Hei!
Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa uuden postauksen kirjoittamista, mutta sitten huomaan kellon olevan jo paljon enkä enää ole jaksanut sitä tehdä. :D Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni!

Hevoset on otettu sisälle yöksi kolean sään ja kovan tuulen vuoksi, sekä myös ruohon puutteen takia. Mielestäni se on ihan vain hyvä juttu, koska kaikki hevoset ovat olleet tosi väsyneitä laitumella yötä ollessaan ja varsinkin erään mustanruunikon ruunan maha on niin äärirajoilla että kohta se räjähtää...

Eilen kävimme käyntipainotteisen maastolenkin Jimpan kanssa. Otin myös melko paljon laukkaa ja laukannostoja, jotka ovat parantuneet huomattavasti! Aikaisemmin Jimppa ei välttämättä reagoinut laukkapohkeeseen mitenkään, vaan se piti aina nostaa ravista kunnon vauhdinannon saattelemana. Sen jälkeen laukka kyllä nousi myös laukka-apuja käyttäen, mutta aluksi se ei rekisteröinyt käskyä ollenkaan. (Korvat saattoivat liikahtaa, mutta muuten heppa jatkoi menoaan siinä askellajissa joka sillä hetkellä oli käytössä) Nyt se kuitenkin nosti laukan helposti ravista sekä käynnistä, vaikkakin innostui laukkaamisesta niin, että rupesi odotellessaan laukkakäskyä vain ravilaukkaamaan tai peitsaamaan.


Viime sunnuntaina menin maneesissa ilman satulaa. Sitä ennen juoksutin Jimppaa pitkästä aikaa noin vartin per suunta ja poni toimi hienosti! (Vaikkei nostanut laukkaa kovin hyvin ja kun nosti, laukkasi vain pari askelta) Se ehti aikaisemmin keväällä kyllästyä juoksutukseen niin, ettei suostunut liikkumaan minnekään, mutta nyt se totteli kuuliaisesti ja innokkaana. Ilman satulaa harjoittelin vain ravissa pysymistä, koska se on elämäni vaikein asia. :D Jimpalla ei ole kovin tasainen ravi, eikä se ole innosta piukeana, jos sen selässä pompitaan häiritsevästi. Mutta yllätyksekseni en saanut osakseni yhtään protestipukkia, vaikka korvat näyttivät välillä ärtyneesti takaviistoon. Nostinkin sitten mieluummin laukan, koska siinä on niin hyvä istua. :D Sen jälkeen oli paikat kipeänä! En tajua, miksi kukaan haluaisi ratsastaa ilman satulaa kun se sattuu niin paljon. :D

Tällainen taisteluvamma Jimpan takapuolessa. :D

Pikkusiskonikin pääsi tässä yksi päivä käymään Jimpan selässä, ilman satulaa ja suitsia tottakai. Kierrettiin tallipihaa pari kertaa käynnissä, ei sen kummempaa. :) Tilasin Börjesiltä alennusmyynneistä uudet suitset Jimpalle ja myös sivuohjat, joita valmentajamme ehdotti ostamaan. Jimpalla on taas kenkä löysällä, oikeastaan kaksikin! Pitäisi pyytää kengittäjä paikalle, kun kaviot alkavat olemaan jo aika pitkät.

Heippa taas!
Kävimme tänään Jimpan ja kaverin kanssa maastoilemassa. Ensiksi menimme raviradalle vähän kävelemään ja yritimme ottaa raviakin, mutta hevoset halusivat vain laukata... etenkin Jimppa! Laukkasimme sitten lopuksi lähes kierroksen, Jimppa tuntui mukavalta ja kyydissä oli kiva istua :D.

Jatkoimme sitten maastoon. Menimme sillan yli suoraan mäkitielle, jolla on kiva käydä treenaamassa vähän takapäätä, kun eteen nousee mäkiä mäkien perään. Kapusimme yhden nousun ja sitten huomasimme kivan pikkupikkumetsäpolun, joka oli pakko käydä tarkistamassa! Menimme Jimpan kanssa ensimmäisinä ja poni sukelteli oksien alta kuin mikäkin metsämopo konsanaan. Se osasi jopa katsoa vähän jalkojaan, eikä kupsahdettu kumoon kivien tai juurakoiden takia. Ötökät vain kiusasivat, ja lopulta maa rupesi tuntumaan sen verran pehmeältä ja märältä, että päätimme kääntyä takaisin.

Kävimme tutkimassa myös toisen, hieman leveämmän metsäpolun, joka kulki pienen lammen vierestä ja olisi varmaan jatkunut jonnekin pellolle, mutta emme lähteneet enää metrin korkuisten heinäkasvien valtaamaa aluetta ylittämään (vaikka Jimppa oli innoissaan menossa eteenpäin niin kauan kuin maailma jatkuisi...). Hauskaa oli, rakastan maastossa uusien reittien tutkimista ja omituisiin paikkoihin menemistä hevosen kanssa! Se on se juttu, mistä eniten ratsastuksessa tykkään :) Ja vielä paremmaksi sen tekee se, että Jimppakin tykkää tutkia uusia polkuja! Se on aina onnessaan kulkemassa jokaisesta polunpätkästä jonka vain löydämme ja pienen suostuttelun jälkeen se menee mistä vain. :)

Jimppa on kasvattanut jo aikamoisen kesämahan! Siitä on myös tullut rauhallinen vätys, kuten aina laitumella ollessaan. Ruoho rupeaa kuitenkin jo loppumaan laitumelta, ja tälläkin hetkellä hepat saavat kuivaa heinää ruohon lisäksi. Saa nähdä, otetaanko hevoset talliin siksi aikaa, että ruoho kasvaa, vai mitä tehdään.


Ruuna on päässyt melko kevyellä liikutuksella, viime viikolla kävimme kaksi kertaa maneesissa. Ekalla kerralla torstaina otin Jimpan kanssa paljon laukannostoja vasempaan kierrokseen, koska se ei välillä tunnu huomioivan laukkapohjetta ollenkaan. Jimppa oli yllättävän reippaalla tuulella, joten laukkakin kulki paljon paremmin kuin maneesissa yleensä! Nostot sujuivat todella kivasti aiempiin verrattuina, varsinkin kun ruuna tajusi harjoituksen idean. Loppuraveissa kokeilin päästää ohjat ihan pitkiksi, ja Jimppa pysyi jopa pystyssä ja kulki hyvin! Ennen se olisi varmaan kaatunut turvalleen :D.


Sunnuntaina oli taas maneesivuoro ja silloin en laukannut ollenkaan. Pujottelimme kanistereita käynnissä ja lopuksi tein kiemurauria ravissa pitkin ohjin. Jimpalla oli vasemman takajalan kenkä vääntynyt osaksi irti, joten en viitsinyt sen pahemmin liikuttaa. Onneksemme saimme kengittäjän maanantaina laittamaan uuden kengän paikoilleen. :)


Eilen kävimme maneesissa toisen ratsukon kanssa ja tallinomistaja piti meille estetunnin. Aluksi harjoittelimme asetuksia kulmissa käynnissä sekä ravissa, sitten menimme vuorotellen suunnilleen 50 cm ristikon. Menimme Jimpan kanssa ravissa ja alun "hui-kamala-en-mene!" -kohelluksen jälkeen Jimppa ylitti ristikon kuten kunnon hevoset ylittävät. Siirryimme ristikon jälkeen kahden pystyn linjalle, joista toinen oli varmaan 60 cm ja toinen ehkä 70 cm. Aluksi Jimpan piti ihmetellä näitäkin, varsinkin koska toinen puomeista oli eri värinen, mutta lopulta tulimme laukassa ensimmäisen ja toisen ravissa. Ensimmäisen esteen Jimppa hyppäsi oikein kunnolla, eikä se ole varmaan koskaan hypännytkään niin! Harmi vain, että ratsastaja ja koulusatula eivät ole hyvä hyppy-yhdistelmä, ja meinasin joka loikan jälkeen lentää kaulalle... Lopuksi otimme vain sen toisen esteen, jolloin Jimppa pääsi laukkaamaan senkin. Olin tyytyväinen ruunaan, sillä se todellakin pitää hyppäämisestä ja innostuu hirveästi tajutessaan homman idean! Tallinomistajakin kehui, että sehän hyppää kuin oikea hevonen :D.


Valitettavasti kuvia ei ole, koska ei ollut ketään kuvaamassa. Laitan tähän kuitenkin pari laidunkuvaa piristämään! Huomenna olisi suunnitelmissa mennä ratsain raviradalle. Voisin vaikka harjoitella laukkaamista, kun saadaan sinne ratsastuskaverikin.

>tässä kuuluisi olla kuvia :D<

Laitumentekotalkoot pidettiin lauantaina 9.6. ja hevoset pääsivät heti seuraavana päivänä iltapäivällä laitumelle. Kävimme estetunnilla kahden muun ratsukon kanssa samana päivänä, ja Jimppa oli kuin mikäkin juuri kiinni otettu villihevonen! Se hirnui muille laumalaisille, ja vaikka tallissa oli sen lisäksi kaksi muuta hevosta, Jimppa oli silti ihan kauhuissaan. Mutta maneesissa se oli taas aivan normaali ja kuuliainen.


Jimppa on löytänyt itselleen laumasta oman tyttöystävänkin, jonka kanssa se viettää aikaa koko ajan. Ja voi sitä surua, jos joutuu eroamaan rakkaastaan! Saa nähdä, kauanko tuo tamma jaksaa Jimpan kanssa olla. Ainakin vielä ne näyttävät tulevan hyvin toimeen :D. Jimppa on löytänyt kyllä sisäisen orinsa laitumella ollessaan, mutta onneksi se ei paljoa vaikuta käyttäytymiseen. Mitä nyt keskittyminen ei ole aivan kohdillaan, kun pitää kavereiden perään huutaa.


Ensimmäisen yön jälkeen Jimpalla oli sotavammoja sään molemmin puolin. Pomoksi noussut toinen ruuna oli hieman käskenyt uutta toveria, mutta onneksi haavat eivät olleet pahoja. Jimppa sitten lyöttäytyi yhteen tämän tamman kanssa, joka saa määrätä myös tätä pomoruunaa vähän enemmän. Hevoset ovat tehneet laitumella omat ryhmänsä, joista toisessa on kolme ruskeaa hevosta ja toisessa (missä Jimppakin on) kaksi valkoista ja yksi musta(nruunikko) :D.


Yhtenä päivänä kaverini pääsi Jimpan selkään vähän kävelemään. Jimppa tajusi ympyrällä kulkemisen heti, vaikka silloin kun itse olen istunut liinassa sen kanssa, se ei meinaa millään tajuta mennä ympyrällä.. Eilen kävin sen kanssa maastossa, laukkasimme pari pätkää pellolla ja ravasimme metsäpolulla. Kotiin päin oli kauhea kiire ja hyttyset kiusasivat! Virtaa näytti riittävän, vaikka laitumella hevoset näyttävät niin väsyneiltä, että ihan itseäkin rupeaa nukuttamaan :D.
Videon pääsee katsomaan täältä! Molemmat pätkät ovat tuntien loppupuolelta, jolloin Jimppa alkoi jo väsähtämään. Se on kovaa hommaa yrittää pysyä pystyssä ja nostella jalkoja puomien yli! Hyvin se on kuitenkin jo alkanut menemään noiden esteiden yli, kun aikaisemmin piti stopata jokaisen maapuominkin eteen ja nostaa jokainen jalka yksitellen yli.

Hei taas!

Viime keskiviikkona kävimme maneesilla ja harjoittelimme puomeja ensiksi ravissa ja lopulta myös laukassa. Siinä samalla tajusin uuden asian Jimpasta: se oppii helposti matkimalla! Puomit sujuivat leikiten, kun seurasimme edellä menevän ratsukon jälkiä. Laukkakin pysyi puomeilla, tosin viimeinen väli oli pitempi ja siihen Jimppa ei saanut jalkojaan asetettua laukassa. Mutta tyytyväinen olin silti! Vaikeampaankin suuntaan Jimppa otti parilla ensimmäisellä kerralla laukka-askelia puomien väliin, mutta se ei pysynyt yllä kuin pienen hetken. Siellä se kuitenkin on :)



Äiti halusi pitkästä aikaa ratsastaa Jimpalla myös, joten hän sai tehdä alkuverryttelyt käynnissä. Raviakin kokeiltiin vähän. Sillä välin laitoin puomit ja pääsin itse selkään. Aluksi Jimpasta oli todella hankalaa ylittää puomeja, mutta kyllä se sai sitten ideasta kiinni ja ihan innostui!



(väärä kevennys oikeaan kierrokseen...)
Seuraavana päivänä kävimme samaisen maneesiseuran kanssa raviradalla kärryilemässä. Jimppa toimi nätisti, vaikka sillä olikin menohaluja. Ohjat olivat vähän liian pitkät, jonka takia käteni olivat lopuksi aivan turrat. :D Siitä voi päätellä, millaiset menohalut ruunalla oli! Yllättävän hyvin se kuitenkin viitsi kävelläkin, vaikka kaveri otti välillä ravia. Kiersimme sitten vielä maaston puolelta kotiin ja Jimppa kulki kiltisti perässä. Sitten seuraavana päivänä Jimpan selkä olikin jumissa. Viime kerrallakin ajamisen jälkeen se meni jumiin.


Lauantaina kävimme toisella maneesilla seuranamme J&N. Sää oli aivan kamala, tuuli todella kovasti ja satoi jonkin verran. Jimppa oli heti alusta alkaen kauhuissaan kaikista äänistä jotka kantautuivat ulkona. Ensin oli tarkoituksena hypätä, mutta ei siitä olisi tullut mitään meidän osaltamme :D. Menin pääosin käyntiä ja asettelin Jimppaa. Se pyörähteli aina välillä ympäri tuulen puhistessa erityisen kovaa ja uhkasi lähteä juoksemaan alta pois aina tietyllä pitkällä sivulla, jonka kohdalla tuuli puhalsi pelottavammin. Ravi ei meinannut nousta millään, vaan Jimppa vain peitsasi. Maneesin pohja oli jo parempi, mutta yhä pehmeä keskeltä, minkä Jimppa kyllä pisti merkille ja asteli tuplavarovaisesti aina uralta poistuessa. Loppua kohden ruuna rentoutui ja rupesi jopa kuuntelemaan ratsastajaakin eikä vain tuulta.



Sunnuntaina oli estevalmennus ja siitä videota sun muuta selostusta tulee myöhemmin. :)


Uusi satulahuopa ja siihen sopivat pintelit ostin Eerikalta :) Ihanan keväinen väri ja sopii Jimpalle kuin ruoho suuhun!