Rentoutumista parhaimmillaan!

Viime kengityksessä Jimppa sai eteen viime kesäiset kultakengät. Tämän viikon alussa se oli sitten onnistunut vääntämään toisen kengän reunasta mutkalle... juuri kun olin suunnitellut treeniksi reippaan ajolenkin! Koska ajaessa Jimppa aina innostuu kovasti reippaammasta vauhdista, en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että juostessaan se saa revittyä kengän kokonaan irti, ja pahimmassa tapauksessa kaviokin halkeaisi ikävästi.

Niinpä lähdimme pelkälle käyntilenkille, jotta ruuna saisi kuitenkin liikuntaa vapaapäivän jälkeen. Suuntasimme mäkitielle, joka on kesäisin sen verran kova, ettei siinä viitsisi muutenkaan mennä kuin käyntiä. Lenkin pituudeksi tuli 10,4 km ja keskinopeudeksi 7 km/h, eli rauhallista vauhtia etenimme. :) Etenkin Jimpalle mäkitreeni tekee erittäin hyvää, sillä siinä se joutuu käyttämään niitä (vähäisiä) peppulihaksia, joita aktiivinen takaosan käyttö ratsastuksessa vaatii. Jyrkimmässä mäessä pappa olisi halunnut vaihtaa askellajia päästäkseen helpommalla, mutta pysyimme kuitenkin käynnissä koko matkan alusta loppuun. Nämä rauhalliset ajolenkit opettavat Jimppaa kulkemaan kiireettä myös kärryjen edessä, vaikka menneisyytensä takia jo pelkkä valjastaminen on saanut sen kiihtymään. Ehkä Jimppa pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, ettei sen enää tarvitse juosta henkensä edestä aina, kun sille laitetaan kärryt perään. :)


Linkki videoon
Vaikka menimmekin vain käyntiä, nousi Jimpalle kevyt hiki pintaan. Treenin päätteeksi pidimme venyttelytuokion käyden kaikki jalat läpi.

Eilen Jimppa sai uudet etukengät vääntyneen tilalle, ratsukengät niin kuin takanakin. Se tarkoittaa myös sitä, että entisten, kevyempien kultakenkien tilalla on nyt painavemmat kengät. Oletin sen kuitenkin olevan se ja sama Jimpalle, mutta toisin kävi...


Suunnitelmissa oli ottaa laukkatreeniä raviradalla. Kävin maastossa tekemässä alkulämmittelyt samalla kun odottelin paria ravuria pois radalta. Kun palasimme takaisin maastosta, oli jalkapalloilijat jo vallanneet radan keskustan ja lämmittelivät kaikessa rauhassa palloja potkien. Jimppa oli tietenkin sitä mieltä, että näitä pallonpotkijoita tulee pitää silmällä koko ajan, etteivät ne vaan hyökkää kimppuun. :D



Kun ensimmäisen kerran nostin laukkaa, huomasin heti siinä jotain erikoista. Laukannosto ja pari ensimmäistä askelta tuntuivat aika hyviltä, mutta melkein heti sen jälkeen Jimppa tiputti raviin. Ajattelin sen johtuvan häiriötekijöistä ja tuulesta, joten päätin suosiolla siirtyä hiittisuoralle, joka on vähän rauhallisempi paikka ratsastaa - vaikkakin paljon pienempi.



Laukka ei onnistunut hiittisuorallakaan. Jimppa nosti laukan hyvin, laukkasi muutaman hyväntuntoisen askeleen... ja sitten koko paketti hajosi! Jossain vaiheessa laukkaa askeleet alkoivat tuntumaan hassuilta, ja sitten Jimppa tiputtikin jo takaisin raville. Kuvaajana ollut äitinikin sanoi, että Jimppa nostelee etujalkojaan paljon korkeammalle kuin normaalisti. Kevyistä kengistä raskaampiin vaihtaminen ei ollutkaan niin yksinketaista kuin olin luullut! Tässä onkin totuttelemista Jimpalle, kun etujalkoja pitää oikeasti liikuttaa saadakseen ne pois takajalkojen alta. :D Lopuksi sain pari pitkää pätkää laukattua, ja jo siinä ajassa Jimpalle oli ehtinyt nousta pieni hiki pintaan - joutuihan ruuna tekemään nyt enemmän töitä kuin aiemmin!

Hämmentynyttä selitystä kuvaajalle: "Tää ei vaan saa pidettyä laukkaa yllä ku pari askelta!"

Välipalaa palkinnoksi onnistuneesta laukasta, ratsastaja tarkistaa maneesin varauslistaa

Videolla näkyy, miten Jimppa yhtäkkiä ei saa jalkojaan enää järjestykseen ja tiputtaa raville. Eiköhän se tämän alkushokin jälkeen ala taas sujumaan. :)

Linkki videoon
Koska ulkona alkoi uhkaavasti ripottelemaan vettä, päätimme siirtyä vielä lopuksi maneesiin. Jimppa oli aluksi vauhti päällä ulkona laukkailun jäljiltä, mutta nopeasti se rauhottui ja rentoutui. Työskentelimme miltei koko ajan ravissa, koska siinä Jimppa on helpoin saada rentoutumaan.

Harjoittelimme yllä olevan kuvan mukaista kiemuratehtävää molempiin suuntiin. Vasempaan tehdyt voltit sujuivat Jimpalta hyvin, eikä se kaatunut sisälle, kuten oikeaan, joka olikin toisen suunnan täysi vastakohta. Jimppa puski väkisin vastaan, eikä vahingossakaan taipunut voltilla kuin korkeintaan ulospäin. Miten hevonen voikin olla niin erilainen toiseen suuntaan? Täytyy myöntää, että usein jään vain hakemaan rentoa ravia, enkä niinkään keskity kunnon taivutteluun, mutta nyt pitää ottaa asiaksi taivutella pappaa, jotta se notkistuisi myös oikeaan kierrokseen.





Laukkaa en ottanut enää maneesissa, vaan pysyttelimme käynnissä sekä ravissa. Pariin kertaan innostuimme myös trenaamaan pohkeenväistöä niin seinän avulla kuin ympyrälläkin, josta on tullut yksi suosikkitehtävistäni. Jimppakin tuntuu tajuavan väistöidean ympyrällä helpommin kuin suoralla, tai sitten vain osaan antaa paremmat avut kaarevalla uralla.

Kylmähköstä säästä huolimatta meille tuli molemmille ihan riittävän lämmin, vaikka tämänkertainen työskentely oli kaukana kunnon koulutuuppailusta.

Linkki videoon

26.5.

26.5.

Yllä uusin rakennekuva. Yhteen väliin Jimppa näytti laihtuneen, mutta nyt se on taas saanut lisää massaa runkonsa ympärille ja selkälihaksetkin ovat jo vähän nousseet. Takaosakin näyttää jo himpun verran lihaksikkaammalta, vaikka vielä on pitkä matka kunnon perämoottoriin. ;)

Finntackin hanskat, 22 e.

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata jo aiemmista kuvista nämä meidän väreihin sopivat hanskat, mutta esittelen ne vielä tähän loppuun. Huomasin Agrissa käydessäni nämä ihanuudet ja pakkohan ne oli sitten ostaa. Vaikka hintalapussa lukikin ajohanskat, soveltuvat nämä mainiosti myös ratsastukseen. Pito vaikutti ainakin tällä kokeilukerralla hyvältä, ei tarvinnut olla joka välissä lyhentämässä ohjia niiden lipsuessa huomaamatta sormien välistä. Ja niissä on sähkönsinistä! :D

Kesä on vihdoin täällä! Ulkona on selviytynyt ilman toppatakkia jäätymättä, ja laidunkausi lähestyy. Kaiken kivan lisäksi kesän huono puoli on myös ilmestynyt ulkoilmaan - nimittäin hyönteiset. Jo nyt Jimpan korvat kutiavat kovasti, ja ratsastus käynnissä on todella tuskastuttavaa, kun ötökät häiritsevät ponin keskittymistä. Suihkutin heti ensimmäisinä lämpiminä päivinä hyönteiskarkotetta ruunan karvapeitteeseen, mutta ei se kaikkia ötököitä pidä etäällä. Etenkään polttiaisia ei tunnu mitkään myrkyt ja karkotteet hetkauttavan ollenkaan.


Keskiviikkona pääsimme taas valvovan silmän alle Mervin tullessa valmentamaan. Sitä ennen olimme olleet valmennuksessa viime perjantaina Anskun koulutunnilla, joka oli yksi parhaimmista tähän astisista valmennuksista! Ei siitä kuitenkaan sen enempää, vaan keskitytään keskiviikon tuntiin.

Pakoon!

Olimme taas ulkokentällä, mikä on Jimpalle tietenkin parempi maneesin pöllytessä kesäisin paljon. Tällä kertaa sen hermoja koetteli traktori, joka hiiviskeli kentän toisessa päädyssä ja kävi välillä vaanimassa pientä ruunaparkaa tien vierelläkin. Jimppa ei kestänyt yhtään uhkaavasti lähenevää traktoria, vaan joka kerralla se yritti lähteä pakoon ratsastajasta huolimatta. Mervi ohjeisti laittamaan Jimpan keskittymään ratsastukseen eikä mörköihin, joten ratsastin sillä pienillä volteilla liioitellusti taivuttaen, kunnes se myötäsi niskastaan eikä puskenut apujen läpi traktoria karkuun.

Kaikki ratsastuskuvat © Jenna

Alkuun harjoittelimme pohkeenväistöä keskihalkaisijalla. Meidän tapauksessamme riitti pari hyvää askelta, mutta toinen ratsukko väisti aina uralle saakka. Aluksi Jimpalla oli vauhti päällä, eikä se olisi millään suostunut hidastamaan liikettä voidakseen astua viistosti sivulle eikä vain eteenpäin. Aina välillä se puolivahingossa astui ristiin ja sai heti kiitokseksi kehuja ja paineen poiston.

Ötökät... meno näytti pääasiassa tältä

Laukkaa harjoittelimme tällä(kin) kertaa pääty-ympyrällä. Ensiksi minun piti ottaa ympyrä ravia ja kaksi ympyrä laukkaa, minkä jälkeen molemmissa askellajeissa mentiin vain yksi ympyrä vuorotellen. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, mikä on Jimpalle helpompi suunta. Se nosti laukan heti pyynnöstä ja jatkoi ihan mukavassa vauhdissa hyytymättä koko ajan niin kuin yleensä. Pian vaihdoimme suuntaa, jotta pääsisimme hankalamman laukan kimppuun.




Ette voi kuvitellakaan, kuinka yllättynyt olin, kun heti laukkapohkeet annettuani Jimppa nosti laukan! Se teki sen myös seuraavalla kerralla, ja sitä seuraavalla... kertaakaan laukannosto ei venynyt askelta pitemmäksi, vaan se nousi heti ja nyt, eikä puolen ympyrän jälkeen kuten yleensä. Ja vauhtikin oli automaattisesti sopivan reipas, jota ei tarvinnut koko ajan olla aktiivisesti ylläpitämässä. Ihan uskomatonta, että vielä vuosi sitten täysin tuntematon oikea laukka nousee nyt jo noin hyvin, vaikka vielä viime vuoden lopulla sitä sai välillä avittaa juoksutusraipankin kanssa. Eikä tällä kertaa tullut yhtäkään pukkia! :)

Ja molemmat myötäävät niskastaan...

Valmennuksen lopuksi harjoittelimme pitkillä sivuilla käynnissä avotaivutusta. Tämä oli toinen kerta, kun olemme sitä opetelleet, joten siihen nähden Jimppa meni aika hyvin. Se tajusi jo tehtävän idean ja yritti kovasti, ja välillä siitä sai irti pari hyvää askelta. Ehkä homma toimisi vielä paremmin, jos ötökät eivät haittaisi sekä ratsun että ratsastajan keskittymistä niin kovasti... saa nähdä, kuinka tuskaista sileällä meneminen tulee olemaan, kun hyttyset ja muut inhotukset tulevat kuvioihin!




Minun pitää laukassa opetella istumaan rauhassa, sillä jään aina työntämään laukkaa eteenpäin Jimpan puolesta, vaikka minun tarvitsisi vain istua ja olla. Samoin vanha tuttuni takakeno on tullut takaisin...

Takakeno is back!

Pitää hankkia pitemmät ohjat, jotta pystyn nojaamaan vielä enemmän taakse. Nykyiset eivät enää riitä!

Taas kerran olin todella tyytyväinen Jimppaan. Siitä on alkanut kuoriutumaan miellyttävä poni ratsastaa, kunhan se ensiksi lämpenee touhulle. Sille onkin tärkeää kunnon alkuverryttelyt ja paljon (liioiteltuakin) taivuttelua, jotta se alkaa toimia edes jotenkuten oikein. Ehkä tästä tuleekin vielä jotain, kuka tietää? :)

Kotimatkalla taivasta koristi sateenkaari!

Tämä kilpailu on pyörinyt muutamissa blogeissa, ja vihdoin sain aikaiseksi osallistua itsekin. Kyseessä on Laukon Hevoskuntoutuksen ja Hevarin yhteistyössä järjestämä kirjoituskilpailu, jonka aiheena on hevosen huolenpito. Lisää kilpailusta voi lukea täältä.


Koska hevonen on eläin, sillä ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa elinoloihinsa. Sen takia meidän ihmisten tulee ymmärtää hevosen kaltaista eläintä ja osata pitää siitä huolta. Ruokinta, riittävä ulkoilu, hevosseura ja terveydenhoito ovat hevosen huolenpidon peruspilareita, joista ei tulisi tinkiä. Tämän ympärille rakentuu jokaiselle hevoselle yksilöllisesti suunniteltu hoito ja liikunta, joka eroaa jokaisella vähintäänkin treenien osalta.

Monen mieleen ei välttämättä ensimmäiseksi juolahda miettiä, viihtyykö oma hevonen omalla tallillaan. Talli ja sen palvelut voivat kohdata ihmisen vaatimusten kanssa, mutta on hyvä pohtia, millaisella tallilla hevonen viihtyisi parhaiten. Voin hyvillä mielin todeta, että tämänhetkinen talli on ollut Jimpalle kaikista viihtyisin. Vaikka talli ei ole upouusi tai sisällä mitään luksusasioita, en haluaisi muuttaa sieltä minnekään muuta kuin pakon edessä. Heti talliin tultuaan Jimppa on muuttunut paljon rennommaksi ja avoimemmaksi, se on saanut lisää massaa ja - mikä ihaninta - lopettanut yskimisen sekä liikutuksessa hengästymisen kokonaan. Tänä keväänä se on minun kuulleni yskäissyt vain kerran, eikä reippaiden laukkojenkaan jälkeen ole ollut ongelmaa palautua nopeasti.


Minulle tärkeintä tallissa on hyvä sisäilma, kokopäivätarhaus, ruokinta vähintään kolmesti päivässä, riittävän tilavat karsinat ja jonkinlainen mahdollisuus olla kosketusyhteydessä hevoskavereihin. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät nykyisessä tallipaikassamme, ja vaikka Jimppa tällä hetkellä joutuukin tarhaamaan yksin, se pystyy seurustelemaan tallissa kaltereiden läpi vierustovereidensa kanssa. Jimppa saa olla päivittäin ulkona ihan ok:n kokoisessa tarhassa vähintään 8 tuntia, parhaimmillaan 12 h tai yli. Se ruokitaan kolmesti päivässä, eikä heinän määrässä säästellä - heinä kuitenkin on hevosen ruokinnan perusta.

Aiemmin olisin kuvaillut Jimpan käyttöä kevyeksi. Nykyään se on kuitenkin melko aktiivisessa käytössä, ja vaikkei treenit olekaan joka kerta mitenkään rankkoja, se liikkuu lähes joka päivä jollain tavalla. Koska kyseessä on jo vanhempi hevonen, joka on vieläpä entinen ravuri, säännöllinen liikunta on sille erittäin tarpeellista. Jo kahden päivän vapaan jälkeen Jimppa tuntuu jäykemmältä ja jaloissa on usein nestettä, joka laskee liikunnalla. Tämän takia pidän sillä useampia täysiä vapaita vain pakosta, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikenmaailman ylimääräiset lomat ja reissut jäävät vähiin.

Hevonen on luotu liikkumaan, joten tämänkin takia pidän säännöllistä liikuntaa tärkeänä. Yritän pitää Jimpan liikunnan monipuolisena, enkä tykkää tehdä samaa treeniä useana päivänä peräkkäin. Jaamme yhteisen rakkauden maastoilua kohtaan, joten suurin osa viikon treeneistämme tapahtuu maastossa. Käymme niin ratsain kuin kärryilläkin 6-15 kilometrin lenkkejä milloin missäkin. Uudet, tuntemattomat polut ja reitit saavat Jimpan heräämään eloon, ja se on aina uteliaana menemässä sinne, minne pyydän.

Vaikka maastoilu ja metsissä samoilu onkin suosikkijuttumme, Jimppa joutuu välillä kiertämään kenttää tai vaihtoehtoisesti maneesia. Se on siinäkin hommassa muuttunut parempaan suuntaan, eikä sileällä meneminen tarkoita enää suunnilleen suoraa uraa pitkin lönkyttelemistä, vaan välillä osaamme myös tehdä oikeasti töitä. Jimppa pitää myös kouluratsastuksesta, kunhan tehtävät ovat tarpeeksi helppoja ja yksinkertaisia, eikä siltä vaadita liikaa liian pitkään. Esteet ovat jääneet meiltä pois kokonaan, sillä Jimpan hyppytyyli yhdistettynä sen ikään ei voi tarkoittaa muuta kuin jalkavaivoja. Jimppa ei ole koskaan ollut hirveän innostunut esteistä, mutta mielenvirkistykseksi voimme kuitenkin ylittää puomeja, kavaletteja tai jopa pieniä ristikoita joskus ja jouluna.

Mielestäni kaikista monimutkaisinta ja vaikeinta hevosen huolenpidossa on pitää huolta sen terveydestä. Ei siksi, että hevosen terveys kattaa oikeastaan kaiken ruokinnasta liikuntaan (vaikka tämäkin on kyllä sellainen arvausmysteeri ettei toista...), vaan siksi, että pakoeläimenä hevonen ei näytä kipua ulospäin ennen kuin saattaa olla jo liian myöhäistä. Tämän takia me hevosenomistajat ja -hoitajat saamme miettiä ja pohtia päämme puhki löytääksemme mahdolliset viat ajoissa. Jokainen pieninkin muutos hevosen olemuksessa tulee ottaa huomioon, sillä se voi olla ensimmäisiä näkyviä oireita mistä tahansa viasta tai sairaudesta.

Koska esimerkiksi hevosen selkä voi olla kipeä etujalassa olevan vian takia tai toisin päin, ei hevosen terveyden ylläpito ole helppoa eikä varsinkaan halpaa. Jimpalla ei vielä ole ollut mitään vikoja, mutta ennaltaehkäisevästi se syö päivittäin MSM:ää ja glukosamiinia, ja jalkojen kylmäämisestä huolehditaan jokaisen liikutuskerran jälkeen. Siinä missä rankan ajolenkin jälkeen Jimppa seisoo kylmäysletkuissa 20 minuuttia, jonka jälkeen sen jalkoihin laitetaan joko kylmäsavea tai arnika icea, kevyempinä päivinä jalkojen hoidoksi riittää pelkkä arnika tai arnika ice.

Jalkojen kylmäyksen lisäksi Jimppa venyttelee parista kerrasta muutamaan kertaan viikossa. Venyttelen sen jalat eteen ja taakse, minkä lisäksi harrastamme myös porkkanavenytyksiä ja kumisukahierontaa. Rankempien lenkkien jälkeen päästän Jimpan hetkeksi irti kentälle, jotta se pääsee hieromaan selkäänsä piehtaroimalla.


Hevosen fyysisen terveyden ylläpidon lisäksi ihmisen tulisi pitää huolta myös psyykkisestä puolesta. Vaikka hevonen on "vain eläin", sekin tarvitsee aivoilleen niin tekemistä kuin nollaustakin sopivassa suhteessa. Tässä tulee mukaan myös hevosen elinympäristön vaikutus, sillä alati stressaavassa ympäristössä elävä hevonen ei voi olla mieleltään hyvinvoiva. Jos hevonen joutuu koko ajan olemaan varpaillaan eikä se saa hetkeäkään rentoutua, ei kenellekään voi tulla yllätyksenä, että sama hevonen on tikittävä aikapommi myös ratsastaessa.

Kun otimme maastakäsittelyn mukaan Jimpan elämään, koimme ehkä suurimman muutoksen hevosessa koko sen omistamisen aikana. Jimppa ei koskaan ole ollut ihmistä kohtaan vaarallinen tai epäkunnioittava, ja sitä on aina voinut käsitellä oikeastaan kuka vain, on nykyinen Jimppa verrattuna entiseen sata kertaa turvallisempi, helpompi ja etenkin rennompi käsitellä. Siitä on tullut myös ratsastaessa parempi maastakäsittelyn ansiosta, se on maastossa rohkeampi sekä rauhallisempi, eikä kyttäile muuallakaan enää niin paljon kuin aiemmin. Maastakäsittelyn avulla löysimme myös temppukoulutuksen, josta on (ymmärrettävistä syistä) tullut Jimpan lempiaktiviteettia. Herkkujen lisäksi se pääsee käyttämään aivojaan, jolloin se pääsee purkamaan psyykkistä energiaansa pois. Pelkkä fyysinen liikunta ei aina riitä päästämään höyryjä hevosesta, vaan se tarvitsee myös aivopähkinöitä tehtäväkseen.

Psyykkistä puolta tulee ylläpitää myös hevoselle luonnollisella tavalla: laumaelämällä. Yksinäinen hevonen on harvoin onnellinen, sillä jopa se kaikkia vihaava heinäkasan kuningas tarvitsee muita hevosia ympärilleen tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun paikalla on edes toinen hevonen, voi toinen välillä levätä ja antaa toisen pitää vahtia sillä aikaa. Yksin hevosen täytyy olla itse koko ajan valppaana petojen varalta, eikä rentoutumiselle tule mahdollisuutta.


Hevosen omistaminen tuo mukanaan suuren määrän vastuuta. Sen huolenpito koostuu monista asioista, jotka kaikki kulminoituvat hevosen terveyden ylläpitoon. Sekä fyysinen että psyykkinen terveys ovat yhtä tärkeitä ja puutteet jommassa kummassa vaikuttavat myös toiseen.



Koska kilpailun osallistumisaika on toukokuun loppuun, tulee haastettavilla kiire osallistua, jos kilpailuun mukaan mielivät. Siitä huolimatta laitan haasteen eteenpäin seuraaville henkilöille:

Viime sunnuntaisen valmennuksen jälkeen Jimppa on liikkunut suunnilleen joka toinen päivä, ja muulloin ollaan vain temppuiltu ja maisteltu vihreää. Sain vihdoin hankittua uuden koneen hajonneen tilalle, joten nyt pitäisi taas homman sujua (kunhan opin käyttämään Windows 8:a).

Toukokuinen kevätsää...

Tällä viikolla on satanut niin vettä, räntää kuin luntakin, mutta mukaan on mahtunut myös lämpimän aurinkoisia päiviä, jolloin talleilukin on ollut vähän kivempaa. Toisena näistä aurinkoisista päivistä suuntasin ulkokentälle juoksuttamaan kevyesti. Jimppa oli kuuliaisella tuulella ja jaksoi hyvin keskittyä työskentelyyn. Otin paljon käynti-ravi-käynti -siirtymisiä, ja Jimppa oli lopulta niin herkkä, että se siirtyi raviin jo vilkaisusta.

Linkki videoon
Torstaina oli taas ihanan aurinkoinen ja tyyni sää, eli mitä parhain kärryttelyilma! Siispä valjastin Jimpan kärryjen eteen ja suuntasimme maastoon. Jimppa oli, kuten aina, erittäin energinen ja koko ajan vauhti päällä, eikä sitä tarvinnut hoputtaa ravissa kertaakaan; sen verran lujaa se meni ihan automaattisesti, ettei ihan heti alkanut vauhti kyllästyttämään. Kävimme tällä kertaa sellaisella reitillä, jolla emme olleet ennen kärryjen kanssa käyneet. Hyvin siitä kuitenkin kärryjenkin kanssa mahtui menemään, vaikka polku oli kapea.


Tämän näköisen lenkin teimme. Kävimme viime kesänä löytyneellä soramontulla ja olisimme jatkaneet matkaamme tietä pitkin, mutta huomasin Ouluntieltä päin tulevalle tielle pystytetyn "Työmaa-alue" -kyltin, jota ei aiemmin siinä ollut ollut. Eipä taida soramontuille olla enää asiaa, mutta löytyy samalta suunnalta onneksi muitakin reittejä. :)

Linkki videoon
Kotiutin viime viikolla pitkään haaveissani olleet varvaskopat jalustimiin. Ne pääsivät koeajoon heti samana päivänä, kun kävin kiertämässä Jimpan kanssa laidunlenkin. Kaikki meni hyvin, kunnes Jimppa laukassa otti harha-askeleen ja tiputti (siis oikeasti putosi) raville, ja otin toisella jalallani kopin seinästä tukea aiheuttaen itselleni ihan hirveän suonenvedon jalkaan! :D Oli ikävää olla keskellä metsää hevosen kanssa, kun jalkaan sattui niin kovasti, mutta onneksi se ei kestänyt ihan koko matkaa. Uskon koppien kuitenkin auttavan liian syvälle jalustimeen luisuviin jalkoihini, kunhan totun niihin ja opin pitämään ne jalat oikealla kohdalla.

Matrix -varvaskopat 19 €, Hööksistä

Eivät ne mitkään kauniit koristeet ole, mutta toimivat!

Aamusta suuntasimme Jimpan kanssa kentälle Anniinan valmennukseen. Sää ei ollut mitä parhain, mutta ainakaan ei tuullut enää niin paljoa kuin aikaisempia päivinä. Aloitimme lämmittelemään kevyessä ravissa, ja Jimppa oli paljon reippaampi kuin maneesissa. Välillä vähän liiankin reipas...

Paniikki!

Yleensä sunnuntaisin rata on koko päivän melko tyhjillään, kun ravihevosilla on mökkipäivä. Tänään siellä kuitenkin oli miltei ruuhkaksi asti porukkaa, ja sekös oli Jimpan mielestä jännittävää! Joka kerta ravurien juostessa kentän vierestä Jimppa sai kohtauksen ja lähti puskemaan kentän porttia kohti jollain laukan tapaisella askellajilla. Sen kanssa sai tehdä kovasti töitä, että se ei lähtenyt kaahottamaan ympyrän puolesta välistä kentän keskustan kautta toista päätyä kohti, vaan jatkoi loppuun asti. Kun ravureita välillä juoksi molemmin puolin kenttää oli Jimpalla vaikeuksia päättää, mihin suuntaan seuraavaksi sinkoaisi.


Onneksi tätä ei jatkunut ihan koko tuntia. Kun Jimpan sai keskittymään tehtävään eikä ympäristöön, se tuskin huomasi radalla juoksevia hevosia. Työskentelimme paljon harjoitusravissa, mikä oli ihan kamalaa! Jimpan hankala ravi muuttui entistä mahdottomammaksi sen ollessa jännittynyt ja ylikierroksilla, joten harjoitusravini näytti lähinnä siltä, kuin keventäisin holtittomasti heiluen. :D Ihme ja kumma, Jimppa ei kuitenkaan vetänyt hernettä nenään pomppimisestani, niin kuin se yleensä tekee.

Harjoituksemme oli seuraavanlainen: harjoitusravia lävistäjälle, keskellä ravin lyhennys ja siirtyminen käyntiin, käynnin lyhennys ja siirtyminen takaisin raviin. Vaikeinta harjoitusravin lisäksi oli saada lyhennettyä ravia niin, ettei ruuna lysähtänyt suoraan käyntiin. Iloisena yllätyksenä tuli se, että käynnistä raviin siirtymiset sujuivat heti eikä kohta, vaikka Ansku ohjeistikin tekemään puolipidätteitä siirtymisissä, jotta Jimppa ei hypähtäisi raviin.

Keskity!

Toinen iloinen yllätys oli laukka, ja etenkin oikea. Se nimittäin nousi nopeasti ilman pukkeja ja toimi muutenkin niin kuin pitääkin! Ei tarvinnut kuin antaa laukka-avut, niin se nosti laukan ja jatkoi sitä suhteellisen reippaasti. Laukasta raviin siirtyminen onnistui oikeaan kierrokseen paremmin kuin vasempaan, jossa se meinasi aina siirtyä suoraan käyntiin tai nostaa uuden laukan, jos pyysin sitä eteenpäin.


Laukassa teimme ihan tavallista pääty-ympyrätehtävää, eli laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä ja jatkettiin ympyrän verran, josta siisti siirtyminen raviin. Samoin kuin ravi-käynti -siirtymisissä, myös tässäkin sai huolehtia siitä, että siirtyminen on puhdas eikä töksähdä.



Laukkojen jälkeen Jimppa alkoi lämpenemään tälle ratsastustouhulle. Sen ravissa alkoi olla jo helpompi istua, se ei puskenut ympyröillä sisään tai ulos ja taipui paremmin. Anniina huomautti, että Jimpan tulee tehdä käynnissä heti ensimmäisestä askeleesta lähtien töitä, sillä aina käyntiin siirtyessä se luulee pääsevänsä hengähdystauolle ja muuttuu veteläksi. Tämän se on oppinut oikean laukan harjoittelusta, sillä siinä se on saanut palkinnoksi levähtää käynnissä onnistuneen laukannoston jälkeen. Nyt kun oikea laukka ei enää ole ongelma, joutuu Jimppa valitettavasti tekemään töitä myös sen jälkeenkin. ;)



Valmennuksesta jäi hyvä mieli, niin kuin yleensäkin. Vaikka vielä on paljon hiottavaa ja korjattavaa, olen tyytyväinen näihin pieniin saavutuksiin, joita nyt lyhyen ajan sisällä olemme saavuttaneet! :)

Toissapäivänä minulta hajosi sekä kone että puhelin lopullisesti. Onneksi sain hankittua uuden puhelimen heti seuraavana päivänä, mutta sopivaa konetta en vielä löytänyt. Pahoittelen siis mahdollisia kirjoitusvirheitä (vaikka yritinkin oikolukea tekstin mahdollisimman tarkkaan), sillä tällä lainakoneella on hankala kirjoittaa. :D