevonen sitoo tallielämään niin tiukasti, ettei ratsastamattomuus näy missään. Varusteet saattavat vähän pölyttyä, varsinkin jos on yhtä laiska niitä huoltamaan kuin allekirjoittanut...

Aion siis pitää määrittämättömän mittaisen ratsastustauon. Se ei vaikuta meidän elämäämme paljoakaan, sillä suurin osa Jimpan liikutuksista tapahtuu muutenkin maasta käsin (ja joskus kärryiltä). Maastossa saatamme käydä ratsainkin, mutta ratsastustreenit saavat nyt odottaa oikeaa hetkeä. Saa nähdä, olenko selässä jo seuraavalla viikolla vai kaipaako motivaationi kunnon lomaa!

Podetko sinä joskus motivaation puutetta? Miten saat sen korjattua?
Hyviä uutisia videoiden ystäville! Olen pikkuhiljaa herätellyt henkiin blogin Youtube-kanavaa, ja pyrkinyt julkaisemaan videoita lähes viikoittain. Tässä kaksi muutaman viikon sisään tullutta tallivlogia! Ensimmäinen vlogi on maaliskuulta, kun Jimppa kävi hammaslääkärissä (tai itse asiassa hammaslääkäri kävi Jimpan luona). Toisessa pääset mukaan sunnuntaiaamun kärryajelulle ihanassa kevätsäässä.



En itse pidä pelkkien videoiden julkaisemisesta täällä blogin puolella, vaan tykkään käyttää videoita osana blogipostausta. Sen takia tällaiset vlogit ja muut itsenäiset videot jäävät helposti blogin ulkopuolelle. Osa saattaa kuitenkin seurata meitä vain blogin puolella, joten itsenäisetkin videot on hyvä välillä nostaa esiin tännekin. Tällä viikolla suunnitelmana on julkaista viime viikonlopulta pitempi videopostaus, kun kävin pyörähtämässä Tampereella hevosmessujen merkeissä. Jos siis tykkäät videoista ja haluat nähdä ne heti etkä kohta, kannattaa blogin kanava laittaa tilaukseen!
Eka jumpataan, sitten tankataan

Maaliskuussa keskityimme perustavanlaatuisiin jumppaliikkeisiin Project Happy Athleten opastuksella. Tehtäväkokonaisuus koostui kolmesta eri liikkeestä, joita lähdimme harjoittelemaan yksi kerrallaan. Tässä kuussa treenit eivät lähteneet liikkeelle kovin sutjakkaasti, mikä oli osasyynä sille, etten julkaissut alkukuussa harjoituksista postausta. Koimme myös hankaluuksia entisten taitojen ja uusien oppien yhteensovittamisessa.

Harjoitus #1: Rintakehän kohotus

Tästä harjoitteesta olin hyvin innoissani, sillä olin jo jonkin aikaa miettinyt, millä tavalla voisin alkaa maasta käsin aktivoimaan Jimpan vatsa- ja selkälihaksia sekä parantamaan ryhtiä. Alkuun en päässyt edes koskemaan Jimpan etuosaan, kun se jo peruutti tottelevaisesti kauemmas. Olemme aiemmin harjoitelleet peruutusta niin, että Jimppa peruuttaa ilman, että siihen tarvitsee koskea. Tässä tehtävässä se siis koitui pieneksi haasteeksi, mutta tarkalla palkitsemisella sain rakennettua eron näiden harjoitusten välille. Pääsin siis treenaamaan myös omaa toimintaani, kun jouduin tehostamaan ajoituksen tarkkuutta tässä harjoituksessa! Ajoitus onkin yksi yleisimmistä kouluttajan ongelmista, ja välillä olen yhä liian hidas ajoitukseni kanssa, joten tällainen haaste teki vain hyvää omillekin taidoilleni.

Pääsimme kuukaudessa tämän harjoituksen kanssa ihan hyvälle mallille. Jimppa siirtää painoaan taakse ja kohottaa kevyesti rintakehäänsä pienestä kosketuksesta. Rintakehä ja säkä voisivat nousta vielä paljon paremminkin. Uskon liikkeen kehittyvän parempaan suuntaan treenien jatkuessa.

Harjoitus #2: Peruutus

Kuten ensimmäisestä harjoituksesta varmasti huomasi, peruutus oli meille jo tuttu tehtävä. Ongelmana siinä oli usein se, että Jimppa lähti helposti peruuttamaan vinoon. Tämän harjoituksen aloitus kävi helposti, eikä Jimppa onneksi sekoittanut sitä rintakehän kohotukseen. Tarkoituksena oli saada hevonen peruuttamaan kevyestä pyynnöstä päätä laskien, mutta me emme päässeet vielä ihan tavoiteltuun lopputulokseen. Mielestäni Jimppa peruuttaa kyllä rennosti, mutta pää ei pysy alhaalla. Olemme siis vielä vaiheessa, jossa pyydän Jimppaa laskemaan päätään, mutta peruuttaessa se nousee takaisin ylös. Treenit jatkukoon tämänkin harjoituksen osalta!

Harjoitus #3: Liikkeelle lähtö

Viimeinen harjoitus oli meille kaikkein vaikein! Tätä tehtävää olemme treenanneet vain pari kertaa, joten siltä ei voikaan vielä odottaa paljoa, mutta silti. Alusta alkaen tämä harjoitus on tuottanut ongelmia. Jo alkukuusta epäilin, että Jimppa saattaisi sekoittaa liikkeelle lähdön merkin pohkeenväistön merkkiin. Ongelmia tuottivat siis taas aiemmat taidot. Yllätyksekseni pohkeenväistö ei ollutkaan se ensimmäinen vastaus, jonka Jimpalta sain, vaan ruuna lähti eteenpäin espanjalaista käyntiä.

Alkuun liikkeelle lähtö tapahtuikin siis espanjalaisittain, enkä juurikaan päässyt palkkaamaan onnistuneista toistoista. Sitten tajusin kokeilla kovemmalla paineella, jolloin Jimppa lähtikin liikkeelle normaalisti. Sain useamman onnistuneen toiston tavallisesta liikkeelle lähdöstä ja voitonriemuisena ajattelin, että nyt se sen tajusi! Seuraavalla kerralla mukaan tulikin sitten se pohkeenväistö, niin kuin olin aluksi odottanutkin. Viimeisimmät treenit menivät siinä, että Jimppa joko lähti liikkeelle väistäen tai espanjalaisessa käynnissä - tavallinen käynti ei ollut vaihtoehto. Ensiksi ajattelin Jimpan olevan liian innoissaan, mutta kun useatkaan tauot eivät näyttäneet nollaavan tilannetta ollenkaan, päätin jättää treenit sikseen.

Linkki videoon

Kelien jojoillessa talven ja kevään välillä ei liikutuspohjia voi kehua. Jimppa on siis joutunut paljon vain olemaan. Epäilenkin, että haasteet viime viikkojen treeneissä johtuvat tästä liikkumattomuudesta, kun olemme vain työskennelleet maasta käsin tarhassa. Nyt vaikuttaisi siltä, että kevät on vihdoin saapunut tännekin, joten toivottavasti pääsisimme liikkumaan vähän enemmän! Ehkä se rauhoittaisi myös vanhaa herraa, ja sitten treenitkin sujuisivat paremmin.

Ensi kuussa jatkamme näiden asioiden parissa. Katsotaan sitten, josko olisimme päässeet eteenpäin (kirjaimellisesti)!
Tällä treenikerralla Jimppa oli ylivireä, minkä takia vaatimustason piti olla matalalla

Stressaako? Se ei välttämättä ole huono juttu.

Stressi nähdään yleensä negatiivisena asiana. Erityisesti hevosten kanssa pienintäkin stressiä pyritään välttämään, vaikka karu totuus onkin, ettei täysin stressitöntä elämää voi kukaan tarjota. Ensinnäkin, hevosen täysin stressitön kouluttaminen ei ole mahdollista. Ilman stressiä oppimista ei nimittäin tapahdu.

Kävin Tuulia Applebyn Hevosen käyttäytymisen fysiologia -luennolla, jolla käsiteltiin muun muassa stressiä, hyvässä ja pahassa. Lähtökohtaisesti stressi on neutraali termi, eli se ei välttämättä aina ole negatiivinen asia. Esimerkiksi leikki aktivoi sympaattisen hermoston, jonka tehtävänä on myös stressitilanteessa lisätä elimistön suorituskykyä.

Stressin päätehtävä on siis siirtää tarvittava määrä energiaa senhetkistä tilannetta varten. Se, onko tilanne hevoselle miellyttävä vai epämiellyttävä, on aivojen päätettävissä. Epämiellyttävissä tilanteissa stressi voi ilmetä haastavana käytöksenä, ihmisten mielestä usein ongelmakäytöksenä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että "huonosti" käyttäytyvä hevonen pyrkii vain selviytymään stressistä - käytös on siis hevoselle ratkaisu stressiin, kun ihmisen silmissä se on ongelma. Tällaisessa tilanteessa voimankäyttö voi johtaa yhä vaarallisempaan käytökseen, kun hevonen pyrkii ratkaisemaan tilanteen jollain muulla tavalla.

Mistä stressi sitten johtuu? Stressiä aiheutuu, kun hevoselta vaaditaan jotain, mikä ylittää sen selviytymiskyvyn. Usein puhutaan hevosen reaktio- tai pelkokynnyksestä, jota ei koulutustilanteessa tulisi ylittää. Esimerkiksi siedättämisessä tulisi pysytellä hevosen pelkokynnyksen alapuolella, eli ärsykettä lisätään asteittain (vrt. flooding).

Valinnan ja ennustettavuuden puute lisäävät negatiivista stressiä. Koulutustapa onkin stressin hallinnan suhteen tärkeässä roolissa; vapaana koulutus ehkäisee stressiä lisäämällä hallinnan tunnetta. Kumpi mielestäsi on stressittömämpi tapa totuttaa hevonen satulaan: hevosta pidetään kiinni, eikä se voi poistua tilanteesta, jos kokee sen liian haastavaksi vs. hevonen on vapaana ja voi poistua, jos tilanne on sille epämiellyttävä?

Milloin stressi on hyvää? Kuten aiemmin kirjoitin, oppimisen kannalta stressi on välttämätöntä. Tässä tarkoitan tietenkin stressiä, joka ei ole epämiellyttävää. Pelkäävää, stressaavaa hevosta ei myöskään voi kouluttaa, sillä tunnetilalla on tärkeä merkitys opittavaan asiaan. Kukapa haluaisi opettaa, että lastaukseen tai eläinlääkäriin liittyy jännittävä, pelottava tunnetila?

Muokattu versio Tuulian alkuperäisestä kuviosta

Tässä kuviossa näkyy, minkälaista stressiä aiheutuu eri tilanteissa. Sympaattinen hermosto aktivoituu myös liikkeessä, eli hevosen leikkiessä ja liikkuessa. Hevosen vireys- ja tunnetila vaikuttavat siihen, onko stressi negatiivista vai positiivista. Koulutuksen kannalta optimaalisinta on tietenkin pysytellä positiivisen tunnetilan ja korkeahkosta matalahkon vireystilan välillä. Hevosen pitäisi olla rento, mutta kuitenkin valpas ja innokas, jotta kouluttaminen olisi helppoa ja tehokasta. On hyvä ottaa huomioon, millaisella tuulella hevonen on, jotta treenin vaatimustason voi asettaa sopivaksi. Jos hevonen on kiihtynyt tai väsynyt, ei siltä kannata vaatia liikoja - sopiva vaatimustaso lisää molempien motivaatiota!

Stressi ei siis ole pelkästään pahaksi, vaikka ylimääräistä stressiä kannattaakin välttää. Myös ihmisillä on todettu, että lievä, lyhytaikainen stressi parantaa suorituskykyä. Tärkeää onkin erottaa lyhyt- ja pitkäkestoinen stressi toisistaan, sillä pitkäkestoisena stressillä on vakavia terveysvaikutuksia.

Mielenkiintoisesta luennosta jäi hirmuisesti uusia ajatuksia pohdittavaksi ja monta sivua muistiinpanoja luettavaksi! Haluan vielä huomauttaa, että tämän postauksen ajatukset ovat minun ymmärrykseni Tuulian luennosta ja muusta hankkimastani tiedosta. Tekstiä ei siis tule ottaa ainoana totuutena, vaan saa ja pitääkin olla kriittinen - niin kuin mitä tahansa tietoa hankkiessaan.

Jos sinua kiinnostaisi lukea lisää toisesta aiheesta, jätä ihmeessä kommenttia postaukseen!


Olemme ylittäneet itsemme jälleen! Kävin muutamia viikkoja sitten ensimmäistä kertaa "maastossa" (lue: tallin läheisillä autoteillä) ilman suitsia, ja siitä innostuneena aloin haaveilemaan oikeasta maastoilusta kaulanarulla. Vähän yli viikko sitten huomasin, että läheiseltä tieltä pääsee metsäreitille, jota ei aiemmin ole siellä ollut! Niinpä suuntasimme viime sunnuntaiaamuna uudelle reitille kaulanarun voimin.


Ja olihan meillä mukavaa! Lyhyydestään huolimatta maastoreissu oli ensimmäinen oikea maastomme ilman suitsia, mihin kuului vieläpä laukkapätkä! Jimppa lähtikin melko lujaa, kun annoin sille luvan nostaa laukan mukavan mittaisen ylämäen edessä. Jarrutusmatka oli vähän pidempi kuin tavallisesti, mutta ruuna hidasti käyntiin mäen päällä hienosti. Itse olen sellainen pelkuri, etten olisi uskaltanut ajatellakaan hurjastelevani tällä tavalla Jimpan kanssa koskaan!

Nyt ensimmäisen onnistuneen maistiaisen jälkeen uskallan kuitenkin haaveilla, että vielä joku päivä voisimme käydä pitkälläkin maastolenkillä ilman suitsia. Ennen pitkälle lenkille lähtemistä minun tulee kuitenkin rakentaa itselleni turvalliselta tuntuva pohja kaulanarumaastoilulle, joten pysyttelemme vielä näillä lyhyemmillä hyvän mielen reiteillä ja lisäämme palasia pikkuhiljaa.
Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ▼  2025 (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Viimeaikaista (hevos)elämää
  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (16)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates