Eilen iltapäivällä sain soiton eläinlääkäriltä, joka sanoi, ettei Jimpalla olekaan keuhkoputkentulehdusta. Viljelynäytteessä ei näkynyt mitään tautibakteereja, joten uusi diagnoosi on nyt astmaksi kääntynyt tulehdus. Sitä hoidettiin letkuttamalla "sipuliviinaa" ja sai myös kortisonipiikin. Nyt heppa haisee - ja paljon - valkosipulille! Toivottavasti muut tallilla kävijät eivät kuole siihen hajuun :D.

Jimppa pitää päivittäin liikuttaa niin, että se hengästyy. Me olemme kastelleet heinätkin jo jonkin aikaa, ja sitä rataa jatketaan, jos ei sitten osteta ruunalle omia heiniä. Oireiden tulisi olla pois viikon kuluttua, joten toivotaan parasta!

Klinikalla Jimppa oli nätisti, vaikka ovella tekikin stopin. Raukalla oli varmasti tuoreessa muistissa tiistain klinikkakäynti! Sillä on tapana nyplätä huulillaan, aina kun jotain jännää tapahtuu, esimerkiksi juuri eläinlääkärissä. Tälläkin kertaa huoneen täytti tasainen ploplotus. :) Tallille palatessa Jimppa oli vähän uninen rauhoituksen jäljiltä, ja kuljimme hitaasti jäätä väistellen kotiin. Ruuna seurasi olkaan nojaten ja silmät puoliummessa :D.

Illalla kävin ratsastamassa raviradalla, koska se oli ainoa täysin sula paikka mennä. Jimppa saa tiistaina hokkikengät alleen, joten siihen asti käydään luultavasti vain radalla päästelemässä. Tänään Jimppa oli, kuten odotettuakin pitkän loman jälkeen, aika innokkaalla tuulella. Se yritti hypähdellä käynnissä peitsin kautta laukalle, jos ei koko ajan ratsastaja hillinnyt menoa. Ravissa näyteltiin hienoa ravurinravia, joka vaihtui kuitenkin ihan itsestään laukalle aina vähän ajan päästä. Laukkakin pyöri tosi kivasti ja oli rennon tuntoista! Tuntui, että liitovaihekin pilkisteli laukassa aina välillä. Menoa haittasi vain märkä rata, pimeys ja huonosti istuva turvaliivi, jonka laitoin varmuuden vuoksi päälle. Sai jäädä viimeiseksi kerraksi kyllä... Pitäisi kerätä lisää rohkeutta, että uskaltaisi antaa Jimpan mennä vielä lujempaa. Se pääsisi niin paljon lujempaakin, kuin mitä sen kanssa ollaan menty!

Toukokuulta