Heippa!
Eilen lähdin juuri ennen pimeää ratsastamaan. Aluksi suunnitelmissa oli ratsastaa varikkoalueella kaikki askellajit läpi ja taivutella ponia huomista koulutuntia varten. Aloitinkin ensiksi käynti- ja raviympyröillä, mutta huomasin pian ruunan olevan todella tahmea ja tylsistynyt. Laukka nousi kuitenkin ilman protestia, ja otin parit laukkaympyrätkin. Sitten ohjasin Jimpan hiittisuoralle ja siitä laitumien takana sijaitsevalle pellolle, jolla yleensä käyn ratsastamassa. Kävelimme pellon toiseen päähän, missä Jimppa väännätti väkisin syrjempään. Syykin selvisi: sen piti päästä vessaan! Mietin, oliko tahmeus johtunut siitä, että tyhmä poni oli pidätellyt hätäänsä koko ajan :D. Se ei vain voi tehdä tarpeitaan minne sattuun, vaan paikka pitää valita tarkkaan.

Pellolla otin sitten lisää laukkaa, ja Jimppa oli innoissaan. Laukat nousivat räjähdyksen lailla, ja poni odotti koko ajan käskyä nostaa laukka. Vedimme peltoa pari kertaa edes takaisin, kunnes siirryimme hiittisuoralle. Otin siinäkin muutaman laukannoston ja pyysin Jimpan reippaaseen laukkaan, jotta keuhkot aukeasivat. Se ei hengästynyt, mutta kuulostelin hengityksen vähän hinkuvan. Palasimme lopuksi vielä takaisin klinikan pihalle, jossa otin vähän laukkaa ja loppuravit sekä -käynnit. Ravissa annoin Jimpalle pitempää ohjaa, ja se venytti hyvin eteen alas. Jimppa pääsi vielä tarhaan fleeceloimi päällä siksi aikaa, kun siivosin karsinan ja laitoin ruoat valmiiksi.

Tänään oli sitten se kouluvalmennus. Matkasimme uuteen paikkaan pienelle kentälle, joten vähän mietitytti, että mitähän tunnista taas tuleekaan. :D Jimppa oli kuitenkin pian kuin kotonaan ja mahtui hyvin ravaamaankin! Sään kanssa oli ehkä vähän toivomista, sillä taivaalta oli satanut jotain veden tapaista, joka sitten maahan laskeutuessaan oli jäätynyt lumen pinnalle kovaksi kuoreksi. Saimme kuitenkin tehtyä Jimpan kanssa pehmeämmän uran kentälle, jota pitkin oli kivempi kulkea.

Aloitimme ympyröillä, ja Jimpalla oli vaikeuksia mahtua tekemään kulmat ravissa. Onnistuin kuitenkin pitämään ravin yllä ja laittamaan ponin mahtumaan kulmaan, vaikkei se ensiksi siihen uskonutkaan. :D Alkuihmettelyn jälkeen Jimppa alkoi rentoutumaan enemmän ja ravikin pysyi yllä yllättävän hitaassakin vauhdissa. Pääaiheena oli tällä kertaa pohkeenväistöt, joita Jimppa ei oikein hallitse. Se ymmärtää kyllä, mitä siltä yritän pyytää, mutta väistättää vain etu- tai takajalkojaan (jos niitäkään :D). Harjoittelimme ensiksi käynnissä ja sitten ravissa. Jimppa alkoi saamaan ideasta kiinni, joten lopetimme hyvillä mielin! Jimpalle ja ratsastajalle tuli molemmille lämmin, ja poni sai kehuja ravistaan. Peltoilu on tainnut tehdä hyvää (:

Kysyimme sitten siinä samalla neuvoa Jimpan lihotukseen, sillä sen kylkiluut näkyvät ja tuntuvat yhä selvästi. Saimme mukaamme melassileikettä testattavaksi, josko sillä saataisiin luut piiloon. Ensiksi aloitamme yhdellä desillä viikon verran ja sitten lisäämme mukaan toisenkin desin - turvotettuna tietenkin. Jimpan ihmetys oli suuri, kun iltaruoka ei ollutkaan normaaliin tapaan kuivaa, mutta ruoka maistui kyllä hyvin. :) Nyt vaan kovasti peukut pystyyn, että tämä auttaa!

Kuvat videolta