Ilman satulaa tumman tähtitaivaan alla pakkasesta huurtuneiden turpakarvojen ja puhtaan lumipeitteen kera. Meidän vuosipäivämme oli rauhallinen ja tavallinen, aivan kuin mikä tahansa päivä vuodesta. Jimppa sai herkkuja ja lahjaksi viikon verran laiskottelua, kun omistaja matkustaa. Kaiken kruunasi päidemme päällä vilahtava tähdenlento, kun seisoimme kaksistaan ulkona pimeässä valkoisen hangen ympäröimänä - minä ja hevoseni.



Olen liikuttanut Jimppaa joka päivä, ja se on ollut innokas ja halukas tekemään töitä. Pukkeja tai muuta ei ole tarvinnut miettiä! Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kokeilemassa esteitä, ja Jimppa yllätti meidät kaikki. Se ei tuijottanut jokaista estettä joka kerta tai epäröinyt ylittämisessä, vaan jopa hyppäsi kuten kuuluukin! Se on tainnut tajuta esteiden idean, vaikka vielä pitää vähän katsella eri värisiä puomeja.

Eilen kävimme maastossa kiertämässä ekaa kertaa laidunlenkin, jolle emme kesällä päässeet sateiden takia. Jimppa käyttäytyi hyvin uudella reitillä ja meni välillä edeltä, jos jotain pelottavaa tuli vastaan. Sitä ei myöskään haitannut, vaikka kaveri ravasi kauempana, vaan rauhalliseen raviin siirryttiin vasta pyydettäessä.

Ensi tiistaihin asti Jimppa on äitini hoivassa, eli liikutus jää vähän vähemmälle. Minä olen Helsingissä katsastamassa, kuinka paljon siellä on lunta :)