Vuosi 2012 on selvitty läpi hengissä. Maailmanloppua ei vieläkään tullut, eikä muutakaan yhtä lopullista ole tapahtunut. Kokonaisuudessaan 2012 oli hyvä vuosi, vaikka pieniä takaiskuja etenkin loppuvuodesta ilmaantui. Tänä vuonna olin fiksu ja järjestin kuvat alusta alkaen kuukausittain, niin ei tarvinnut arpoa aikojen kanssa :D.

Talvi oli leuto ja vähäluminen, eikä siis mitenkään ihanteellinen ratsastukselle. Tammikuussa ratsastus koostui oikeastaan käynnistä ja joskus ravista, enkä kovin paljoa Jimppaa liikuttanut huonon kelin ja pukittelun takia.

Ratsastelin ilman satulaa ja välillä menin riimulla, mutta mitään järisyttävää tai kehittävää ei tapahtunut. Täytin 18 ja tallille kulku helpottui ajokortin myötä! Jimpalla oli myös tähän aikaan pientä yskää, joka nyt viisaampana ja valitettavan myöhässä muistellessa saattoi olla oire alkavasta hengitystiesairaudesta.

Helmikuussa pakkaset paukkuivat - ja kovaa! Testasimme rungotonta satulaa, jossa oli hauska mennä. Tässä vaiheessa aloimme etsimään lähistöltä satulaseppää katsomaan Jimpan vanhaa satulaa, joka oli käynyt epäsopivaksi ja aiheutti pukittelun.

Saimme vihdoin uuden penkin, meidän mustan Morris & Nolanin koulusatulan! Tästä lähtikin sitten parempi liikutusrytmi.

Jimppa pääsi hierojan käsittelyyn huhtikuussa. Selän jumit saatiin pois ja pukit alkoivat pikkuhiljaa vähenemään. Kävimme ensimmäisellä oikealla estetunnilla ja Jimppa kohtasi tulevaisuuden bestiksensä Nestorin ensimmäistä kertaa!

Huhtikuussa kävin myös ulkomaanmatkalla Englannin Yorkshiressa, ja Jimppa sai sillä välin kerätä energiaa ja kasvattaa mahaa.


Kävimme parissa estevalmennuksessa ja kouluvalkassa, jossa Jimppa meni erittäin hyvin. Muutimme toiselle tallille, jossa liikutusrytmi säännöllistyi ja maastoon, maneesiin sekä raviradalle oli lyhyt matka. Toukokuussa tallilla pidettiin haravatalkoot ja vihreän syöttely aloitettiin. Tipuin ensimmäisen kerran tänä vuonna, kun Jimppa innostui laukatessa ja teki yllättäen sivuloikan...



Hevoset pääsivät kesälaitumelle Juhannuksen aikoihin ja Jimppa löysi itselleen tyttöystävän. Romanssi ei kuitenkaan kestänyt laitumen lankojen ulkopuolelle. Jimppa sai puremajälkiä koko selän mitalle, mutta ne paranivat kaikki hyvin. Maastoilimme paljon, kun säät kerrankin sen sallivat!

Blogi vaihtui Bloggerin puolelle. Blogmerkintöjä heinäkuulta ei ole, mutta hevoset viettelivät kesäänsä laitumella. Yöksi ne otettiin sisälle ja aamulla pääsivät taas syömään jäljellä olevaa ruohoa. Välillä oli niin kuuma, ettei voinut käydä liikuttamassa.

Kävin paljon kuvailemassa estekisoissa. Aloimme käyttää sivuohjia noin kerran viikkoon, Jimpan selkä muuttui joustavammaksi ja mahdolliset jumit katosivat aina ratsastuksen jälkeen.

Elokuussa tapahtuikin vähän enemmän! Kävimme Kalajoella yhdessä Jennan ja Nestorin kanssa. Meidän piti mennä uittamaan, mutta reitti uittopaikalle oli sateiden jälkeen niin huonossa kunnossa, että tyydyimme maastossa kiertelyn jälkeen ratsastamaan vähän aikaa raviradalla ja kastelemaan kavioita radalla olevan uittoaltaan reunalla.

Kävimme koulutunnilla ja irtohypyttämässä. Jimpalta alkoi kengät irtoamaan ja sen ruokintaa lisättiin, kun huomattiin ponin laihtuneen. Matkustimme myös perheen kanssa Norjaan!

YO-kirjoitukset veivät vähän enemmän omaa aikaa. Jimppa sai jalkaansa kultakengät ja sen hampaat raspattiin. Tipuin toisen kerran tänä vuonna maastolenkillä, kun Jimppa pukitti.

Lokakuussa Jimppa alkoi yskimään. Siitä alkoikin epätietoisuuden sekamelska, kun ensimmäinen eläinlääkäri sanoi Jimpalla olevan hengitystietulehdus ja olimme sulfakuurilla viikon ajan, joka ei auttanut ollenkaan. Kävimme klinikalla, ja Jimpalta otettiin viljelynäyte keuhkoista.

Kävimme toisen kerran klinikalla ja Jimpalle tehtiin sipuliviinahoito. Hevonen haisi vahvasti valkosipulilta pari päivää, eikä tehnyt mieli edes hengittää sen lähellä! Hoidoksi määrättiin liikuntaa hengästymiseen asti, joten Jimppa pääsi esittelemään ravurin taitojaan radalle. Minä sain virkistää muistiani "oikeasta ratsastuksesta", kun lainasin Nestoria estetunnille. Jimppa sai klinikalla astmasumutteen, mutta kun sekään ei auttanut tarpeeksi, eläinlääkäri totesi Jimpan täyttävän puhkurin oireet.

Joulukuu alkoi meidän vuosipäivällämme. Yhteistä taivalta on nyt ollut kolme vuotta! Pääsimme peltorallittelemaan ja pakkasten tultua Jimpankin olo parani. Se ei enää yskinyt tai hengästynyt liikuttaessa. Myös pukittelu laukassa loppui kokonaan! Jimppa pääsi vetämään Tapaninpäivän ratsastusjoukkiota ja selvisi hommasta fantastisesti. Minusta alkoi tuntumaan, että nyt olemme päässeet ponin kanssa yhteisymmärrykseen ja ansainneet toistemme luottamuksen.









- oikea laukka ja vasempaan paremmat nostot
- peitsi pois
- lihaksia ja pyöreyttä lisää (kunnon kohotusta)
- laukka- ja/tai montékilpailut
- raviohjelma hyväksytysti läpi
- puhkuri pysyy poissa
- ???

Saa nähdä, toteutuuko yksikään. Toivoisin ainakin puhkurin pysyvän poissa kevään tullessa ja Jimpan lihovan, jotta muita tavoitteita kannattaisi edes miettiä... Me toivotamme Jimpan kanssa kaikille oikein hyvää ja ikimuistoista vuotta 2013! :)