Sellainen olo oli vielä vähän aikaa sitten. Nyt on oikeastaan ihan normaali mieli taas. Menimme maneesiin tuntia myöhemmin tänään, kun meitä ennen siellä oli toinen ratsukko. Ratsastaessani maneesille päin Jimppa säikähti yhtä vähän isompaa autoa ja sinkoili paikallaan hetken aikaa. Onneksi se ei siitä sen enempää ottanut kimmoketta, vaan matka jatkui rauhallisesti. Sitten, kun saavuimme maneesille, Jimppa pysähtyi kuin seinään eikä suostunut liikkumaan, koska se huomasi toisen ratsukon tulevan ulos maneesista. Ei varmaan tunnistanut kimoa ponia lajitoveriksi :D. Pääsimme kuitenkin lopulta liikkeelle pienen keskustelun jälkeen ja selvisimme sisälle asti.

Äiti ratsasti Jimpalla kiemurauraa sillä välin kun minä laitoin ravipuomit valmiiksi. Sitten nousin Jimpan selkään ja ensiksi otin ravia uraa pitkin oikeaan kierrokseen. Jimppa oli sitä mieltä, että hän ei halua ravata inhottavaan suuntaan, vaan ruuna juoksi pää korkealla ja luimistellen, eikä ravin tahti pysynyt hetkeäkään tasaisena. Pukkikin oli lähellä. Toiseen suuntaan Jimppa meni vähän paremmin, mutta ei mitenkään todella hyvin. Se ihmetteli ravipuomeja, eikä uskaltanut mennä niitä kaikkia ravissa, vaan asteli ensimmäiset ravissa ja otti sitten käyntiin. Pidensimme puomien välejä ja sitten Jimppakin uskalsi ravata ne ihan kunnolla. Koko ratsastuksen ajan Jimppa oli hirveän vastahakoinen eikä halunnut ravata, vaan se oli kuin mikäkin tunnottomaksi potkittu hevonen, vaikka yleensä on melko herkkä pohkeelle. Ideana olisi ollut mennä niitä ravipuomeja ja sitten ottaa laukannostoja, mutta koska Jimppa oli niin tahmea ja heitti pienen pukin käskiessäni sitä raviin, etten sitten viitsinyt sen enempää pyytää. Turhauduin koko hommaan ja suutuin sitten itselleni turhautumisestani, joten tulin alas selästä ja kävelin Jimpan kanssa ympäri maneesia sen aikaa, kun äiti siivosi puomit pois. Kotimatkan talutin Jimppaa, jotta se sai kulkea ilman ylimääräistä painoa selässään. Se sai myös kulkea välitiellä vapaana, mutta Jimppa meni koko ajan vaan syömään tien reunalla kasvavia heiniä. Tallissa sitten lämmin loimi selkään ettei lihakset kylmety ja karsinaan syömään!

Luulen, että Jimpan vastahakoisuus johtui siitä, ettei se saanut kunnon palauttavaa lenkkiä perjantain jälkeen, jolloin kävin raviradalla ratsastamassa. Senkin takia suutahdin itselleni, mutta eniten siksi, että turhauduin Jimppaan ja ratsastamiseen, vaikka se ei ollut hevosen syytä. Jimppa kuitenkin yritti parhaansa, kuten aina, eikä se oikeuta minua vihastumaan sen selässä. Yleensä en tällä tavoin turhaudu ratsastaessa, mutta tuo videohomma vaati osansa kärsivällisyydestäni, eikä olo ollut muutenkaan mikään aurinkoisin. No, onneksi Jimppa vaikutti vain onnelliselta päästessään syömään herkullista ruokaansa, eikä näyttänyt välittävän ihmisen olotilasta maneesissakaan, vaikka vähän kummastellen se minua maneesissa seurasi. Ehkä se mietti, että mikä tuohonkin nyt oikein meni, kun noin maansa myyneeltä näyttää? :D Toivottavasti ensi kerralla menee paremmin!