sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viinilasin tasapainottelua

Jimppaa ei poseeraaminen kiinnosta

Kaksi viikkoa ilman ratsastusta vierähti nopeasti, kun oli muita kiirettä. Eilen pääsin viimein Jimpan selkään Mintin valmennuksessa, jota olin odottanut kovasti heti edellisen päätyttyä. En ollut sen valmennuksen jälkeen juurikaan ratsastanut sileällä kuin ehkä kerran. Sillä kerralla olin niin hukassa, että ihan hävetti - juurihan olin saanut vinkkejä ja ohjeita Mintiltä ja kirjoittanut ne vielä blogiinkin! Kuitenkaan mikään, mitä olimme valmennuksessa tehneet, ei onnistunut, enkä sen ratsastuksen jälkeen ollut enää edes varma, miten ne neuvot menivätkään.

Niinpä lauantainen valmennus oli todella odotettu, ja tällä kertaa yritin painaa kaiken mieleeni niin tarkasti kuin pystyin, tunnustella haroituksen aikana omia tuntemuksia ja muistaa, mitä silloin tein, kun tein jotain oikein. Vaikeampaa kuin kuvittelisi!


Tällä kertaa ehdimme lämmitellä vähän paremmin ennen valmennusvuoroamme. Kävimme läheisellä peltotiellä ottamassa muutaman hölkkäpätkän, jotta Jimpan lihakset vertyisivät. On muuten huomattava ero käydä maastossa kuolaimilla, kun nykyään käytössä on pelkästään hackamore! Kyllä se niin on, että kuolaimet saavat jäädä meillä kokonaan sileätyöskentelyyn.

Mintin kanssa muisteltiin alkuun jalan rentoa jäntevyyttä. Paikallaan ja käynnissä se on helppo pitää riittävän rentona, mutta ravissa etenkin vasen polvi jännittyy niin, ettei se jousta yhtään. Istuntaa muokkasimme samoilla menetelmillä kuin aiemminkin; istuinluiden paikkaa ja selän pyöristämistä etsittiin nostamalla jalat satulansiipien etupuolelle, ja sitten yritettiin pitää oikea asento jalkojen ollessa jalustimissakin. Tässä oli sama juttu kuin rennossa jäntevyydessä, käynnissä asento pysyi suhteellisen muuttumattomana, mutta ravissa koko paketti hajosi heti ensiaskeleesta. Mintti neuvoi ottamaan kauhukahvan käyttöön ja pitämään sillä asennon kohdillaan näin aluksi, koska Jimpan liike heittää minut satulan takakaarelle, mikä ei tee sen ristiselälle hyvää. En tiedä, voisiko erimallisesta satulasta olla yhtään apua, mutta nyt mennään tällä nykyisellä ja yritetään korjata istuntaa muutoin. Eniten uskon istuntaani vaikuttavan jalkojeni kireyden, joten ei kun vain venyttelemään!


Tämän valmennuksen teemana oli viinilasi, joka siis koostui lantiosta ja jaloista. Jimppa keikutteli viinilasia molemmissa kierroksissa enemmän oikealle, joten korjasin sitä aina työntämällä liikettä vastaan. Viinilasin tuli siis pysyä tasapainossa, jotta se ei läikkyisi reunojen yli. Käynnissä aloimme hakemaan myös taipumista ympyrällä, ja Mintti antoi kotitehtäväksi jatkaa volteilla ja pienillä ympyröillä taivutuksen hakemista. Kun se onnistuu, voimme alkaa suurentamaan ympyrän kaarta taivutuksessa pohkeenväistön kautta, mikä olisi Mintin mukaan Jimpalle oikein hyvä harjoitus.

Ravissa keskityimme siihen, että pysyisin keventäessä satulassa mahdollisimman edessä, enkä heilahtelisi jalkojeni kanssa minne sattuu. Eron huomasi heti, kun sain itseni pysymään kyydissä tasapainoisemmin. Jimppa rentoutui välittömästi, ja välillä siitä irtosi oikein hyvää venytystä eteen-alas ja liikkeestäkin tuli mukavampi istua, mutta vain hetkeksi, sillä pian olin taas häiritsemässä liikkumista takakaarella istuskellen...


Muutaman onnistuneen pätkän jälkeen otimme loppuun vielä vähän taivutteluharjoituksia käynnissä. Jimpan aktiivisuuden ylläpitäminen ympyrällä on yksi asia, johon minun pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota, sillä laahustaessa Jimppa ei joudu työskentelemään kunnolla. Kiirehtiä ei saa, mutta reippaammin liikkuessaan se pystyisi helpommin taipumaan. Jimppa on etenkin käynnissä oikea laiskimus, joten nyt lähdemme hakemaan lisää aktiivisuutta sileällä. Maastossa sitä löytyy kyllä ihan tarpeeksi!


Tästäkin vamennuksesta lähdettiin hyvin mielin, ja Jimppakin vaikutti tyytyväiseltä päästyään pitkästä aikaa Mintin valvontaan. En ihmettele, sillä valmennuksissa se saa kerrankin liikkua edes hetken niin, etten koko ajan häiritse sitä! Tänään se saa liikkua reippaammin ajolenkin merkeissä, ja huomenna se pääsee puolestaan äidin kanssa tunnille jumppaamaan. Talvikarvakin on alkanut kasvamaan siihen malliin, että kohta voisi tulla jo talvi. Päästäisiin paremmille maastoreiteillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti