Energiarehustako muka energiaa?

by - 4.1.13

Heippa!
Uusi vuosi on alkanut meidän osaltamme tavallisesti. Jimppa on nyt tämän viikon saanut desin melassileikettä, minkä tähden se on ollut todella energinen. Ollaan tässä ratsasteltu hämärän laskeuduttua ja harjoiteltu pohkeenväistöjä. Jimppa on energisenä myös säikkynyt vähän enemmän ja pari kertaa tehnyt äkkikäännöksiä ravista ja laukasta. Viimeksi eilen jouduin tulemaan alas kaulalta, kun en saanut vedettyä itseäni takaisin penkkiin. :D Tallissa se on ollut myös kärsimätön ja vähän hermoillut ylimääräisen energian takia, mutta eiköhän se siitä. Kunhan nyt tarttuisi jotain kylkien peitoksi!

Tänään lähdimme sitten valoisalla maastolenkille. Jimpalla ei ole takasissa tilsakumeja, joten työnsin kaviokoukun taskuun varmuuden vuoksi. Tulihan sitä pari kertaa käytettyä, ekan kerran jo ennen maastoon pääsyä. Meitä tuli hiekkatiellä vastaan pakettiauto lanauspuuhissa, joten käännyimme takaisin, jotta auto mahtuisi ohi, eikä Jimppa saisi mitään kohtausta. Lähdimme sitten ravaamaan rauhallisesti takaisin päin, mutta auto lähtikin sitten kiihdyttelemään samaan tahtiin, mitä Jimppa tietenkin säikähti. Ei tainnut kuski ihan ymmärtää, mitä paikallaan loikkiva hevonen ja sitä pitelevä ratsastaja oikein tarkoittaa... Onneksi Jimppa ei sen pahemmin saanut sätkyjä, mitä nyt tuntui selkään kuin olisi ollut lentoon lähdössä.

Lähdimme sitten uudestaan maastoon ja menimme tutulle reitille sillan yli ja vasemmalle. Kameran kanssa oli aika hankalaa yhtä aikaa ohjata ja kuvata, kun ei tuota mihinkään saanut kiinni laitettua. :D Yritin kuitenkin! Jimppa alkoi innostumaan ravissa sen verran, etten viitsinyt yhdellä kädellä sitten ohjata, kun poni muutenkin leikki, ettei nähnyt syviä ojia tien molemmin puolin. Muuten lenkki meni oikein mukavasti, vaikka Jimppa vähän kuumuikin kotimatkalla ja esitteli ravurinravia, vaikka laukkaaminen olisi ollut ruunan mielestä paljon hauskempaa!

Kotona kävimme vielä pellolla ottamassa parit laukat ja loppukäynnit. Jimpalla nousi pitkästä aikaa hiki pintaan, mutta virtaa olisi silti riittänyt. Kunhan saadaan takajalkoihinkin tilsakumit, niin voimme lähteä tutkimaan lumisempiakin polkuja! :)

Päiväheinämaistiaiset!

Kamerana oli tosiaan mukana jo eläkkeellä oleva Nikon Coolpix L18, joka vieläkin jaksaa toimia säässä kuin säässä! Äänen se toistaa todella surkeasti (kuten videosta kuulee :D), mutta muuten pelittää hyvin tuollaisena maastokamerana. :D Sitten sitä videota. Äänet kannattaa pitää pienellä, koska välillä tuuli humisee niin järkyttävästi, että korvat hajoaa!

Lue myös nämä!

2 kommenttia

  1. Kiva toi tommonen maasto video,mutta ois kiva jos voisi tehä semmosen tallipäivä videon niin että kuuluu äänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää katsoo saisko joskus sellaista tehtyä :)

      Poista