Sunnuntaina korkkasimme vuoden 2016 sekä valmennus- että ratsutusrintamalla, eikä paremmin olisi varmaan voinut mennä! Jimppa oli alkuun eri mieltä muun muassa kaikesta, mutta heti ensimmäisestä raviaskeleesta se alkoi toimimaan niinkin hyvin, että jopa valmentaja oli ihmeissään. Jopa takajalat pysyivät menossa mukana, ja Jimppa oli rento. Ainoastaan oikeassa kierroksessa jokin otti sillä vastaan sen verran, ettei aivan yhtä rentoa ja pitkää askelta saavutettu.

Miltä meno näytti ennen yhteisymmärrystä vs. miltä meno näytti, kun edes toinen tajusi jotain

Keskityimme valmennuksessa vain siihen, että Jimppa rentoutuisi edestä ja käyttäisi selkäänsä. Ainaisena ongelmanani oli taas kerran se, etten ymmärtänyt lisätä painetta tarpeeksi nopeasti, vaan jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan, josko ruuna jossain vaiheessa vastaisi kevyeen pyyntöön. Apu tulee aina aloittaa mahdollisimman kevyestä, mutta painetta pitäisi lisätä kuitenkin melko nopeasti, jos haluttua reaktiota ei kuulu. Muuten asioiden yhdistämisessä ja oppimisessa menee ikä ja terveys, eikä se ole mukavaa kummallekaan.

Alun jahkailun jälkeen aloin saada hommasta paremman otteen, ja heti alkoi sujua paremmin! Kuten jo tiesinkin, alussa pienestäkin yrityksestä palkitaan, mutta Mervi muistutti myös, ettei paineelle tule myödätä liikaa – nopea myötäys ja uutta toistoa heti perään takaavat tehokkaamman oppimisen.

Linkki videoon

Puolessa välissä vaihdoimme valmennuksen ratsutukseen, ja Mervi pääsi treenaamaan Jimpalla laukannostoja. Emme olleet vähään aikaan ottaneet laukkaa muuta kuin maastossa, mutta Jimppa oli tauon aikana tehnyt itsenäistä aivotyötä ja esitteli ehkä parhaimman näköistä laukkaa koskaan! Oikea laukka näytti mielestäni todella hyvältä, jopa paremmalta kuin vasen, joka kuitenkin on Jimpalle ollut aina helpompi suunta. Vasempaan se nosti niin sujuvasti sillä sekunnilla, kun Mervi laukka-avut antoi, ettei voinut kuin ihmetellä.

Voitte varmasti arvata, että sekä valmennuksesta että ratsutuksesta jäi hyvä mieli!

Mervi näyttää mallia

Mutta itku pitkästä ilosta: Mervi epäili, että Jimpalla saattaisi olla mahahaava. Oireet ainakin täsmäävät, sillä ruuna on hieman laihtunut, kun vertaa viime kuukauteen, ja ollut äkäisen oloinen. Laukassakin se, vaikka niin hyvin menikin, vaikutti ärtyneeltä. Onneksi Mervi oli juuri tutkinut näitä mahahaava-asioita tarkemmin ja osasi neuvoa, miten sen kanssa toimisimme. Niinpä kävin heti seuraavana aamuna hakemassa apteekista Antepsiinia, jota Jimppa joutuu syömään pari viikkoa. Jos sen tilassa näkyy muutoksia, aloitetaan Antepsiinin rinnalle lääkitys mahahaavan hoitoon. Jospa sen jälkeen pääsisimme edistymään tehokkaammin! Vielä jos sen satulan löytäisi...