Lauantaina lähdettiin kesäksi takaisin kotikonnuille. Kolme kokonaista kuukautta säännöllisempää treeniä saa alkaa! Tein muuttopäivästä videopostauksen, joka on sisällöltään melko sekava; on matkustamista, talleilua, ylimääräistä höpöttämistä ja pikaohje tee-se-itse -hyönteiskarkotteeseen (pikiöljy-rypsiöljy -sekoitus). Linkki videopostaukseen, jos upotettu video ei toimi!
 |
| Kuvat videolta |
Jimppa pääsi näkymättömien kärryjen eteen, kun kokeilin sillä ohjasajoa. Alkuun tarkoituksena oli kokeilla ihan kunnon ohjasajoa, mutta suunnitelmaa piti hieman muuttaa varusteongelmien takia. Meillä ei tietenkään ollut oikeita ohjasajo-ohjia, vaan käytimme kokeilukerralla kahta juoksutusliinaa, jotka eivät toimineet tehtävässään erityisen hyvin. Ongelmiksi nousi ohjien huono liukuminen renkaissa sekä toisen liinan purkautunut kohta, joka otti välillä kiinni juoksutusvyön renkaaseen. Ensi kerralla juoksutusvyö saa jäädä paikoilleen ja kokeilen ohjasajoa valjailla ja ajo-ohjilla, jos ne hoitaisivat hommansa paremmin, vaikka meidän ajo-ohjat ovatkin todella lyhyet tällaiseen tarkoitukseen.
Käytössä oli taas hackamoret, mikä saattoi myös vaikuttaa työskentelyyn. Olin kuitenkin saanut kuulla, että Jimppa oli aiemmilla ratsastuskerroilla ollut vino ja pyöritellyt kuolaimia suussa, joten ne ovat nyt saaneet jäädä pois käytöstä siksi aikaa, kunnes Jimpan suu on tarkistettu. Sillä kävi hierojakin vähän aikaa sitten, joka löysi jumeja samoista tutuista paikoista eli lantion alueelta, mutta myös niskasta, josta ruunalta on hyvin harvoin löytynyt mitään sanottavaa.
Jimppa otti uuden kokeilun hyvin vastaan, eikä ohjaongelmatkaan saaneet sitä hermostumaan, vaikka välillä niiden kanssa sai taistella, että ne löystyisivät tai kiristyisivät kunnolla. Ravissakin ruuna kaikeksi onneksi antoi ohjasajajalle hieman armoa ja tyytyi vain hölkkäämään rauhallisesti, jotta kuski pysyi perässä eikä kaatunut epätasaisella pohjalla kompuroidessaan. Kävimme myös tallin pihatiellä ravaamassa, mutta maastoon emme tällä kertaa lähteneet - lenkkeily ohjasajaen tekisi kyllä hyvää myös ratsastajan kunnolle, missä ei tosiaan ole kauheasti kehumista! :D Eiköhän me kesän aikana käydä myös tällä varustuksella maastoilemassa. Silloin pitää muistaa laittaa lenkkarit jalkaan, sillä voin sanoa, että noilla turvakärkisillä jodhpureilla ei kovin reipasta vauhtia juosta...
Ohjasajossa Jimpan käyntiä sai aktiivisemmaksi ja se myös ylläpiti aktiivisuuden paremmin kuin juoksuttaessa yleensä. Kunhan saadaan paremmin ideasta kiinni ja opitaan ohjasajon salat, voisi äidillekin opastaa uuden liikutusmuodon juoksutuksen ja ratsastuksen rinnalle.
Aina ei jaksa olla vakavissaan, vaan välillä on kiva vain pitää hauskaa, vaikka meillä vakavasti otettava ratsastus on jäänyt aika vähälle maastoilun ja muun mukavan vallatessa suurimman osan Jimpan liikutuskalenterista.
Menimme maneesille suunnitelmana muistella viime viikkoisen Mintin valmennuksen harjoituksia. Aktiivisen käynnin ylläpitämistä, taipumista ja ratsastajan istuntaa - perusjuttuja. Ensiksi äiti pääsi käymään selässä alkukäyntien ja -ravailujen ajaksi, ja sillä välin minä keksin kaikkea ylimääräistä kivaa Jimpan pään menoksi.
Pari maapuomia kentälle kantaessani silmiini osui puulava, joka täytyi sitten raahata puomien kaveriksi. Jimppa oli heti juonessa mukana ja alkoi tottuneesti kuopimaan lavaa, eikä olisi millään halunnut lopettaa. Jossain vaiheessa oli pakko siirtyä pois lavan luota, jotta saataisiin edes jotain kehittäväksi laskettavaa tehtyä, vaikka ajatuksena olikin ottaa melko kevyesti ennen vapaapäivää.
Linkki videoon
Jimppa ei ole mitenkään ylireipas ratsastettava, vaan vauhdista saa pitää huolen, jos ei halua tyytyä mummohölkkään ja unissakävelyyn. Nytkin Jimppa olisi mieluusti harjoitellut taipumista ympyrällä madellen, mutta päättäväisesti pyysin enemmän liikettä ja lopulta se käveli suht reippaasti.
Aluksi kokeilimme ravissa mennä ravipuomeja, mutta Jimppa oli eri mieltä niiden ylittämisestä. Sen piti aina hidastaa tai jopa pysähtyä katsomaan noita omituisuuksia, jotka maassa sitä odottivat, vaikka sitä kannustettiin niin selästä kuin maastakin ylittämään suuret esteet ravissa. Pääsihän se niiden yli loppujen lopuksi ravillakin, mutta sen enempää emme puomeja esteinä käyttäneetkään - olin nimittäin siinä välissä jo ehtinyt keksiä jotain paljon hauskempaa, pujottelua! Ei kun vain järjestys uusiksi ja nopeasti meillä oli oiva pujottelurata valmiina.
Linkki videoon
Joskus pari vuotta sitten harrastimme pujottelua ja "vauhdikasta" kääntyilyä enemmänkin, mutta jostain syystä sellainen pelleily jäi pois kokonaan. Onneksi löysin tämän hauskuuden uudestaan, oli nimittäin todella mukavaa! Jimpan ravissakin pystyi istumaan, kun se mummohölkkäsi rauhallisesti pitkin poikin maneesia. Tulihan siinäkin harjoiteltua kaarevia teitä ja jos ei muuta, niin ainakin Jimppa herkistyi pohkeelle.
Loppuun otin muutamat nostot laukkaa molempiin suuntiin, ja vasenkin nousi nyt ihan hyvin ilman suurempia hankaluuksia. Sillä saisi olla enemmän eteenpäinpyrkimystä laukassa, mitä maneesissa tuntuu olevan paljon vähemmän kuin maastossa tai edes kentällä. Nostot ovat kuitenki parantuneet ja käynnistäkin laukka nousee yleensä hyvin, vaikkeivät nostot vielä ole mitään kaunista katseltavaa.
Pujottelutehtävästä jäi molemmille hyvä maku suuhun, minusta se oli hauskaa ja Jimpallakin riitti kiinnostus pitemmäksi aikaa, kun se joutui koko ajan olemaan tarkkana ja kuulolla. Kun mukaan ottaa vähän selvemmän kuvion ja suuren annoksen päättäväisyyttä, saa tästäkin muovattua todella hyvän taivuttelutehtävän!
P.S. Nelistelyä löytyy nyt myös Blogipolusta!
Menimme maneesille suunnitelmana muistella viime viikkoisen Mintin valmennuksen harjoituksia. Aktiivisen käynnin ylläpitämistä, taipumista ja ratsastajan istuntaa - perusjuttuja. Ensiksi äiti pääsi käymään selässä alkukäyntien ja -ravailujen ajaksi, ja sillä välin minä keksin kaikkea ylimääräistä kivaa Jimpan pään menoksi.
Pari maapuomia kentälle kantaessani silmiini osui puulava, joka täytyi sitten raahata puomien kaveriksi. Jimppa oli heti juonessa mukana ja alkoi tottuneesti kuopimaan lavaa, eikä olisi millään halunnut lopettaa. Jossain vaiheessa oli pakko siirtyä pois lavan luota, jotta saataisiin edes jotain kehittäväksi laskettavaa tehtyä, vaikka ajatuksena olikin ottaa melko kevyesti ennen vapaapäivää.
Jimppa ei ole mitenkään ylireipas ratsastettava, vaan vauhdista saa pitää huolen, jos ei halua tyytyä mummohölkkään ja unissakävelyyn. Nytkin Jimppa olisi mieluusti harjoitellut taipumista ympyrällä madellen, mutta päättäväisesti pyysin enemmän liikettä ja lopulta se käveli suht reippaasti.
Aluksi kokeilimme ravissa mennä ravipuomeja, mutta Jimppa oli eri mieltä niiden ylittämisestä. Sen piti aina hidastaa tai jopa pysähtyä katsomaan noita omituisuuksia, jotka maassa sitä odottivat, vaikka sitä kannustettiin niin selästä kuin maastakin ylittämään suuret esteet ravissa. Pääsihän se niiden yli loppujen lopuksi ravillakin, mutta sen enempää emme puomeja esteinä käyttäneetkään - olin nimittäin siinä välissä jo ehtinyt keksiä jotain paljon hauskempaa, pujottelua! Ei kun vain järjestys uusiksi ja nopeasti meillä oli oiva pujottelurata valmiina.
Joskus pari vuotta sitten harrastimme pujottelua ja "vauhdikasta" kääntyilyä enemmänkin, mutta jostain syystä sellainen pelleily jäi pois kokonaan. Onneksi löysin tämän hauskuuden uudestaan, oli nimittäin todella mukavaa! Jimpan ravissakin pystyi istumaan, kun se mummohölkkäsi rauhallisesti pitkin poikin maneesia. Tulihan siinäkin harjoiteltua kaarevia teitä ja jos ei muuta, niin ainakin Jimppa herkistyi pohkeelle.
Loppuun otin muutamat nostot laukkaa molempiin suuntiin, ja vasenkin nousi nyt ihan hyvin ilman suurempia hankaluuksia. Sillä saisi olla enemmän eteenpäinpyrkimystä laukassa, mitä maneesissa tuntuu olevan paljon vähemmän kuin maastossa tai edes kentällä. Nostot ovat kuitenki parantuneet ja käynnistäkin laukka nousee yleensä hyvin, vaikkeivät nostot vielä ole mitään kaunista katseltavaa.
Pujottelutehtävästä jäi molemmille hyvä maku suuhun, minusta se oli hauskaa ja Jimpallakin riitti kiinnostus pitemmäksi aikaa, kun se joutui koko ajan olemaan tarkkana ja kuulolla. Kun mukaan ottaa vähän selvemmän kuvion ja suuren annoksen päättäväisyyttä, saa tästäkin muovattua todella hyvän taivuttelutehtävän!
P.S. Nelistelyä löytyy nyt myös Blogipolusta!
 |
| Kevään ensimmäiset vihreät |
 |
| Mitä sä teet ja saanks mäki? |
Pallo oli Jimpalle ennestään tuttu, joten se alkoi heti kuopimaan sitä, kun ponin ohjasi pallon lähettyville. Välillä se puski sitä eteenpäin turvallaan, jolloin se sai isot kehut ja vähän ekstranameja palkinnoksi. Potkiminen vei silti voiton ainakin tällä kertaa. Pallon töniminen olisi siinä mielessä parempi vaihtoehto, ettei sitä tarvitsisi koko ajan olla hakemassa jostain aivan toiselta suunnalta tai Jimpan jalkojen välistä. :D
Lopuksi yritin itsenäisesti ottaa Jimpasta rakennekuvaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Silloin, kun ruuna suostui seisomaan paikoillaan, eikä tullut heti luo, se seisoi niin epäryhdikkään ja tylsistyneen näköisenä, ettei siitä kehdannut edes ottaa kuvia. Tässä tapauksessa rentous ei ollutkaan niin hyvä juttu, vaan ponin olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi. Ehkä toisen henkilön kanssa ruunasta saisi ryhdikkäämmän, kun sitä olisi joku ohjaamassa vapaana seisoskelun sijaan.
Rentoutumishetken jälkeen kävimme vielä kävelylenkillä vähän vilkkaampaa tietä pitkin. Trampoliinilla pomppivat lapset ovat yhä Jimpan mielestä maailman kamalin juttu, mutta maastakäsin nekin ohitettiin kaikessa rauhassa. Maneesilla oli parhaillaan käynnissä estekisat, joiden ääniä ja taustamusiikkia saimme kuunnella ohi kulkiessamme. Lenkin lopuksi poni sai juoda melassivettä ihan vain jotta se oppisi juomaan paremmin, ja sitten se pääsi takaisin ulkoilun pariin vapaapäiväänsä viettämään.
 |
| Vaari menisi melkein varsasta kokonsa puolesta :D |
 |
| Herkkuja? |
 |
| Kypäräkamera päähän ja matkaan! |
Eräs päivä lähdimme Jimpan kanssa ulkoiluttamaan kypäräkameraa, joka sääennusteen luvattua mahdollista sadetta paketoitiin vesitiiviiseen koteloon. Kaikeksi onneksi taivaalta ei satanut lenkin aikana mitään, vaan saimme nauttia maastoilusta upeassa ilta-auringossa. Jimppa oli mahtava, ja ensimmäistä kertaa saimme otettua oikeasti reipasta laukkaa hackamoreilla. Jarrut toimivat moitteettomasti, ja Jimppa pysyi laukkojen jälkeen helpommin ravilla kuin aiemmin.
Lenkin statistiikat olivat 13 km ja 10,4 km/h, ja tämän sain tiivistettyä alle kuuden minuutin videoon. En tiedä jaksaako kukaan muu näitä katsoa kuin minä itse. Omasta mielestäni on hauska seurata maastolenkkejä selästä käsin, vaikkei se yleensä kovin jännittävää olekaan. Siitä huolimatta, tässä video meidän keväisestä maastoretkestä!
