Jokin aika sitten haimme meille lainapenkiksi perhetuttumme lännensatulan, jota olimme Jimpalle kokeilleet aiemminkin pari vuotta sitten. Samalla kun satula-auto oli käymässä tallilla, sovitettiin lännensatulaakin Jimpalle, ja se todettiin sille sopivaksi. Niinpä Jimpalla onkin ollut käytössä länkkä sen aikaa, kun sille löydetty koulusatula oli muokattavana.
Ensimmäinen maastoratsastus ei mennyt lännensatulalla ihan putkeen, sillä olin vahingossa lyhentänyt toista jalustinta pari reikää liikaa. Selästä käsin jalustimia en enää saanut säädettyä, ja Jimpan ollessa vähän tavallista reippaammalla tuulella en luottanut siihen, että olisin päässyt kesken maaston uudestaan kyytiin, jos olisin laskeutunut alas pidentämään jalustinta. Niinpä maaston jälkeen pohkeeni oli pari päivää kipeä huonossa asennossa kevenneltyäni, mutta ainakin muistin heti tallille palattuamme pidentää jalustinta seuraavaa kertaa varten!
Koska länkkä oli ollut käytössä meillä vain maastossa, ajattelin kokeilla sitä myös sileällä, kun lähdimme käymään maneesilla pari viikkoa sitten. Jalustimet olisivat saaneet olla ehkä vielä pidemmät, mutta nyt ne olivat ainakin samanpituiset ja ratsastaminen sujui helpommin.
Alkuun teimme tuttuja harjoituksia, taivuteltiin volteilla ja väistettiin ympyrän kaarilla. Käynnissä satulassa oli ihana istua, mutta ravissa kevennys tuotti hankaluuksia. Alkuun raviin istuminenkaan ei tullut kyseeseen, mutta kun poni rentoutui ja pyöristyi, pystyin istumaan alas aina joksikin aikaa. Jimpan ravi on kaukana jogista hitaimmillaankin, mutta jonkin aikaa kevenneltyäni myös se alkoi luonnistua, vaikka lännensatulalla harvemmin kevennetäänkään.
Jimppa meni mielestäni todella hyvin, kun ottaa huomioon, ettemme ole päässeet paljoa treenaamaan sileällä satulaongelman takia. Se kulki rennosti ja pyöreästi paljon pitemmän aikaa kuin aiemmin, ja vaikka oikeassa kierroksessa se yritti yhä välillä puskea vastaan, se rentoutui kuitenkin nopeasti uudestaan.
Pitkästä aikaa otimme myös laukkaa maneesissa. Pitäydyn yleensä sileällä ratsastaessani käynnissä ja ravissa osaksi sen takia, että Jimpan aiempien selkäongelmien aiheuttamat pukittelut ovat saaneet minutkin jännittämään laukannostoa, jolloin myös Jimppa on yleensä jännittynyt jo valmiiksi, eikä oma jännittämiseni auta asiaa. En myöskään ole usein ottanut itsenäisesti laukkaa senkään takia, etten aiheuttaisi laukan edistymisessä takapakkia tekemällä jotain väärin. Nyt kun pukittelu on suunnilleen jäänyt pois ja Jimppa alkanut vihdoin rentoutumaan laukatessa, en haluaisi vahingossa omalla jännittämiselläni tuoda ongelmia takaisin. Toisaalta laukan jännittämisestä ei pääse eroon kuin laukkaamalla...
En halunnut häiritä Jimppaa laukassa jännittyneellä kädellä, joten turvauduin lännensatulan nuppiin toisella kädelläni. Sen tarjoaman turvan voimin otimme molempiin suuntiin laukkaa, eikä Jimppa pukittanut kertaakaan. Itse asiassa se tuntui olevan oikeassa kierroksessa todella innoissaan päästessään laukkaamaan, ja vasempaan kierrokseen verrattuna sekä laukan laatu että vauhti olivat korkeammat.
Koska Jimpan eteenpäinpyrkimys oli laukassa niin hyvä, pyysin sitä myötäämään ympyrällä laukatessamme. Joskus Mervin valmennuksessa sain neuvoksi alkaa hakemaan laukkassa Jimppaa edestä rennommaksi, kunhan ajatus on molemmilla tarpeeksi eteen. Nyt se oli, ja hetken miettimisen jälkeen ruuna olikin heti ajatuksessa mukana. Ensiksi se tarjosi vain lyhyttä nyökkäystä, mutta nopeasti nyökkäyksen sai jatkettua vähän pidemmäksi myötäykseksi.
Tämä on ehkä muille vain pieni askel, mutta meille se on huima edistys entiseen! Myös Jimpan laukka on oikeassa kierroksessa parantunut valtavasti, se pyörii vasempaan verrattuna paljon paremmin. Hassua ajatella, että vielä pari vuotta sitten Jimppa ei "osannut" laukata oikeaan ollenkaan, kun nyt se näyttää olevan niin helppoa ja mukavaa.
Todellakin toivon, että ensi viikon kontrollista saataisiin terveen paperit, jotta pääsisimme jatkamaan siitä, mihin viimeksi jäimme. :)
 |
| Tällaisella varustuksella oltiin liikkeellä |
