lauantai 5. toukokuuta 2018

Jimpasta tulevaisuuden vesipeto?

Kykenisikö Jimppa jonain päivänä tähän? Viime vuoden Islannin hevosvaelluksella virtaavakaan vesi ei haitannut.
Kuva: Lilian van den Bos

Vesi ei ole hevoselle helppo pinta, sillä sen syvyyttä on vaikea hahmottaa. Onkin ihan ymmärrettävää, etteivät veteen tottumattomat hevoset halua astua edes pieneen lammikkoon suin päin, vaan mieluummin kiertävät sen tai vähintäänkin pysähtyvät tarkastelemaan, onko veteen turvallista astua.

Jimppa kuuluu niihin hevosiin, jotka eivät astu lätäköihin vahingossakaan. Se on aina ollut tarkka jaloistaan, eikä mielellään astu pinnoille, jotka tuntuvat jalan alla omituisilta. Tämän takia sen kanssa onkin ollut tärkeää tehdä maasta käsin erilaisia tehtäviä, joissa se joutuu asettamaan jalkansa erilaisille pinnoille.

Yksi kesä useampi vuosi sitten saimme tallikaverin kanssa idean lähteä ulkopaikkakunnalle uittamaan hevosia. Jimpan kanssa pääsimme veden ääreen, mutta se ei suostunut edes kastamaan jalkaansa näkymättömiä alligaattoreita kuhisevaan veteen. Ei, vaikka kaveri meni edeltä ehjin nahoin! Loppujen lopuksi se uskalsi kävellä matalimmasta kohdasta yli, mutta sekin piti suorittaa mahdollisimman nopeasti.

Kyseessä olevalta uittoreissulta v. 2012

Meidän eteemme ei ole usein osunut vesiesteitä, joiden kanssa treenata veteen astumista. Joskus hyvin sateisina aikoina maastossa on ehkä jouduttu ylittämään isompia lammikoita, jolloin ne ylitetään hitaasti ja varovasti. Jos kentällä on paljon lammikoita, ne joskus ylitetään vain vähän hidastellen, mutta joskus taas jokaisen eteen täytyy hiljentää ja koettaa etsiä kuivimmat kohdat ylittää.

Niinpä sain idean alkaa rakentamaan Jimpan rohkeutta veden kanssa, askel askeleelta. Suuntasimme eräänä iltana etsimään sopivaa lammikkoa pientä treeniä varten, kun lumet olivat sulanneet ja jättäneet jälkeensä lätäköitä ympäriinsä. Harmikseni emme löytäneet kovin isoa lammikkoa, mutta päätin kuitenkin yrittää vähän pienemmällä vesilätäköllä.

Lähdin pyytämään Jimppaa koskemaan veteen jalallaan kuopaisemalla, minkä se osaa käskystä tehdä. Alkuun kavio ei osunut veteen ollenkaan, mutta parin kerran jälkeen Jimppa ymmärsi, että tässä oli ajatuksena koskea vettä eikä maata. Loppujen lopuksi se roiski vettä innoissaan ympäriinsä, mitä se ei ole muistaakseni tehnyt koskaan aikaisemmin!




Pari viikkoa treenin jälkeen kohtasimme kävelylenkillä lammikon, jota pyysin Jimppaa koskettamaan. Tarkoituksena oli vain astua sinne kerran ja jatkaa matkaa, mutta ruuna päättikin, että hän tyhjentää koko lammikon! Ei siinä voinut kuin nauraa, kun hevonen roiski koko kuopan tyhjäksi vedestä ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa.

Tästä on siis tarkoitus jatkaa myöhemmin, ja toivon mukaan joku päivä Jimppa uskaltautuisi jopa uittopuuhiin!

4 kommenttia: