"Apua mää kuristun!"

Heippa!
Otsikkoon viitaten ollaan ravailtu paljon. Hämärä ehtii tulla niin nopeasti, että vaikka lähtisi heti koulun jälkeen tallille, valoisalla ei vain kerkeä ratsastamaan. Kerran käytiin maastossa Nestori-poni seurana, mutta Jimppa päätti kuumua niin, ettei silloinkaan paljoa laukkailtu (vaikka ruuna kuinka yrittikin). Se keveni sen verran etenkin peräpäästä, että oli parempi mennä ravilla.

Torstaina Jimpalla oli vapaa, koska olin abiporukan kanssa tutustumassa jatko-opintomahdollisuuksiin Oulussa. Keskiviikkona taas vain juoksutin Jimpan pikaisesti.


Eilen leikittiin montéa hämärän laskeuduttua. Oli ihan hauskaa, ja Jimppa sai nopeasti ideasta kiinni (tarvitsi sanoa vain "1, 2, aja!" ja se oli jo menossa :D), mutta ei kuitenkaan näytellyt mitään vauhtihirmua tällä kertaa. Lopuksi vielä yksi kierros ravissa radan ympäri ja sitten kotiin. Se on yskinyt vieläkin, tosin vähän harvemmin. Maanantaina soitan eläinlääkärille kysyäkseni jatkosta, tarvitseeko Jimppa uuden hoidon vai miten kannattaisi tehdä.

Tänään ehdin melkein valoisalla ratsastamaan ja menin hiittisuoralle. Heti alkuraveissa Jimpan hengitys rupesi kuulostamaan hinkuvalta, mutta yskimään se ei harmikseni alkanut. Jimpan ravia sai nyt säädeltyä miten päin vain, eikä se itse hidastanut tai lähtenyt nopeampaa. Vauhti pysyi samana, eikä yhden pohkeenpuristuksen jälkeen ruuna pyrähtänyt lentoon, vaan nopeutti vauhtiaan aina vain asteen verran. Ratsastuksen jälkeen riisuin varusteet ja menin pihalle vielä tekemään maastakäsin joitain asioita. Jimppa keskittyi ihan hyvin, etenkin venyttelyt, pyöriminen ja paikalla pysyminen menivät kivasti!