maanantai 1. helmikuuta 2016

Tukehtumisvälikohtaus ja väliaikaratkaisu

Vuosi on meidän osaltamme alkanut erittäin verkkaisesti, sillä uuden satulan löytäminen ei ole tuottanut tulosta ja kelit ovat vaikeuttaneet liikuttamista entisestään. Tämän lisäksi Jimppa alkoi viikko pari sitten yskimään pitkästä aikaa ja tänä viikonloppuna se sitten meinasi tukehtua.

Ruokintaan ei ollut tullut muutoksia, se sai sisälle tultuaan olla karsinassa ja syödä vähän heinää välipalaksi ennen töihin lähtöä, mutta jostain syystä se veti heinää väärään henkeen. Kun Jimppa alkoi kakomaan ja ravistelemaan päätään, tajusin jonkin olevan vinossa. Se sai kuitenkin hyvin henkeä, eikä tilanne ollut mitenkään vakavan oloinen, joten päätin ensiksi katsoa, alkaisiko asiat luistamaan omalla painollaan. Yritin tarjota Jimpalle melassivettä, mutta se ei suostunut siihen koskemaan. Hieroin ruunan kaulaa ruokatorven kohdalta, jos se saisi kiinni jääneet heinät liikkeelle. Jimppa yritti itse saada ruoan pois kurkusta piehtaroimalla ja päätään roikottamalla, ja pikkuhiljaa se saikin sylkäistyä pieniä heinäpalloja ulos. Noin kymmenen minuutin jälkeen ruuna oli taas elämänsä kunnossa ja aikoi jatkaa syömistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Otin sen kuitenkin varmuuden vuoksi käytävälle, ja uskaltauduin käymään ruunan kanssa lyhyellä maastolenkillä, kun se ei näyttänyt olevan välikohtauksesta moksiskaan. Säikähdyksellä selvittiin!



Kaikki ei siis mennyt aivan putkeen tänä viikonloppuna, mutta jotain positiivistakin toki löytyi. Viime postauksessa sain hyvän vinkin käyttää satulan takaosan korottajana pintelipatjaa, ja muiden vaihtoehtojen puutteessa päätin kokeilla sitä. Satula istui heti paremmin, eikä ratsastaessa lyönyt Jimpan selkää samalla tavalla kuin aiemmin. Pintelipatja ei kuitenkaan pidemmän päälle olisi millään tavalla hyvä ratkaisu, sillä se ei poistanut ongelmaa kokonaan, eikä se tietenkään näytä kovin hienolta satulan alla. Tällaiseksi väliaikaratkaisuksi ennen kunnollista takaosankorottajaa se kuitenkin käy oikein hyvin!

Uuden satulan etsiminen saa nyt siis jäädä ainakin joksikin aikaa. Vanhalla satulalla pitkästä aikaa ratsastaessa huomasi kyllä, kuinka paljon parempia kokeiltavina olleet satulat olivat minulle. Meidän satulassamme istuntani muuttui taas yhtä heiluvaksi ja kamalaksi kuin mitä se on ennenkin ollut. Toki tässä on ollut aika pitkä tauko siitä, kun viimeksi olen päässyt oikeasti ratsastamaan, mutta tuossa satulassa on auttamatta sellaisia puolia, jotka vaikeuttavat hyvän istunnan löytämistä. Jokin ratsastajan istuntaa jonkin verran ohjaava satula olisi minulle todella kätevä, tai vähintäänkin sellainen, jossa jalustinkoukut eivät olisi minulle aivan liian edessä.

Ensi viikonlopuksi olisi suunnitelmissa mennä pitkästä aikaa Mervin valmennukseen, joten toivottavasti hevonen säilyy yhtenä kappaleena sinne asti. Yskänkin syy taisi selvitä, sillä se loppui heti, kun sisälle alettiin antaa säilöheinää kuivaheinän sijaan. Jimppa on niin herkkä pölylle, että siitä huomaa heti, jos kuivaheinä vähänkään pöllyää.

2 kommenttia:

  1. Meillä on ollut samanlainen juttu, mutta se vaati vähän järeämpiä konsteja :/
    Eläinlääkäri joutui letkuttamaan ja varalta saatiin antibioottikuuri. Mutta siitä onneksi selvittiin!
    Tuo hierominen kyllä auttaa, jos ei paha tukos ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nyt oli kyse näin pienestä tukoksesta, että selvisi itsestään. :) Toivottavasti sama ei meillä tai teilläkään toistuisi! Meillä oli edellisellä tallilla yksi hevonen, jolla näitä tukoksia oli vähän väliä jonkin ruokatorvessa olevan vian takia, minkä ansiosta varmaan ylipäänsä tajusin kokeilla hieromista.

      Poista