Eilen päätin ulkoiluttaa ensimmäistä kertaa uutta kameraperheen jäsentä, Isaw Extreme -actionkameraa. Tällä kertaa en sitä käyttänyt kypäräkamerana, koska kameran mukana tuli vain liimapinnalla toimivia kiinnikkeitä, joihin en luota tarpeeksi. :D Ostoslistalla onkin siis kameralle tarkoitettu kypärähihna, niin sitten päästään kuvaamaan menoa selästä käsin!

Menimme siis maneesiin humputtelemaan, vaikka sää olikin lämmin ja aurinkoinen. Onneksi samanlaisia päiviä on nyt ollut enemmänkin, joten olemme päässeet käyttämään niitä hyväksemme maastoilun merkeissä. Laitoin Jimpalle kolmipalakuolaimet kokeiluksi suuhun, sillä minulle sanottiin, että ne voisivat sopia ruunalle. Otin mukaan myös D-nivelet varmuuden vuoksi sekä naruriimun - ja tietenkin kameran!

 
Extreme -actionkameran mukana tuli muutamia kiinnikkeitä, ruuveja, USB-liitin sekä vedenkestävä kotelo. Tähän kameraan sopivat GoPron kiinnityslisäosat, joten jos ei Isawin tuotteita mistään löydy, voi huoletta hankkia GoPron vastaavan. Kamerassa oli yllättävän hyvä kuva ja äänentoisto, sillä pystyy myös ottamaan still-kuvia ja kaiken voi nähdä ja toistaa kameran ruudusta (tai vaihtoehtoisesti kameraa voi ohjata ja seurata älypuhelimella). Tätä tulen varmasti käyttämään ahkerasti! Akunkin pitäisi kestää pari tuntia, joten tällä saa kuvattua pitemmänkin maastolenkin kokonaan.

Oliko siinä riittävästi mainospuhetta? :D Ostin Jimpalle uuden riimunkin, kun niitä myytiin niin halvalla (2,50 e). Videolla sitä ponille testaankin. Riimussa on jotain heijastinmateriaalia, mikä on aina hyvä plussa etenkin, kun jätän tämän riimun tarhakäyttöön. Jos Jimppa joskus keksisi karata pimeällä, olisi sillä edes pikkuisen heijastimia mukana! Samalla ostosreissulla löysin hyönteiskarkotetta, jonka hinta oli tippunut 35 eurosta 10,50 euroon. Kunhan kesä ja kärpäset tulevat, pääsen karkotetta testaamaan, onko se hintansa veroinen.

Tämän näköinen pullo kyseessä

Linkki videoon 1:30 alkaa ratsastus kuolaimilla, 3:20 alkaa ratsastus naruriimulla

Välillä on hyvä nähdä oma hevonen jonkun muun ratsastamana. Silloin huomaa itse, miten hevonen liikkuu, ja kun selkään vielä heittää jonkun osaavamman, pääsee myös näkemään, miten hevonen voisi liikkua, kun itse osaisi oikein pyytää.

Viime perjantaina Jimppa pääsi ratsutettavaksi, vaikka alkuperäisenä suunitelmana olikin ollut kouluvalmennus. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa, että päätös oli oikea! Oli hauska seurata, miten Jimpalla joku muu ratsasti, ja miten se toimi. Meidän vuoroamme odotellessa lämmittelin Jimppaa maastakäsin peruutuksilla ja myötäysharjoituksilla, jotka se tekikin mukisematta ja herkästi.

Ei mennyt kauaa, kun Jimppa alkoi toimimaan käynnissä niin kuin ratsun kuuluukin. Se myötäsi niskastaan, ja vaikka käynti oli yhä vähän tahmeaa, se kuitenkin kulki aktiivisemmin kuin yleensä. Se teki pohkeenväistöt ilman seinää kuin olisi aina ne osannut ja taipui ympyröillä molempiin suuntiin.

Raviin siirtymisen peitsiongelmaakaan ei ilmennyt, ja ravi oli kerrankin lähempänä tahdikasta kuin sitä, mitä se nyt normaalisti onkaan. Jimppa taipui kuulemma vasempaan suhteellisen hyvin, mutta oikeaan se kääntyi suoralla rungolla, niin kuin ravurit kärryjen kanssa yleensä tekevät. Anniina työskenteli paljon ravissa suoristaen ja taivutellen Jimppaa suurilla ympyröillä sekä kahdeksikolla.

Jimppa ei yleensäkään saa itseään laukassa mahtumaan maneesin seinien sisäpuolelle, ja nytkin tuntui, ettei tila muka riittänyt. Hyvin se kuitenkin nosti laukat molempiin suuntiin, ja oikeaankin tuli paljon parempia nostoja kuin minun kanssani :D Sen eron huomaa viimeistään tuossa oikeassa laukassa, sillä jos siinä ratsastaja jännittyy ja häiritsee, niin ei se laukka nouse ajamallakaan. Jimppa pukitteli muutamaan kertaan, mutta laukka rullasi ihan hyvin, ja suurin osa nostoista sujui kuitenkin ilman protestointia. Anniina ohjeisti harjoittelemaan laukkaa useilla nostoilla vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja saamaan laukan jälkeen mahdollisimman nopeasti tasainen ravi takaisin, nyt kun se herkästi alkaa ennakoimaan uusia nostoja, eikä siinä välissä aina ehdi siirtyä puhtaaseen raviin.

Erittäin laadukasta puhelinkuvaa
Tähän loppuun on pakko päästä hehkuttamaan meidän uudesta maastolenkistä ja fiksusta Jimpasta! Kävimme tutkimusmatkailemassa maanantaina uusilla poluilla ja löysimme kivan reitin, joka kiertää Silmukkalenkin ja Ouluntien kautta. Se ei ollut pitkä (n. 8 km), mutta monipuolinen! Talutin hevosta osan matkasta, sillä pätkä reitistä oli vähän huonossa kunnossa tähän aikaan vuodesta, mutta kesällä siitä pitäisi pystyä ratsastamaankin hyvin. Ylitimme pelottavimman sillan ikinä, sillä se oli kapea, pitkä ja vähän kallellaan, mutta epäröimättä sekuntiakaan Jimppa seurasi sen yli kaikessa rauhassa! Yllätyksekseni se ylitti epäilyttävän näköisen minisillankin tuosta vain selästä käsin, vaikka luulin, että se jäisi arpomaan sen eteen.

Kalteva silta ja puolessa välissä ollut laavu, josta Jimppa ei oikein innostunut

Tänään maastakäsiteltiin pääasiassa temppujen merkeissä. Vaihdoin kuopimiskäskyn toisenlaiseksi, jotta sitä voisi pyytää helpommin myös selästä käsin, ja alustin vähän kumarrustemppua. Tutustuimme vesimattoon, joka ei ollut Jimpasta ollenkaan pelottava! Se käveli sen yli heti, eikä yrittänytkään olla astumatta päälle :D Silittelystä se ei oikein välittänyt, vaan olisi mieluummin syönyt koko maton. Käveleskelimme ympäri tallipihaa vesimatto päällä, teimme temppuja ja venyttelimme, eikä poni ollut moksiskaan!

Tämän päivän vesimattosiedätystä ja paalimuovipelleilyä viime viikolta

Tänään pääsin kokeilemaan jotain uutta, kun suunnistin Toivolaan Doris Münsterin Centered riding -valmennukseen (lisää Doriksesta). Sain lainata paikan päältä ratsukseni suomenhevosruuna Eskon, joka oli aika tuore uudessa ratsunammatissaan.

Kentän kunnon takia pysyimme koko tunnin käynnissä, mutta minua se ei haitannut. Päinvastoin, sain rauhassa keskittyä istuntaani, kun ei tarvinnut huolehtia askellajeista. Opetus tapahtui englanniksi, vaikka Doris osasikin puhua sujuvaa suomea ja täydensi välillä lauseitaan suomenkielisillä termeillä.

Istunnan suoruuden tunnustelua

Alkuun kerroin oikealla polvella puristamisongelmastani, ja Doris pyysi ottamaan jalustimet pois jalasta. Keskityimme aluksi hevosen liikkeisiin mukautumiseen niin, että Doris talutti hevosta ja minä yritin saada molemmista puolistani symmetriset. Oikea lonkkani ei joustanut käynnin mukana yhtä hyvin kuin vasen, joten Doris näytti pari harjoitusta, joilla saisin lonkkaa avattua ja polven irti hevosen selässä.

Toinen harjoituksista. Käsillä etu- ja takakaaresta kiinni, ja vartaloa kierretään sivulle (irti satulasta).

Ja sama toisin päin!

Seuraavaksi harjoittelimme polvien rentouttamista neliökahdeksikolla, jota jatkoin lopulta itsenäisesti. Satula, jolla ratsastin, oli täysin erilainen, kuin meidän koulusatulamme. Siinä tuntui siltä, että jalkani menivät oikealle paikalle luonnostaan, mutta siitä huolimatta se oikea polvi pääsi välillä jäämään kiinni satulaan, jos siihen ei koko ajan keskittynyt.

Kun kerroin käännöksissä kellahtavani hevosen ulkokyljelle, Doris opasti ottamaan askeleen kääntyessä sisälle, kun hevosen liike vie ulospäin. Minun kuului selässä kävellä hevosen mukana, ja kun sain idean päästä kiinni, pystyin istumaan keskellä satulaa käännöksissäkin.

Käännöksissä piti kuvitella sisäkäden olevan ylhäällä, jotta sen puolen jalka ei heilahtaisi hevosen liikkeestä eteen

Lopuksi harjoittelimme pohkeenväistöä diagonaalilla. Tämä oli mielestäni valmennuksen paras harjoitus, jota haluan päästä tekemään Jimpankin kanssa mahdollisimman pian! Pitkillä sivuilla keskityin saamaan käynnin rytmistä kiinni, ja keskihalkaisijalla ajattelin astuvani itse sivulle ristiin. Koska Esko oli vielä vähän raaka, ei siltä voinut odottaakaan täydellistä pohkeenväistöä, mutta oli ihmeellistä tuntea, kuinka herkästi se otti askeleen sivulle, vaikka itse en tehnyt pohkeilla tai käsillä mitään! Jos pohkeenväistö on näin helppoa, voisin jopa oppia pitämään siitä. :D



Kerran aloin turhautumaan, kun väistöt eivät onnistuneet ollenkaan, jolloin Doris oli heti korjaamassa asentoani ja mielentilaa. Hän sanoi, että turhautuessani alan puristamaan oikealla polvella entistä hanakammin, mikä ei tietenkään auta asiaa ollenkaan. Seuraava kerta menikin taas paremmin kuin hyvin, ja lopetimme tunnin siihen. Doris kehotti tekemään samoja harjoituksia Jimpallakin niin käynnissä kuin ravissa, vaikka me emme tällä kertaa päässeetkään ravaamaan. Aion varmasti käydä uudemmankin kerran CR-tunnilla, koska minulta eivät ongelmat ja virheet ihan heti lopu! :D


Loppuun vielä pitkä kooste tunnista. Yritin saada mukaan mahdollisimman paljon Doriksen opetusta, mutta tuulen takia suurin osa jäi videolla kuulumattomiin.

Linkki videoon

Nyt seuraa jatkoa viime kuussa ensiesiintymisensä tehneelle temppukoululle! Tällä kertaa saimme nauttia lumipyryn sijaan kirkkaasta auringonpaisteesta, linnunlaulusta ja tuulesta, joten videolla selitykseni ei välttämättä kuulu joka kohdassa niin hyvin. Tämänkertainen opetusvideo on myös lyhyt ja ytimekäs, koska tämä temppu on todella helppo opettaa!

Muistutan vielä, että tämä on minun sovellukseni tempun opettamisesta, eikä se välttämättä toimi kaikilla yhtä hyvin. Jokainen voi itse soveltaa itselleen ja hevoselleen sopivimman opetustavan, sillä hevoset ovat yksilöitä, ja toisilla toimivat eri tavat paremmin. Muistakaa myös kysyä lupa hevosen omistajalta tempun opettamiseen, jos ette itse omista hevosta, jolle tempun haluatte opettaa!


Temppukoulutuksen tulisi olla hauskaa niin sinulle kuin hevosellekin, se on mukava tapa vahvistaa luottamusta ja aktivoida hevosta, joten pidäthän sen rentona ja kivana vaihteluna teille molemmille! Valitse siis opettelupaikaksi rauhallinen ja tuttu ympäristö äläkä vaadi kerralla liikaa.

(Jos et ole ennen tehnyt maastakäsin taivutuksia, voi olla hyvä pohjustaa temppua harjoittelemalla ensiksi pään sivuille myötäystä paineesta. Halitempun voi opettaa kummallekin puolelle, mutta ne tulee opettaa erikseen alusta asti.)

Linkki videoon

Aiemmat osat

Intervallitreenin jäljiltä väsyneenä mutta onnellisena päätin, että Jimppakin saisi karistaa ylimääräiset energiansa, kuten ratsastajakin oli edellisenä päivänä tehnyt. Suuntasimme siis eilen lentokentälle raviradan ollessa taas ruuhkainen, ja alkuun kävelimme kaksi kierrosta reippaassa tahdissa (edellä kulkeneella ravurilla ei varmastikaan ollut osuutta asiaan...).


Ensimmäinen ravikierros mentiin rauhassa, mutta huomasin kaipaavani vähän lyhyempiä jalustimia pystyäkseni laskemaan painoni jalustimille kevyessä istunnassa. Kun hihnat olivat lyhyemmät, jatkoimme ravilla vielä kahden kierroksen verran. Välissä tuli käveltyä taas yksi kierros.

Ei meinannut jalka taipua enää lyhyempään jalustimeen :D

Sää oli todella tuulinen, niin kuin keväisin yleensä onkin. Hyvä ettei selästä lentänyt kovimpien tuulenpuuskien aikana! Onneksi Jimppa ei välittänyt tuulesta mitään, ja oli muutenkin reippaalla mielellä matkassa. Hämärä hiipi salakavalasti yllemme, joten kuvausta ajatellen valo ei ollut paras mahdollinen.

Alkulämmittelyn jälkeen oli laukan vuoro. Aloitimme ensiksi vähän rauhallisemmin, mutta piankos Jimppa innostui lisäämään vauhtia. Välillä piti jo muistuttaa, ettei tänne tultu kuljettamaan ratsastajaa kuin märkää rättiä pitkin kyliä, kun pidätteistä huolimatta Jimppa yritti vain jatkaa matkaansa.


Linkki videoon
Alku- ja loppukäynteineen kaikkineen kilometrejä kertyi 9,5. Niistä varmaankin 4 km kuittasimme laukalla, ja vaikka menimme koko sen ajan aika reippaasti, Jimpalla olisi riittänyt virtaa juosta vielä toiset neljä kilometriä helposti. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä, vaan kun laukka tuntui riittävän (eli ratsastaja ei enää jaksanut pidätellä hevosta), yritimme ottaa rauhalliset loppuravit, mutta Jimpan mielestä se oli hyvä aika alkaa harjoittelemaan montéa.

Sujautin tällä kertaa Jimpan iltapuuron joukkoon pari mittalusikallista magnesiumia. Katsotaan, millainen poni on huomenna, sillä usein pitkien ja reippaiden laukkailujen jälkeen Jimppa on ollut vähän jäykän oloinen. Paitsi selästä, jolle nämä laukkasessiot tekevät vain hyvää!

En edes muista, mitä olen tällä viikolla Jimpan kanssa touhunnut. Maastoon ei ole ollut ainakaan loppuviikosta asiaa, sillä plussakelit ovat paljastaneet kivikovan maan ja liukkaan jään sen vähäisenkin lumen alta, joka täällä hetken aikaa ehti olemaan.

Perjantaina kävin kuitenkin taas maneesissa, niin kuin edelliselläkin viikolla. Emme tehneet mitään mainitsemisen arvoista ratsain, mutta maasta käsin kävelimme toisesta päästä korotettuja maapuomeja ja tutustuimme muuriesteen pressuun. Ensiksi poni sai haistella maassa olevaa pressua itsenäisesti, sitten kävelimme pari kertaa sen yli ja lopuksi silittelin pressulla Jimppaa joka puolelta, minkä jälkeen se ei korvaansa lotkauttanut, vaikka heittelin pressua sen ylle. Jos joskus joudumme tilanteeseen missä muuriesteen pressu tipahtaa yhtäkkiä Jimpan päälle, ei sen pitäisi saada aikaan mitään kohtausta! :D

Sumuinen ajeluilta 19.2.

Eräs päivä tällä viikolla päätin pitää Jimpalla vapaapäivän ja puuhailla sen kanssa temppukoulutuksen parissa. Koska se osaa jo sen verran hyvin pusun, hymyilyn sekä kuopimisen, ajattelin vähän uudistaa temppukirjoamme ja opettaa ponin myös halaamaan! Siinä ei montaa hetkeä vierähtänyt, kun Jimppa ymmärsi idean ja taivutti päänsä halaukseen. Välillä se teki tempun innokkaana vähän liian rajusti, jolloin halaus tuntui enemmänkin rutistukselta :D


Eilen oli vuorossa kärryttelyä. Aluksi ajatuksena oli mennä radalle ajelemaan, mutta kun siellä oli ruuhkaa, päätin kiertää lyhyen (4,5 km) lenkin maastossa. Ravata ei voinut kuin murto-osan matkasta, mutta Jimppa meni sen verran aktiivista käyntiä koko lenkin, ettei se haitannut. Kävimme kuitenkin peltotiellä ottamassa pätkän lujempaa, jotta Jimppa saisi kunnolla avata paikkojaan ja ehkäistä jumeja. Tällä kertaa ruunalle ei tullut hikikään, vaikka yleensä aina ajon jälkeen sille on noussut kiva pintahiki ja koko hevonen höyryää.

Tänään olimme aamuvirkkuja ja kävimme Anniina Taluksen kouluvalmennuksessa. En oikein tiennyt, mitä tuleman piti, kun valmennukseen ilmoittauduin, sillä viime maneesikerroilla Jimppa oli peitsannut taas ihan mukavasti. Hämmästys olikin suuri, kun poni ei valmennuksessa peitsannutkaan kuin ensimmäisen ravinoston alussa! Sen jälkeen siirtymiset raviin sujuivat puhtaasti (joskin yhä hitaasti pohkeisiin reagoiden), eikä ponia tarvinnut puskea eteenpäin koko aikaa. Loppua kohden se alkoi jopa kuuntelemaan pohkeita paremmin, eikä siirtymisissä kestänyt enää niin kauan. Ravissa se kulki taas rennosti pää alhaalla, eikä käynnissäkään laamaillut niin paljoa. Olin päättänyt jättää laukan pois meidän osaltamme, mutta Jimppa innostui tekemään parit laukannostot, "koska muutkin tekee niin!"... Se kuitenkin antoi helposti alas suoraan raville, eikä räpeltänyt "mutku mä haluun" -laukkapeitsikipitystä, kuten yleensä laukan jälkeen.

Yllä oleva piirros havainnollistaa tunnin harjoitustamme, joka tehtiin aluksi käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Lävistäjällä pidensimme askelta, eli yritin saada Jimpan liikkumaan käynnissä eteenpäin, eikä vain raahautumaan maata pitkin kuin kuollut kala. Päätyihin teimme ympyrät ja siitä jatkettiin sitten pitkälle sivulle, jolla väistätettiin takaosaa seinää apuna käyttäen. Tämän teimme vain käynnissä, koska se on Jimpalle tarpeeksi haastavaa jo pelkästään niin. Toinen tunnin tehtävä oli askellajin sisäiset siirtymiset, jossa pitkällä sivulla ensiksi lisättiin ja sitten hidastettiin vauhtia. Tämän muut tekivät myös laukassa, mutta me tyydyimme vain ravaamaan. Jimppa innostui lisäämään vauhtia ihan hyvin, kun tajusi muidenkin menevän välillä reippaammasti, ja vauhti meinasi jäädä sillä päälle myös silloin, kun piti hidastaa.

Maneesissa Jimppa osaa kyllä olla niin lunkisti, että välillä ihan naurattaa. Tänäänkin valmennuksen alussa toinen ryhmämme ratsukoista pelästyi seinän takana valjastuskatoksessa kolistelevia ihmisiä ja lähti pukkilaukkaa suoraan meitä päin, ja Jimppa vain seistä nökötti aloillaan katsellen villityskohtausta, siirtäen sitten takaosaansa vähän sivummalle pois tieltä. :D