Vihdoin ja viimein on maastakäsittelyn II-kurssi suoritettu! Viime sunnuntaina Mervi järjesti tilallaan kyseisen kurssin, ja kerrankin aikataulut sopivat yhteen niin, että minä sekä äitini pääsimme molemmat osallistumaan. Kurssin aiheena oli hevosen kunnioitus ja luottamus sekä ongelmakäyttäytyminen. Kaikki asioita, jotka kiinnostavat ja joista ei koskaan voi tietää liikaa.

Kurssi alkoi teoriaosuudella, jolla käytiin läpi kurssin aiheita ja pohdittiin omia kokemuksia hevosten parissa. Saimme kaikki itsellemme monisteet dioista, joten tällä kertaa minun ei tarvitse jättää kaikkea informaatiota huonon muistini varaan. :D

Johtajuus on käsite, josta monella on oma, erilainen mielipiteensä ja näkemyksensä. Johtajuudesta puhutaan usein vähän negatiivisessa sävyssä, ja moni hevosihminen onkin pyrkinyt välttämään kyseisen termin käyttöä, sillä se ei välttämättä ole kaikille yksiselitteinen asia. Mervi kehottikin meitä pohtimaan hyvän ja huonon johtajan eroja ja sitä, millainen johtaja itse haluaisimme olla hevosillemme. Hän myös havainnollisti johtajuutta kytkemällä sen työelämän johtajiin: kuuntelisitko itse epävarman, aggressiivisen, lyhytpinnaisen tai epäjohdonmukaisen ihmisen neuvoja?

Hevosten toimintaa laumassa seuraamalla näkee hyvin, miten johtaja toimii. Hevoslaumassakin on hyviä ja huonoja johtajia, ja niistä oli muillakin omakohtaisia kokemuksia. Johtaja on se, joka liikuttaa alempansa jalkoja, eli alempi väistää ylempää. Ihmisen ei siis tulisi väistää hevosta, ellei ole aivan pakko - oma turvallisuus tulee aina ensiksi. Mervi painotti, että hevosen tulisi väistää ihmisen omaa kehoa, ei apuvälineitä kuten raippaa tai narua, vaikka niitä voikin käyttää apuna.

Ruokintatilanteita voi käyttää hyödyksi johtajuusharjoituksissa. Koska johtaja syö ensin, hevonen ei saa tulla syömään ennen kuin ihminen on poistunut ruokintapaikalta. Meillä tallin jokainen hevonen on opetettu väistämään ruokinnan aikana sivuun, kunnes ruokkijat ovat saaneet rehut laitettua, ja Jimppaakaan ei tarvitse kuin vilkaista, jotta se väistää syrjemmälle.


Tärkeä huomio oli se, että luottamus ja kunnioitus tulee ansaita, niitä ei voi tuosta vain ottaa hevoselta. Mervin mukaan kunnioituksen saamiseen ei mene kuin hetki, mutta luottamusta rakennetaan ajan kanssa. Kun luottamus ja kunnioitus on ansaittu, hevonen hakee turvaa ihmisestä hankalissakin tilanteissa ja luottaa siihen, ettei ihminen vie sitä tilanteeseen, josta se ei voisi selvitä. Hyvän johtajan tuleekin ymmärtää, mitä hevoselta voi esimerkiksi vaatia sen senhetkisen koulutustason huomioon ottaen.

Ongelmakäytöksen ilmestyessä ensimmäiseksi tulee miettiä, mistä se johtuu. Ongelmia voi muodostua, jos hevonen on kipeä, pelokas, epävarma tai saa ristiriitaisia tai väärinopetettuja apuja. Ongelmien muodostumiseen vaikuttaa ruokinta, jossa puutteet voivat johtaa terveysongelmiin tai tekemisen puutteeseen, jotka taas johtavat ongelmakäytöksen syntyyn. Sen lisäksi tärkeitä tekijöitä ovat kengitys ja varusteiden sopivuus.

Hevonen oppii koko ajan, joten ongelmakäytös voi syntyä tahattomasti väärää asiaa palkitessa. Ongelmakäytöksen ilmetessä tulee olla tarkkana, ettei hevonen saa käytöksellään mitään sille hyödyllistä, vaan palkinto tulee hyvästä, halutusta käytöksestä. Poisopettaminen alkaa mahdollisen ongelman aiheuttajan (epäsopivan satulan tms.) korjaamisella, jonka jälkeen ongelmakäytökseen voi puuttua. Uudelleen koulutuksen jälkeenkin ongelmakäytöstä voi yhä ilmetä joissakin tilanteissa, jotka ovat hevoselle uusia ja hankalia. Tärkeintä on puuttua siihen aina, kun sitä esiintyy, jottei käytös pääse vahvistumaan.

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme ulos opettelemaan asioita käytännössä. Mukana oli ykköskurssilta tuttuja harjoituksia, kuten pään myötäykset. Tarkkasilmäisimmät ovatkin saattaneet jo huomata, että harjoituskaverinani ei tällä kerralla ollutkaan Jimppa, vaan todella nätti nuori paint-tamma, jolle harjoitukset olivat jo ennestään tuttuja. Vaikka tällaiset tilanteet olisivat Jimpan kanssa oikein hyvää harjoitusta, oli todella virkistävää päästä käsittelemään tuntematonta hevosta. Olen sitä mieltä, että erilaisten hevosten käsittely on avain opeteltavan asian sisäistämiseen, sillä sen oman, tutun hevosen kanssa asiat tulee tehtyä vähän omalla tyylillä, ja mikä toimii tuosta vain Jimpan kanssa, ei ehkä toimisikaan muiden hevosten kanssa ollenkaan.

© Tarja Kivirinta

© Tarja Kivirinta

Aloitimme pysähdys- ja peruutusharjoituksista. Hevosten tuli pysähtyä heti, kun pysähdyimme itse, ja ylimääräiset askeleet korjattiin peruututtamalla. Ihmisen omaan tilaan ei ollut myöskään tuleminen, vaan välimatka täytyi pitää yllä taluttaessa ja muutenkin. Ihmisen reviirille hevonen sai tulla vain, jos se sai siihen luvan.

Harjoittelimme myös takaosan väistöjä ja juoksuttamista ympyrällä. Etenkin juoksutusharjoitukset olivat minulle hyödyllisiä, sillä Jimpan kanssa juoksutus on aiemmin ollut hankalaa. Nykyään se toimii juoksuttaessa jo tosi mukavasti, mutta aina voisi olla paremmin. Ympyrälle lähettäminen, pysäyttäminen sekä suunnan vaihtaminen onnistuivat lainahevosen kanssa yllättävän helposti. Vaikeinta oli muistaa pysytellä oikeassa kohdassa hieman etujalkojen takana, sillä muuten pyysin hevosta pysähtymään.

© Tarja Kivirinta

© Tarja Kivirinta

© Tarja Kivirinta

Lopuksi teimme totutusharjoituksia tai säkitystä, miten kukakin haluaa sitä kutsua. Pelottavina asioina toimivat tällä kertaa muovipussit, hiekalla ja kivillä täytetyt pullot sekä sateenvarjot. Osa tutustui myös pressuun, mutta minä ja lainalapseni emme ehtineet sinne asti. Totutusharjoitukset vahvistavat luottamusta, lisäävät hevosen ajattelua ja vähentävät vaistojen käyttöä. Tuloksena on siis turvallisesti käsiteltävä hevonen, joka ei pienistä hätkähdä. Hevosen voi totuttaa ihan mihin vain muovipussista lehtipuhaltimeen, mutta ensiksi tulee aloittaa vähemmän pelottavista asioista ja siirtyä sitten pelottavampiin.

Totuttaessa hevosella tulee olla mahdollisuus liikkua. Liikkeelle lähtö ei ole tavoiteltavaa, vaan totutuksessa pyritään pysymään pakokynnyksen alapuolella. Jos hevonen kuitenkin liikkuu, se saa liikkua, mutta ärsyke poistuu vasta kun hevonen pysähtyy. Totuttaminen tulee tehdä aina molemmille puolille, sillä hevosen aivopuoliskojen välillä kulkee vain 20 % informaatiosta - mikä toisella puolella sujuu täydellisesti, onkin toisella puolella ihan uusi juttu.




Totutusharjoitukset antoivat taas uutta intoa esitellä Jimpalle mitä erilaisempia asioita. Sen kanssa ollaan puuhailtu niin vesimattojen, pallojen, sateenvarjojen kuin kitarankin parissa, mutta nyt on ollut jonkin aikaa taukoa näistä asioista. Ei kun vain varastoja ja kaappeja tonkimaan, mitä kaikkea ruuna-paran päänmenoksi keksitänkään!

Yhden asian olen ainakin omasta mielestäni sisäistänyt näiden vuosien aikana, nimittäin palkitsemisen tärkeyden. Jokainen hevosmiestaitoja ja hevosten koulutusta opettava muistaa aina muistuttaa, että hevosta tulee kehua ja palkita, kun se tekee oikein. Positiivisella vahvistamisella saa yritteliään ja itseensä luottavan hevosen, joka luottaa ja kunnioittaa myös ihmistä.