Neljä viikkoa takana! Jimppa on siis ollut nyt valmentajalla ratsutettavana neljä viikkoa, ja vielä olisi yksi viikko jäljellä. Ensi viikonloppuna ruuna pääseekin sitten nauttimaan kesästä laitumella - sen se on kyllä ansainnut!

Tässä postauksessa kerroin ensimmäisen kahden viikon kehityksestä. Jimppaa lähdettiin ensiksi suoristamaan, ja lihashuollon avulla se alkoikin heti liikkumaan paremmin. Ongelmana oli etupainoisuus, jota ilmeni varsinkin kootessa, kun Jimppa ei jaksanut kovin kauaa vielä kantaa itseään. Jo silloin iloitsin edistyksestä ja pohdin, miten paljon Jimppa ehtisi vielä kehittyä seuraavien viikkojen aikana!

Tällä viikolla sain taas videokuulumisia yhdeltä ratsutuskerralta, joten pääsin näkemään Jimpan menoa näin neljän koulutusviikon jälkeen. Alla koostevideo treenistä!

Vaikkei Jimppa vielä jaksakaan kantaa itseään kuin lyhyitä pätkiä, se on kuitenkin edistynyt tässä asiassa viime kerrasta jo paljon. Kun se aiemmin painoi kuolaimettomille ja valahti etupainoiseksi, nyt se on keventynyt edestä huomattavasti ja kulkee jo ryhdikkäämmin koottuna. Raviin on tullut lisää rentoutta ja aktiivisuutta myös pyydettäessä eteen-alas.

Silmiinpistävin ero itselleni oli kuitenkin Jimpan laukka suoralla. Meidän murheenkryynimme, oikea laukka, on alkanut pyörimään kivasti ympyrällä, mutta suoralla linjalla laukka hajosi aina ensiaskeliin. Edelliseltä videoltakin näkee, kuinka Jimppa ei meinaa saada pidettyä laukkaa yllä, kun ympyrältä lähdetään pitkälle sivulle. Tällä uudella videolla pitkä sivu päästään laukassa läpi ilman, että laukka hajoaa kesken kaiken! Vauhti vähän kiihtyy, mutta se ei haittaa.

Jimppa on siis edistynyt taas lisää! On mahtavaa huomata, kuinka nopeasti se oppii ja kehittyy, kun sen kanssa oikeasti treenataan. Eiköhän tämä anna itselleni tarvittavaa motivaatiota jatkaa samaa rataa, kun koulutuskuukausi on saatu päätökseen. Vielä viikko, ja sitten pääsen minäkin näkemään Jimpan taas ihan omin silmin!

On hyvä totuttaa hevonen palloihin mahdollisten pallohyökkäysten varalta!

Kesä nostaa aina mieleeni Jimpan jalkaongelmat ja miltei jokakesäiseksi perinteeksi muodostuneen sairaslomailun. Viime vuonna vältyimme kesäkuntoutukselta, joten täytyy koputtaa puuta, ettei tänäkään kesänä tulisi ongelmia - vielä parempi tietenkin olisi, ettei niitä tulisi missään vaiheessa!

Nämä sairaslomailut ja kuntoutukset ovat vaatineet sekä minulta että Jimpalta paljon kärsivällisyyttä. Kun ainoa sallittu askellaji on käynti, eikä selkään sovi kiivetä, voi kävely muuttua nopeasti todella ikäväksi puuhaksi. Jimppa on yleensä sopeutunut hyvin sairaslomailuun, mutta välillä sekin on turhautunut pelkkään oleskeluun, ja silloin on täytynyt keksiä jotain mielekkäämpää tekemistä.

Mielikuvituksen käyttö on siis sallittua ja suotavaa, kun hevosta pitäisi liikuttaa ja viihdyttää turvallisesti, vammaa pahentamatta. Niinpä päätin listata muutamia hyviksi havaittuja (tai sellaisiksi uskomiani) tapoja harrastaa, kun ratsastus on kieltolistalla. Ehkäpä joku kyseisen ongelman kanssa kamppaileva saisi näistä ideoita ja helpotusta kuntoutusarkeen! Lepoa vaativat vammat ovat asia erikseen, eikä sellaisissa tilanteissa kaikki listaamani vinkit ole käytettävissä.

Maasta käsin on mukava käydä tutustumassa uusiin reitteihin!

1. Maastoilu taluttaen

Useasti rauhallisesta liikkeestä on apua kuntoutuksessa, ja silloin talutus tulee varmasti ensimmäisenä mieleen. Taluttaminen on helppo tapa liikuttaa hevosta, kun ratsastaminen tai juoksutus eivät tule kyseeseen. Tähän voi kuitenkin kyllästyä nopeasti varsinkin, jos kävelylenkit tapahtuvat vain tallin ympäristössä.

Me rakastamme maastoilua oikeastaan missä tahansa muodossa, joten ei ollut vaikea tehdä tavallisista kävelyistä mielekkäämpiä suuntaamalla maastoon. Metsäpolut, uudet reitit ja vaihtuvat maisemat piristävät niin taluttajaa kuin hevostakin, ja erilaiset pohjat parantavat koordinaatiokykyä ja jumppaavat muun muassa selkälihaksia.

2. Maastoilu ohjasajaen

Kuten yllä jo mainitsin, maastoilu maasta käsin on mukavaa vaihtelua ja vahvistaa lihaksia. Koska vaihtelu virkistää, ei hevosta aina tarvitse taluttaa: maastoon voi lähteä myös ohjasajaen! Jos vamma sen sallii, voi tämän toteuttaa myös ihan kärryjen kanssa, mutta ohjasajo rasittaa hevosta vähemmän ja on näin ollen parempi vaihtoehto kuntoutukseen.

3. Agility

Tämä on mielenvirkistystä parhaimmillaan! Radan voi rakentaa minne vain ja lähes mistä vain, kunhan esteet ovat hevoselle turvallisia ylittää. Agilityn voi aloittaa ensiksi helpommilla tehtävillä, kuten pujottelulla ja pienen ristikon ylityksellä. Mukaan voi lisätä ensiksi yksiportaista siltaa, vesimattoa/pressua tai autonrenkaan, ja kehittää rataa edelleen hevosen taitojen mukaan. Agility on paitsi hauskaa, myös hyvää siedätystreeniä etenkin aroille hevosille!

4. Halter, handler, showmanship in hand...

Miksi ikinä tätä haluaakin kutsua, hevosenkäsittelyn treenaus ei ole koskaan pahitteeksi kummallekaan osapuolelle. Rata voi koostua samantyyppisistä esteistä kuin agilityssäkin, tai siinä voidaan harjoitella perustottelevaisuutta - pysähtymistä, kääntymistä, peruuttamista ja väistämistä näin esimerkiksi. On sanomattakin selvää, että tästä on hyötyä myöhemmässäkin vaiheessa! Maastakäsittely muutenkin on hyvää ja hyödyllistä treeniä, koski se sitten perustottelevaisuutta tai siedätystä.

Alustalle nousun ensiaskelia

5. Temppukoulutus

Tämä vinkki toimii myös sellaisten vammojen kanssa, joita ylimääräinen liike voi haitata (toki riippuen opetettavasta tempusta). Aivojumppa on hyvä tapa helpottaa turhautuneen ja ylienergisen hevosen oloa, kun höyryjen päästely muutoin ei onnistu. Temppujen opetus on helppoa ja hauskaa, mutta mitä tahansa ei hevoselle kannata opettaa varsinkaan, jos koulutuksesta ei ole paljoa aikaisempaa kokemusta. Hyviä temppuvinkkejä ja -videoita voi etsiä esimerkiksi Youtubesta. Blogin temppupostauksia voi lukea täältä ja opetusvideot puolestaan löytyvät täältä. Esimerkiksi halin opettaminen ei vaadi hevoselta liikkumista tai jalkojen rasitusta, ja se toimii myös hyvänä venytysliikkeenä! Jos taas suitsiminen tuottaa ongelmia, voisi nyt olla hyvä hetki opettaa hevonen ottamaan kuolaimet itse suuhun.

6. Vesikävelymatto

Jalkojen vammoja hoidettaessa vesikävelymatto on erittäin hyvä ratkaisu, sillä veden avulla hevosen jalkoihin kohdistuvaa rasitusta voidaan vähentää. Samalla vesi antaa vastusta hevosen liikkeille, joten vesikävely vahvistaa lihaksia ja parantaa peruskuntoa. Jos siis vesikävelymattoon on mahdollisuus, sitä kannattaa hyödyntää hevosen kuntoutuksessa - ja miksei muutenkin, sillä vesikävelyssä hevonen käyttää lihaksiaan kokonaisvaltaisesti ja näin ollen mahdolliset epäsymmetrisyydet tasoittuvat.

Pusu on helppo temppu opettaa (blogissa ja blogin YT-kanavalla opetusvieo)

Sairaslomailun ei siis tarvitse olla tylsää kävelytystä, vaan loma-ajasta voi ottaa kaiken hyödyn irti treenaamalla asioita, joita ei tavallisesti tule treenattua. Hevosta voi totuttaa uusiin asioihin, opettaa sille käteviä taitoja ja vahvistaa sen lihaksia - kaikkea, mistä myöhemmin tulee olemaan hyötyä normaalissa arjessa ja treenissä!

Kertokaa kommenteissa, löytyikö listalta uutta kokeiltavaa! Onko teillä muita liikutusideoita listan jatkoksi?

Jimppa on ollut HPT Hevostaitokeskuksessa nyt kohta kaksi viikkoa. Miltei jo puolet koulutuskuukaudesta mennyt! On ollut mukava saada väliaikapäivityksiä ruunan edistymisestä, ja se vaikuttaa pärjäävän uudessa paikassa oikein hyvin. Sain myös videomateriaalia yhdeltä tämän viikon ratsutuskerralta, joten nyt pääsemme näkemään Jimpan edistystä liikkuvan kuvan kautta!

Ihan alkuun Jimpan kanssa lähdettiin etsimään suoruutta ja taipumista, sillä kumpikin tuotti vaikeuksia. Suoralla se kulki vinossa ja ympyrällä taas ei taipunut kunnolla. Koska Jimppa tuntui vastustelevan tavallista enemmän, se pääsi alkuun myös lihashuoltoon. Hieronta näytti auttavan, ja lihasjumeja löytyikin sen verran, etten kyllä ihmettele, että työnteko ei tuntunut kivalta! Jimppaa ei olekaan hierottu sitten en-edes-muista-milloin. Sille tekisi varmasti hyvää päästä huollettavaksi useammin kuin joskus ja jouluna.

Mervin mukaan Jimppa tuntui liikkuvan kentällä kuin sillä ratsasteltaisiin maastossa, mikä ei kyllä yllättänyt. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme käyneet kentällä todella harvoin, ja silloinkin lähinnä juoksuttamassa. Liikutus on siis tapahtunut pääasiassa maastossa tai maasta käsin, enkä voi sanoa, että olisin maastoillessa pyrkinyt treenaamaan esimerkiksi suoruutta. Onneksi Jimppa kyllä osaa, vaikka onkin niin ruosteessa. Ei ole hevosen vika, ettei se ole päässyt (tai joutunut) ylläpitämään taitojaan.

Videolla näkyvää sisäpohjetta vastaan puskemista Mervi on lähtenyt korjaamaan pivottien kautta. Ruuna myös painuu vielä herkästi etupainoiseksi kootessa, mutta kunhan se saa lisää voimaa ja lihaksia kantaa itseään, sekin ongelma varmasti korjaantuu. Jo tässä vaiheessa uskaltaa sanoa, että edistystä on tapahtunut! Saa nähdä, kuinka pitkälle Mervi sen kanssa kuukauden aikana pääseekään.

Kykenisikö Jimppa jonain päivänä tähän? Viime vuoden Islannin hevosvaelluksella virtaavakaan vesi ei haitannut. Kuva: Lilian van den Bos

Vesi ei ole hevoselle helppo pinta, sillä sen syvyyttä on vaikea hahmottaa. Onkin ihan ymmärrettävää, etteivät veteen tottumattomat hevoset halua astua edes pieneen lammikkoon suin päin, vaan mieluummin kiertävät sen tai vähintäänkin pysähtyvät tarkastelemaan, onko veteen turvallista astua.

Jimppa kuuluu niihin hevosiin, jotka eivät astu lätäköihin vahingossakaan. Se on aina ollut tarkka jaloistaan, eikä mielellään astu pinnoille, jotka tuntuvat jalan alla omituisilta. Tämän takia sen kanssa onkin ollut tärkeää tehdä maasta käsin erilaisia tehtäviä, joissa se joutuu asettamaan jalkansa erilaisille pinnoille.

Yksi kesä useampi vuosi sitten saimme tallikaverin kanssa idean lähteä ulkopaikkakunnalle uittamaan hevosia. Jimpan kanssa pääsimme veden ääreen, mutta se ei suostunut edes kastamaan jalkaansa näkymättömiä alligaattoreita kuhisevaan veteen. Ei, vaikka kaveri meni edeltä ehjin nahoin! Loppujen lopuksi se uskalsi kävellä matalimmasta kohdasta yli, mutta sekin piti suorittaa mahdollisimman nopeasti.

Kyseessä olevalta uittoreissulta v. 2012

Meidän eteemme ei ole usein osunut vesiesteitä, joiden kanssa treenata veteen astumista. Joskus hyvin sateisina aikoina maastossa on ehkä jouduttu ylittämään isompia lammikoita, jolloin ne ylitetään hitaasti ja varovasti. Jos kentällä on paljon lammikoita, ne joskus ylitetään vain vähän hidastellen, mutta joskus taas jokaisen eteen täytyy hiljentää ja koettaa etsiä kuivimmat kohdat ylittää.

Niinpä sain idean alkaa rakentamaan Jimpan rohkeutta veden kanssa, askel askeleelta. Suuntasimme eräänä iltana etsimään sopivaa lammikkoa pientä treeniä varten, kun lumet olivat sulanneet ja jättäneet jälkeensä lätäköitä ympäriinsä. Harmikseni emme löytäneet kovin isoa lammikkoa, mutta päätin kuitenkin yrittää vähän pienemmällä vesilätäköllä.

Lähdin pyytämään Jimppaa koskemaan veteen jalallaan kuopaisemalla, minkä se osaa käskystä tehdä. Alkuun kavio ei osunut veteen ollenkaan, mutta parin kerran jälkeen Jimppa ymmärsi, että tässä oli ajatuksena koskea vettä eikä maata. Loppujen lopuksi se roiski vettä innoissaan ympäriinsä, mitä se ei ole muistaakseni tehnyt koskaan aikaisemmin!

Pari viikkoa treenin jälkeen kohtasimme kävelylenkillä lammikon, jota pyysin Jimppaa koskettamaan. Tarkoituksena oli vain astua sinne kerran ja jatkaa matkaa, mutta ruuna päättikin, että hän tyhjentää koko lammikon! Ei siinä voinut kuin nauraa, kun hevonen roiski koko kuopan tyhjäksi vedestä ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa.

Tästä on siis tarkoitus jatkaa myöhemmin, ja toivon mukaan joku päivä Jimppa uskaltautuisi jopa uittopuuhiin!

Sekä minä että Jimppa olemme nyt muutosten keskellä, kun molemmilla on ollut edessä muutto eri paikkoihin. On pitänyt kiirettä pakata ja siivota kahdessa paikassa, mutta nyt on muutot suoritettu onnistuneesti. Ensimmäisenä oli vuorossa Jimppa, joka muutti nyt valmentajalleni koulutukseen.