Huomenna on ravurista ratsuksi -kurssin kakkospäivä, ja lähdemme matkaan siinä puoli kymmenen aikoihin. Saa nähdä, mitä pääsemme harjoittelemaan seuraavaksi!

23.6. kävimme pisimmän lenkin aikoihin. Äiti lähti mukaan pyöräilemään, ja suuntasimme Ouluntielle päin. Jimppa oli reippaalla tuulella, joten menimme koko menomatkan reippaassa ravissa. Laukka ei oikein luonnistunut menosuuntaan, vaan Jimppa nosti laukan vasta monen pyynnön jälkeen ja tiputti raville jo muutaman askeleen jälkeen.

Yleensä olemme kääntyneet takaisin jo siinä kolmen kilometrin kohdalla, mutta tällä kertaa jatkoimmekin ihan Ouluntielle asti! Kun alkoi kuulua autojen ääniä ja puiden takaa vilahti rekka, käännyimme takaisin kotiin päin. :D Menimme jonkun matkaa käynnissä, sillä maa oli aika kova ja Jimppa oli ravannut koko matkan. Jatkoimme sitten taas ravissa, mutta jouduin ottamaan äkkiä käyntiin, kun vastaan ajeli pakettiauto. Siirryimme lähellä olevalle levennykselle ja annoin kuskille merkin mennä ohi. Jimppa ei ole enää pelännyt pakettiautojakaan, mutta tie oli sen verran kapea, että en uskaltanut ottaa riskiä, jos renkaasta olisi lentänyt vaikka kivi... :D

Laukkasimme myös kotiin päin pari sataa metriä, tällä kertaa paljon paremmin kuin menomatkalla! Pari kertaa Jimppa hypähti vähän sivulle, mutta laukkasi kuitenkin hyvällä vauhdilla ja innokkaasti. Muuten menimmekin ravissa loppumatkan, paitsi otin vielä peltotiellä ja kentän edessä yhdet laukannostot. Loppukäynneiksi tulin alas selästä ja tallilla kylmäsin varmuuden vuoksi Jimpan jalkoja ja vähän huuhtelin enimpiä hikiä pois.

Lenkin statistiikat näyttivät tältä: matkaa kertyi 13 km aikaan 1 h, eli tästä voi lyhyellä matikallakin päätellä keskinopeudeksi 13 km/h. :D

Seuraavana päivänä kävin juoksuttamassa Jimpan kevyesti. Otin satulasta jalustimet pois ja laitoin Jimpalle sivuohjat löysästi kiinni. Jimppa toimi yllättävän hyvin, raviakaan ei tarvinnut pyytää niin kauan kuin yleensä! Juoksutin ponia molempiin suuntiin noin 10 minuuttia, ja sitten palasimme tallille suojaan hyönteisiltä. Kävimme vielä mutkan kentällä tekemässä maastakäsin harjoituksia, jotka sujuivat kivasti hyönteisistä huolimatta!

Tänään ratsastin hetken aikaa käynnissä ilman satulaa. Tein kahdeksikkoja, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja. Ennen selkään nousua (tai siis punttaamista) tein myötäämisharjoituksia, vaikka ötökät yrittivät syödä meidät hengiltä. Jimppa tajuaa hyvin taivuttamiset sivuille, mutta alas myötäys on vielä hakusessa. Se yleensä vain nyökäyttää päätään, mutta ei jää myötäämään pidemmäksi aikaa.

Ratsastajaa ei naurata

Itse ratsastus oli pelkkää humputtelua. Hyönteiset kiusasivat, oli kuuma ja kenttä oli sateen jälkeen entistäkin raskaampi joistakin kohti. Lopetin siihen, kun sain Jimpan edes vähän taipumaan molemmissa suunnissa, mihin meni aikansa. Se vänkäsi vasemmassa kierroksessa vastaan koko ajan ja asettui ulospäin, eikä kuunnellut sisäpohjetta yhtään.

"En varmaan taivu!"

Lopuksi käännyin väärinpäin ja hieroin Jimpan selkää. Sillä on taas lihakset jumissa, vaikka ne yhteen väliin tuntuivat hyviltä. Toivottavasti ne olisivat huomenna edes vähän paremmat, yleensä selkä tuntuu joustavammalta tällaisen ilman satulaa köpöttelyn ja taivuttelun jälkeen. Saa nähdä! ;)

Yhden ohjan pysäytys

Hierontaa

"Mitä sä teet?"