Hei taas!

Viime keskiviikkona kävimme maneesilla ja harjoittelimme puomeja ensiksi ravissa ja lopulta myös laukassa. Siinä samalla tajusin uuden asian Jimpasta: se oppii helposti matkimalla! Puomit sujuivat leikiten, kun seurasimme edellä menevän ratsukon jälkiä. Laukkakin pysyi puomeilla, tosin viimeinen väli oli pitempi ja siihen Jimppa ei saanut jalkojaan asetettua laukassa. Mutta tyytyväinen olin silti! Vaikeampaankin suuntaan Jimppa otti parilla ensimmäisellä kerralla laukka-askelia puomien väliin, mutta se ei pysynyt yllä kuin pienen hetken. Siellä se kuitenkin on :)

Äiti halusi pitkästä aikaa ratsastaa Jimpalla myös, joten hän sai tehdä alkuverryttelyt käynnissä. Raviakin kokeiltiin vähän. Sillä välin laitoin puomit ja pääsin itse selkään. Aluksi Jimpasta oli todella hankalaa ylittää puomeja, mutta kyllä se sai sitten ideasta kiinni ja ihan innostui!



(väärä kevennys oikeaan kierrokseen...)
Seuraavana päivänä kävimme samaisen maneesiseuran kanssa raviradalla kärryilemässä. Jimppa toimi nätisti, vaikka sillä olikin menohaluja. Ohjat olivat vähän liian pitkät, jonka takia käteni olivat lopuksi aivan turrat. :D Siitä voi päätellä, millaiset menohalut ruunalla oli! Yllättävän hyvin se kuitenkin viitsi kävelläkin, vaikka kaveri otti välillä ravia. Kiersimme sitten vielä maaston puolelta kotiin ja Jimppa kulki kiltisti perässä. Sitten seuraavana päivänä Jimpan selkä olikin jumissa. Viime kerrallakin ajamisen jälkeen se meni jumiin.


Lauantaina kävimme toisella maneesilla seuranamme J&N. Sää oli aivan kamala, tuuli todella kovasti ja satoi jonkin verran. Jimppa oli heti alusta alkaen kauhuissaan kaikista äänistä jotka kantautuivat ulkona. Ensin oli tarkoituksena hypätä, mutta ei siitä olisi tullut mitään meidän osaltamme :D. Menin pääosin käyntiä ja asettelin Jimppaa. Se pyörähteli aina välillä ympäri tuulen puhistessa erityisen kovaa ja uhkasi lähteä juoksemaan alta pois aina tietyllä pitkällä sivulla, jonka kohdalla tuuli puhalsi pelottavammin. Ravi ei meinannut nousta millään, vaan Jimppa vain peitsasi. Maneesin pohja oli jo parempi, mutta yhä pehmeä keskeltä, minkä Jimppa kyllä pisti merkille ja asteli tuplavarovaisesti aina uralta poistuessa. Loppua kohden ruuna rentoutui ja rupesi jopa kuuntelemaan ratsastajaakin eikä vain tuulta.



Sunnuntaina oli estevalmennus ja siitä videota sun muuta selostusta tulee myöhemmin. :)


Uusi satulahuopa ja siihen sopivat pintelit ostin Eerikalta :) Ihanan keväinen väri ja sopii Jimpalle kuin ruoho suuhun!